Aamu-unisuus haittaa Suomea ja koko EU:ta

Miksi aina pitää herätä pulmien äärelle liian myöhään? Miksemme kuuntelisi myös niitä, jotka osaavat antaa varoituksen sanoja suunnitellusta toimintatavasta?

Moni eduskunnan asia on tulossa tai jo tullut päätökseen. Viimeisimmät hallituksen (laki)esitykset on tuotu eduskuntaan ja 3.3.2023 jälkeen alkaa vaalien vuoksi vaalirauha. Ajattelin kirjoittaa siitä, miten olen kokenut asioita. Koska olen myös miettinyt (sekä kirjoittanut) Suomen asemasta EU:iin, pyrin pitämään eurooppalaisuuden mukana tässä eräänlaisessa ”tilinpäätöskirjoituksessa”.

Yhtenevä havaintoni on, että Suomi ja Eurooppa kärsivät edelleen sitkeästä aamu-unisuudesta, mistä esimerkiksi kielii muutokset Euroopan osuudesta koko maailman bruttokansantuotteeseen. Se on vähentynyt, ja on vaarassa vähentyä edelleen. Suomesta on euron myötä tullut keppikerjäläinen. Toki sillä erotuksella, että kerjäläinen ei ole velkavankeudessa, mutta tämäkin ”puute” on hallituksemme toimesta ”korjauksen” alla.

Riitaisa hallitus

Kun 2019 eduskuntavaalien tulos oli selvillä kirjoitin nykyiselle kollegalleni, että kolmen puolueen hallitus on välttämättömyys, neljä on hurja riski sekä viiden tai useamman puolueen hallitus on katastrofi.

Puoliväliriiheen asti näytti siltä, että olin täysin väärässä. Sen jälkeen on alkanut tapahtua. Vasemmistohallituksellamme on ideologinen näkemys siitä, että me haluamme nyt porsastella ja elää velaksi. Yksilötasolle hallituksen toimintaa peilaten mieleeni juolahtaa näkemys, että rahojaan kitkuttava perhe menee hulppeaan ravintolaan syömään pikavippien mahdollistamien rahojen turvin.

Olen tätä kehityssuuntaa kritisoinut väkevästi.

Kehysriihessä väännettiin toista viikkoa, kunnes keskustapuolue ymmärsi alisteisen paikkansa vihervasemmistolaisessa hallituksessa. Tämän jälkeen kannatuskyselyt, lehtien mielipidekirjoitukset ja muut tapahtumat ovat osoittaneet suomalaisille yksinkertaisesti sen, että paremminkin olisi voinut mennä. Saatamme nähdä saman kuin mitä viimeksi monipuoluehallitus teki: alkoi äänestää omia esityksiään vastaan.

Vaikeat ajat

En toki tohdi alkaa ryhtyä pelkästään moittimaan hallitusta, sillä onhan se tehnyt asioita oikeinkin hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Eihän hallitus voinut kesällä 2019 tietää, että tulevaisuudessa iskee pandemia ja sota Euroopan porteilla.

Hallitushan alkoi rahojen levittelyn heti ja katsoi tämän tuhlailun tuovan talouskasvua jatkossa. Tietynlaista jälkiviisautta lienee se, että on parempi pitää taloudesta huolta kaikissa käänteissä. Eritoten eurojäsenyytemme vuoksi. Yhteisvaluutat toimivat hyvin nousukausina (2002-2007), mutta yllivoimaisen surkeasti (huonommin kuin ilman yhteisvaluuttaa) kriisien aikana.

Koronan ja sodan hallitus on hoitanut keskivertoa paremmin. Toki kustannustuet menivät aluksi vähän miten sattuu, mutta se on annettava anteeksi yksinkertaisesti siitä syystä, että koettelemus oli aivan uusi modernina aikana. Kustannustuet paranivat kerta kerralta ja ne lähenivät koko ajan perussuomalaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja sen kanavoinnista.

Sodan alettua saimme vakavan herätyksen. Jokaisen omaa heräämistä teroitti tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertomalla naamioiden pudonneen. Perinteisesti puolustusliitto Natoon nihkeästi suhtautunut vasemmisto lähti hakemaan itse jäsenyyttä. Tämä toimi oli niin merkittävä osoitus suomalaisilta, että voimme puhaltaa yhteen hiileen kun tosipaikka iskee. Se on huojentavaa. Eduskunnan Nato-äänestys oli niin hämmentävää, että eduskunnan tupakkapaikalla arvelin 170 äänen olevan odotettua, mutta 180 ääntä olisi jo häkellyttävää. Tuokin määrä jäi jalkohin.

Hallitus on toistuvasti kertonut, että pitäisikö koronan tai sodan menoissa säästää kuten oikeisto-oppositio on vaatinut. Tämä on politiikkaa eli suomeksi älyllistä epärehellisyyttä.

Hallitus on lisännyt vuosittain noin kahdella miljardilla eurolla menoja, jotka eivät liity koronaan tai sotaan.

Vihervasemmistohallitus vaikuttaa kuin kevätlaitumille päässyt karja: innostuu. Nyt voi tuoda Lähi-itää alueen sharia-lakeineen Suomeen, jyrätä yksityisomisteiset metsät tuulivoimaloiden kaapeloinnin myötä, nostaa keinotekoisesti logistiikan kuluja sekä ajaa kotimainen maatalous konkurssiin.

Kun rahat ja rahoitusasema on tärvelletty maailmalle esimerkiksi elpymisvälineen muodossa niin sähkölaskujen noustua voi levitellä käsiään ja jakaa jaksuhaleja.

Ymmärrän, että nyt kun vihervasemmisto sai keskustapuolueenkin ”Hertan linjoille” niin kiusaus tehdä tuhoisaa talouspolitiikkaa oli yksinkertaisesti liian suuri. Johtavuutta osoittava valtionjohto olisi pistänyt poskettoman maahanmuuton ja viherhumpan tauolle kriisien ajaksi. Sellainen valtionjohtajuus olisi näyttäytynyt jämäkkänä ja vastuullisena. Se olisi voinut poikia lisävuosia vastuuseen.

Mutta jos vihervasemmiston tavoite oli saada kahden oppositiopuolueen yhteinen kannatus yli 40 prosentin niin sittenhän hallitus on tehnyt kerrassaan erinomaista työtä. Nyt vaalien alla huudetaan sopeutuksia, koska suomalaisenemmistö sitä on halunnut jo pitkään. Hyvää huomenta, aamu-uninen vasemmistohallitus!

Outoa hyssyttelyä

Tämän vuoden aikana on mediassa todettu, että nuorten joukossa villiintynyt katujengiläisyys on sitä, että isolla joukolla piltit ja äidin omat nappisilmät ryöstävät pienempiään. Ryöstö siis tarkoittaa, että varkautta tehostetaan väkivallalla tai sen uhalla.

Näitä ei enää – jostain syystä – kuitata yksittäistapauksina tai pojankoltiaisten kepposteluina. Joku saattaa ajatella sitä, mitä Libanonille tapahtui 1970-luvulla? Jos muistaa nämä tapahtumat ja mitkä siihen johtivat niin he voivat peilata meillä tapahtunutta kehityskulkia siihen, mitä Libanonissa tapahtui.

Ruotsi, Saksa, Ranska ja Italia eivät ilmeisesti osoita riittävää empiiristä todistusaineistoa? Miksi aihetta on tavattu hyssytellä eritoten mediassa? Perussuomalaisten pelossa? Onhan suomalainen mediakenttä liki täydellisesti vasemmistolaista, joskin vihreät ovat saaneet jalansijaa tähän mielipidemonopoliin.

En silti haluaisi liikaa moittia mediaa. Nyt on uskallettu jo todeta, että maahanmuuttotaustaa on vahvasti mukana tässä lapsosten ryöstelykulttuurissa ynnä tapot ja tapon yritykset mukaan luettuina. On tämä hieman toista kuin aiemmin omenavarkaissa käynti? Tuomiot toki ovat edelleen kuin omenavarkauksissa.

”Joudutte sitä sieltä vielä itse pyyhkimään”

Väliotsikon kuuluisat sanat lausuttiin eduskunnan suuressa salissa vuonna 1998 Venäjän kaasuputkimiehen, entisen pääministerin ja SDP:n ex-puheenjohtaja Paavo Lipposen suusta.

Lipposen sanat liittyivät Suomen eurojäsenyyteen liittymiseen. Lipponen moitti nyt keskustan tuolloista edustaja Seppo Kääriäistä, kun hän kertoi, että eurojäsenyys johtaisi ”pimeään liittovaltiokehitykseen”. No, me tiedämme nyt sen, että liittovaltiokehitystä edistetään ja se tehdään pimeässä muun muassa EKP:n kautta, mihin poliittinen valta ei ulotu. Sitä on tehty teknokraattien avulla – joihin poliittinen valta ei ulotu. Mainittakoon teknokraattisuudesta esimerkkeinä Mario Monti ja Ursula Von der Leyen.

Jopa kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa tohti todeta, että EU on menossa vaaralliseen (vai oliko huolestuttavaan? korjatkaa kiitos) suuntaan.

Teknokratialla johtava Euroopan komissio on mieltynyt delegoituihin säädöksiin, mikä merkitsee sitä, että se tulee annettuna toimeenpantavana lainsäädäntönä sellaisenaan kansallisiin lakeihin. Ottaen huomioon, että kun meillä on keskustan suosiollisella avustuksella oleva EU-vasemmistoa mielistelevä hallitus niin tämä yhdistelmä on tuonut miljardien lisävastuut Suomelle ja lisää on tulossa.

Suomen ei pääministeri Sanna Marinin (sd.) mukaan kannata kategorisesti sanoa komissiolle, että nyt menitte liian pitkälle ja tätä emme tee, emmekä tätä puolla. Pitää Marinin mukaan tehdä kompromisseja.

Ajatusleikkinä, minkä todennäköisyys ei valitettavasti ole nolla: Euroopan komissio haluaa 100 prosenttia Suomen tuloveroista itselleen, jotta komissio voisi rahoittaa tyytymättömien italialaisten taskuja. Sitten neuvotellaan, koska ”ei käy” ei ole viisasta. Käy sitten niin, että sovitaan komission saavan ”vain puolet” tuloveroistamme ja keskustan ministerit tulevat kansan eteen puhujanpönttöön tuulettamaan tätä Suomen kansan suurta voittoa!

Kääriäiselle sanoisin, että vesisankon, pesuharjan sekä -aineen ostaminen on vielä ennenaikaista.

Rähmät silmistä

Ainahan olisi voitu tehdä toisin.

Tuon tähän yli kolmen vuoden takaa kirjoitukseni tänne Puheenvuoroon. Voitte siten helpommin itse arvioida, että miten nämä askelmerkit osuivat kohdilleen.

Jotta kynnys aiemman tekstin lukemiseen madaltuisi laitan maistiaisiksi pari lainausta siitä:

EU:n kolme riippuvuutta aiheutuvaa ongelmaa ovat talous, energia ja puolustus.

Mutta on hyvin oletettavaa, että energiahanat menevät kostotoimenpiteenä katki. Se olisi katastrofi. (Venäjän kaasuhanat)

Mainittakoon vielä kirjoituksestani, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan en enää kannattanut kansanäänestystä Nato-jäsenyydestä, vaan toivoin jäsenyyden haun etenevän nopeasti eduskunnassa, kuten sitten kävikin. Katsoin, että radikaalisti muuttuneessa tilanteessa kansanäänestys saisi vain ”Venäjän trollit” muokkamaan myyräntyömäisesti mielipidettä ja riitauttamaan asian suomalaisten keskuudessa.

Huomautan, että vaikka aivan häkellyttävä enemmistö eduskunnassa puolsi jäsenyyshakemusta, että vaikka mielipidekyselyt tuottivat selkeää Nato-jäsenyyden puoltamista niin jäsenyyden vastustajat ovat puhuneet jopa aivopesusta tai sen sellaisesta. Väitän, että jos 70 prosenttia suomalaisista olisi vastustanut asiaa toukokuussa aiempien vuosien kyselyjen tapaan niin kyllä eduskunnan portaille ja pihalle olisi muodostunut jonkinlainen protestijoukko.