Eilisen kuva-arvoituksen purku

Eilisillalla esitin samat kuvat kuin tänäänkin, joskin kuviin on lisätty havaintoja. Tarkoitus oli ihan uteliaisuuttani selvittää, miten paljon mitäkin kuvaajaa ja käyttämiäni lähteitä tulisi selvittää tulkintaa varten. Tässä kaikki pääsevät samalla tavalla kokeilemaan, miltä analyysien tekeminen tuntuu. Samalla kertaa jokainen pystyy itse päättelemään, millä perusteilla tuon oman kantani esille ja paljonko höpötyksilleni voi laittaa painoarvoa. Mikäli vastaavanlaiset ”arvoitukset” olisi jatkossakin suotavia niin voisin aina aika ajoin sellaisia laittaakin.

Ensimmäisenä vaiheena on työläs graafien ja muun taustamateriaalin hakeminen. Toisinaan materiaalia löytyy suomeksikin, ja näihin on siksi mielekästä viitata, että kirjoitusten seuraaminen onnistuu kielitaidottomiltakin. Googlen kääntäjä on tietenkin olemassa, vaan eipä tuo nyt ihan briljantti ole. Sen sijaan materiaalia on paljonkin saatavilla englanninkielisenä. Niin paljon, ettei kaikkea ehdi millään edes seuraamaan. Halusi tai ei.

Tuloksena oli parin tunnin browsailun jälkeen kolme kuvaa, joista ajattelin kirjoittaa suorilta. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja ajattelin kokeilla tällaista lähestymistapaa. Kuvat nähtyäni olin käytännössä siis samassa vaiheessa kuin eilisiltaiset lukijat.

Seuraava vaihe minulla on tehdä samanlaiset huomiot kuin mitä ohessa oleviin kuviin on nyt tehty. Alkaa ensimmäinen johtopäätösten teko. Näyttäisi vahvasti siltä, että LTRO-raha on alkanut virrata Italian ja Espanjan lyhyisiin bondeihin, muttei niinkään paljon pitkiin. Huomioitavaa on siis tämä ns. twistausefekti. Kuitenkin, portugalilaispankeilla on ollut niinikään optio lähteä LTRO-hanoille, mutta jostain syystä vastaavaa ilmiötä Espanjan ja Italian tavoin ei ole syntynyt. Voidaan siis unohtaa se seikka, että portugalilaiset pankit olisivat käyneet hakemassa LTRO-rahaa. Ehkä ne kokevat tilanteen toivottomaksi?

Mihin muuhun rahaa on parkkeerattu? Ainakin EKP:n yli yön talletukset ovat olleet roimassa kasvussa ja ylittäneet jo 800 miljardin päiväparkin rajan.

Tämän jälkeen alkaa analyysissä toinen vaihe. Mitä tämä kaikki tarkoittaa, vai tarkoittaako se yhtään mitään? Pankkien tehtävänä Euroopassa on ollut pyörittää firmojen ja kotitalouksien rahoitustarvetta. Siis kansanomaisesti puhutaan ”peruspankkitoiminnasta”. Vaan voiko tällaista tapahtua, jos likvidi pistetään kiinni valtiolainoihin ja parkkeerataan keskuspankin tilille aneemista korkoa kerryttämään (pienempi kuin LTRO:sta aikanaan maksettava korko, eli LTRO-pankit parkkeeraessaan rahaa EKP:lle jauhavat tappiota)?

Pitää seuraavaksi selvittää, mikä on Italian ja Espanjan yritysten ja kotitalouksien rahoitustilanne. Tähän tarkoitukseen pitääkin hakea M3-lukemat.

Tähän tarkoitukseen tehdään vierailu Italian keskuspankin sivuille. Tässä uusin dokumentaatio ja sen sivulta 7 löytyy vastaus. Tilasto ei ole tuorein mahdollinen, mutta mitenkä hahmoittaa verbaalisesti mahdollinen virhemarginaali, jos tilanne on nyt ihan viime aikoina parantunut? Aiheesta on parempi hakea hieman lisätukea. Uutissivustoilta törmää nopeasti tällaiseen uutiseen, kun hakusanat laittaa kohdilleen. Nyt lienee jo aika turvallista tehdä väittämä, että talouskurimus on kaikkea muuta kuin ohitse. Italian tilanteesta M3-kuvaajan ja tämän uutisen yhteenlasku kertoo ja paljon. Ehkä tilanne on nyt sitten hallinnassa, ainakin Olli Rehn kävi jo povaamassa mahdollista käännettä? Hän totesi: ”The risk of a credit crunch in the European economy has been prevented.” Vapaasti suomentaen: luottolaman riski Euroopan taloudessa on estetty.

Mielenkiintoista onkin tässä se, että minä katsoessani markkinadataa, uutisia ja tilastoja tulen täysin erilaiseen käsitykseen kuin Olli Rehn. Espanjan alijäämä on maan pääministerin mukaan tänäkin vuonna suurempi kuin mihin olisi pitänyt tähdätä.

Pienenä bonustietona voin vihjaista, että Euroopan pankit ovat niin alipääomitettuja, että niillä on kaksi vaihtoehtoa: joko hankkia muutama sata miljardi euroa lisää pääomaa tai vaihtoehtoisesti kutistaa taseitaan (deleveraging). Jälkimmäinen toimi on kuitenkin sama asia kuin rahoitusväylien jäädyttäminen ja jotta samaan lopputulokseen päädyttäisiin (vipuvarsi samanlaiseksi kuin pääomitusreitti) joudutaan tasekirjoja kaventamaan tuhansien miljardien edestä. Pääoman hankkimista yritti eräskin italialaispankki sillä seurauksella, että kurssi romahti perin pohjin. Tuskin kovin moni alipääomitettu (siis vaaran vesillä seilaava) pankki on valmis kokeilemaan samaa uhkarohkeaa temppua. Tämän viimeisen kappaleen tieto ei toki ole välttämätöntä analyysin tekemistä varten.

Näin. Tällä metodilla tänne kirjoittelen kaikkien iloksi (ja joidenkin suureksi murheeksi). Jokainen tehköön itse arvion siitä, kandeeko seurata Rehnin näkemyksiä, minun näkemyksiä tai jotain siltä väliltä.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu