”Eurooppalainen arvopohja” – Nyt olemme valintojen edessä

Tekopyhyydelle ei näemmä ole mitään rajaa. Olen toistuvasti kritisoinut EU:ta siitä, että se jakelee sanktioita epämääräisine ”arvopohja”-argumentteineen melko lailla keveästi. Nyt me näemme raiskauksien jälkeen tapettuja ukrainalaisnaisia kaduilla. Kenen arvopohjaan tällainen toiminta soveltuu?Vuosi 2012 vai 2013: istuin Fortumin yhtiökokouksessa, missä osakkaiden puheenvuoroissa ilmeni ”ei laajenneta ryssiin” vastaan ”toteutamme vain liiketoimintaa Venäjällä” -puheenvuorot jatkuivat toistensa perään. Liiketoiminnan laajenemisen kannalla olleet puheenvuorot tuntuivat mielekkäämmiltä. En hylännyt Fortumia tuolloin. Se on tietysti virhe, jota nyt kadun.

Irtauduin Fortumista myöhemmin, todennäköisesti vuonna 2014 ja ihan vain rahoittaakseni muuttoni Kreikkaan. Venäjän invaasio Krimiin helpotti valintaani, mutta odotin toki kurssien toipumista. Itsekeskeisenä paskana tuijotin osakekurssia tarkemmin kuin seurauksia.

Arvopohja rakastaa invaasiota

Onko olemassa aitoa katumusta ilman inhorealismia? Kun Venäjä marssitti joukkonsa Krimille 2014 niin mitäpä Saksa puuhasi? Laajensi energiariippuvuuttaan Saksasta! Olen EU:n riippuvuudesta kirjoittanut tämän tästä ilman mitään sen suurempaa älämölöä tai nähdäkseni sanomani ei ole johtanut suuremmin aiheeseen paneutumista. Totta kai minua harmittaa se, ettei ääntäni ole otettu kovin vakavasti riittävän ajoissa, ja olisiko siitä syystä EU:ssa on tuudittauduttu tekemään ”toisenlaista politiikkaa”.

Syyskuussa 2021 terävöitin kielenkäyttöäni sen verran, että se herätti jossain määrin reaktioita. Vaadin edelleen EU:n riippuvuutta Venäjästä katkaistavaksi. Olen siis tehnyt huonoja valintoja 2012-2013, mutta kääntänyt kelkkani sen jälkeen. Teen katumustyötä.

En silti voi ymmärtää sitä EU:n leiskuvaa paloa, millä puututaan ns. arvopohjakysymyksiin. Unkarissa on toki lehdistönvapausongelmia, mutta ei siellä sentään erimielisiä raiskata kaduille ja jätetä sinne kuolemaan?

Euro turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona

On ongelma, että yhteisvaluutta euroa pidettiin maan turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. Nyt ne, joiden mielestä turvallisuuspolitiikka rakentui nimenomaan euron varaan, ovatkin yllättäen sitä mieltä, että turvallisuus onkin puolustusliitto Naton heiniä? Jokainen osannee tehdä tietohaut netitse esimerkiksi Risto E.J. Penttilän sanomisista, miten euro on Suomen turvallisuusympäristön kannalta keskeistä.

Kunnes sitten kun olemme euron jäsenmaa niin ei olekaan keskeinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Nato olisi? Olen ollut sitä mieltä, että Nato on se turvallisuusympäristö ja euro on yhtä surkea vempele kuin se oli aina 1992 asti, kunnes se alkoi revetä. (Euron esiaste, mutta rahapoliittiset pakkopaidat olivat tuolloin yhtä lailla ongelmallisia kuin euron kanssa 2008+.)

Haluaisin huomauttaa kaikille, etten ole koskaan mennyt siihen lankaan, että euro olisi jotenkin edes etäisesti muistuttanut jotain turvallisuuspolitiikkaa. Liityimme euroon yksinkertaisesti tyhmyydestämme: menimme vailla parempaa viisautta äänestämään valtaan ne tyypit, jotka meidät euroon veivät. Kansantaloudellinen tappio on merkittävä. Kansantuotteemme on ottanut osumaa ja itkuvirsien määrä on suorastaan hellyyttävä.

Kannatan:

  • Venäjän vastaista aseistautumista ja Ukrainan aseapua, lännellä ei ole varaa hävitä tätä sotaa.
  • Suomen Natojäsenyyttä.
  • Suomen euroeroa suoraan, etenkin jos Saksa jatkaa peppuiluaan.
  • Kansalaisten valveutuneisuutta ja haluan kiittää mediaa osallistumisesta, erityisesti Alfa-TV:tä. Kiitos myös Uuden Suomen Puheenvuorolle.
+4
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu