Katastrofien hinta

Katastrofien hintaa määritellessä ei oikein voi pelkästään katsoa absoluuttista ja lopullista hintalappua. Ihminen pystyy parempaan. Ihminen voi helposti päätellä, miten katastrofeilta voisi välttyä. Toisinaan huolellisuuden ja ennaltaehkäisyn hinta tuottavuuden alttarille uhrattuna käykin todella kalliiksi. Näitä tällaisia tapahtumia tuli mieleen seuratessani uutisia Japanin ennätyksellisestä kauppataseen vajeesta vielä vuoden Fukushiman katastrofin jälkeen.

En nimittäin pysty myymään aivoilleni ideaa siitä, että Fukushiman katastrofi tuli täysin yllätyksenä. Perustelen väitteeni loogisella ketjulla. Thaimaan maanjäristyksen ja sen aiheuttaman tsunamin tuhojen jälkeen en vain suostu hyväksymään sitä, etteikö ihminen olisi kykeneväinen yhdistämään vedenalaista maanjäristystä tsunamiin. Fukushiman voimalat olivat sähköfirman omistuksessa. Tuntuu mahdottomalta ajatella sitäkään, ettei sähköyhtiön palkkalistoilla ole ainoatakaan sähkömiestä, joka ei osaisi yhdistää syötön toimivuuden mahdottomuutta veden alla. Voimaloiden arkkitehtuurissa nimittäin varageneraattorit, joiden tehtävä oli ylläpitää hätätilanteissa ydinsauvojen jäähdytysjärjestelmässä energiat päällä, sijaitsivat kellarikerroksessa ja siellä suljetussa tilassa. Lauhdeveden tarpeen vuoksi ydinvoimaloita harvemmin rakennetaan vuorille kauaksi vedestä. Japanissa taas on tiedetty maanjäristyksistä jo Japanin feodaaliaikana. Linnakkeet rakennettiin järistyksiä helpommin kestäväksi, kun Euroopassa rakennettiin linnoihin järeät muurit.

Nyt ei siis kenellekään juolahtanut mieleen, että kun järisee niin voipi tulla tsunami. Ja kun tiedossa oli, millaisia nuo tsunamit voivat olla (Tapaninpäivän katastrofin jälkeen) niin pitäisi pystyä havaitsemaan, että oma voimala voisi joutua vastaavasti huuhdelluksi. Ja edelleen, se vesi jäisi makamaan mahdollisimman alas rakennukseen. Siis paikkaan, jossa on hätäjärjestelmät.

Eittämättä tämä on käynyt jonkun mielessä. En pysty sitä todistamaan, vaan tässä joudun ihan maalaisjärkeen vetoamaan. Päättelyn tuloksena on silloin se, että joku on laskenut riskin niin pieneksi, ettei arkkitehtuurista muutosta ole ”kannattavaa” tehdä. Sitä joutuisi ehkä sulkemaan voimalan hetkellisesti muutostöiden vuoksi. Tuskin sentään niin pitkäksi aikaa kuin minkä vaihtoehtoinen toiminta on aiheuttanut.

Tapaus Fukushima liikkuu kyllä oikeudentajun mukaan harmaalla alueella. Sen sijaan Meksikonlahden porauslauttaonnettomuus onkin jo aivan toisenlainen tapaus. Hälytysjärjestelmä oli kiinni mm. energiansa menettäneestä paristosta. Siis yhdellä pariston vaihdolla olisi järjestelmä toiminut ja työmiehet olisivat ajoissa ehtineet toimia ja sulkemaan lähteen ennenkuin lähteen kaasu pääsi porausputkeen ja lopulta torniin asti tuhoisin seurauksin. Kaiken lisäksi voisin olettaa, että tarvittavat toimet ehkäistä onnettomuus olisi käynyt satavarmasti halvemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi kuin mitä laiminlyönnin seurauksena on tapahtunut.

Onko Suomessa sitten mitään vastaavaa? Ei uhrien lukumäärällä, ei inhimillisen kärsimyksen asteella, eikä varsinkaan hintalappujen koolla. Se ei silti saa estää meitä pohtimasta oman infrastruktuurimme tilaa. Helsingin rautatieaseman vesiputken pamahdus oli toki turha antaa vain tapahtua. Yleensä käyttökatkoksiin suhtaudutaan siksi nihkeästi, että se haittaa liiketoimintaa. Sen sijaan katastrofin jälkeen tulee sekä käyttökatkos, että paljon enemmän korjattavaa.

Minusta Suomessa pitäisi pohtia vakavammin infrastruktuurimme tilaa. Meillä pitäisi olla jokin järjestelmä, jossa toimiin aiheuttaviin epäkohdista huomauttavia kansalaisia palkittaisiin jotenkin. Sellainen voisi herkistää kansalaisten aisteja. Mikä kaikkein parhainta: nyt rajusti säästetyn infrastruktuurin ei tarvitsisi välttämättä pamahtaa naamalle. Homekämpistä ja -laitosrakennuksista nyt puhumattakaan.

Katsokaas, kun vaara on tosiaan se, että tällainen ajattelumalli jää ainoaksi:

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu