Hyvä ja paha päästökauppa

EU:n päästökauppajärjestelmää on kehuttu siitä, että sen ohjausvaikutus on vähentää ja lopulta eliminoida fossiilisten polttoaineiden sähköntuotanto. Toisaalta järjestelmää on myös kritisoitu siitä, ettei se tee tätä tehokkaasti. Nyt lisähuolena on, että kansalaisten tuki tälle järjestelmälle katoaa, kun muun muassa suomalaiset maksavat tuhansien eurojen sähkölaskujaan, vaikka lähes kaikki sähköntuotanto on meillä päästötöntä.

EU:ssa 2018 odoteut päästökauppahinnat (vasemmalla, lähde: HS) ja toteutuneet hinnat (oikealla, lähde: Trading Economics).

Päästökauppa on puhtaasti keinotekoinen järjestelmä saada jokin ”pahe” maksamaan enemmän. Järjestelmä toimii siten, että EU-jäsenmaan koko sähköenergian tarve täytetään erilaisilla menetelmillä aloittaen puhtaista tuotantomuodoista. Tällaisia ovat esimerkiksi tuuli-, vesi- ja ydinvoima.

Päästökauppamekanismi

Jos (kun) sähkön tarve on suurempi kuin mitä puhtailla toteuttamistavoilla saadaan tehdyksi täydennetään vajetta saastuvammilla muodoilla, kuten öljyllä ja päädyssä on kivihiili. Kivihiilen ja öljyn käyttäminen vaatii päästöoikeuksia (yhdellä oikeudella saa tupruttaa tonnin hiilidioksidia – jäljempänä CO2t), joita on myynnissä eräänlaisina aneina ja määrä riippuu siitä, mitä EU-päättäjät ovat kulloinkin ajatelleet. Suunta on laskeva, ja päästöoikeuksista käydään huutokauppaa. Oikeuksia voi myös myydä toisille yrityksille, jos ostamiaan oikeuksia ei tarvitsekaan.

Järjestelmän erikoisuus on siinä, että sähkö maksaa saman verran töpselistä tullessaan riippumatta sen tuotantotavasta. Tämä hoidetaan siten, että päästökaupan vuoksi kalleimmalla (kivihiili) toteutettu energia määrittelee hinnan. Ydinvoimalassa, missä tuotantokustannukset ja päästökauppavapaus johtaisivat merkittävästi huokeampaan hintaan, noudattaa tätä kivihiilen määrittämää hintatasoa.

Suomessa lähes 90 prosenttia tuotetusta sähköstä tuotetaan EU:n taksonomiakriteerien mukaan päästöttömästi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että sen 10 prosentin sähköntuotannon vuoksi päästökauppa kurittaa kaikkien suomalaisten sähkölaskuja.

Voittajia ovat valtio, joka myy päästöoikeuksia sen verran kuin sillä on siihen oikeus, sekä esimerkiksi tuuli- ja ydinvoimalat, jotka laskuttavat sähköstään saman verran kuin se olisi tuotettu päästökaupan vuoksi kalliilla kivihiilellä.

Päästökauppaa on haluttu laajentuvan ja kuvioissa mukana ovat esimerkiksi alumiinin, teräksen ja sementin tuotanto, lämmitys ja liikenne.

Suomessa kehuttu

Suomessa on kehuttu päästökauppajärjestelmää sen ohjausvaikutuksen vuoksi. Suurempi onnistumisen syy lienee siinä, että suomalaiset kotitaloudet ja yritykset ovat ilmastotietoisia ja nämä haluavat puhtaampaa energiaa. Se on ilahduttavaa.

Jos katseet käännetään muualle Eurooppaan niin onnistumisasteesta voidaan olla montaa mieltä.

Artikkelin kuvassa on laitettu vuoden 2018 lopussa arvioitu päästökauppahinta ensi vuosikymmenen vaihteeseen asti. CO2t maksaisi senaikaisten arvioiden mukaan noin 25 euroa vuonna 2030. Nyt hinnat ovat sahanneet tänä vuonna pääosin 75-100 euron haarukassa.

Päästökaupan kritiikki

Päästökauppa oli vuosien ajan melko vähäinen sakkomaksu teollisuudelle. Se ei juurikaan vaikuttanut kilpailukykyyn heikentävästi. Samasta syystä muualla Euroopassa se hidasti puhtaampien energiainvestointien tekoa. Esimerkiksi Saksan sosiaalidemokraatit hurrasivat Venäjän energian nimeen Krimin valtauksen jälkeenkin ja halusivat laajentaa fossiilisen maakaasun ostoja Venäjältä.

Puolassa kivihiilestä luopuminen ei ole edennyt ennen Venäjän invaasiotakaan Ukrainaan kovinkaan mairittelevasti.

Korostan, että nämä toimimattomuudet johtuivat päästöoikeuksien alhaisista hinnoista.

Paniikki iskee

Nyt ongelmana ovat liiankin korkeat päästöoikeuksien hinnat. Oikeuksia tarvitsevilla teollisuuden aloilla on kilpailukyvyn kanssa suuret päänsäryt. Sähkö maksaa poskettomasti. Investoinnit juuri nyt eivät juuri helpota akuuttiin kriisiin, jos peilataan esimerkiksi Olkiluodon kolmosreaktorin viipeeseen päätöksenteon ja itse tuotannon välillä.

Päästökaupassa olisi saattanut olla jokin idea, jos sitä oltaisiin portaittain säännelty hinnaltaan aidosti kasvavaksi sopivalla tempolla. Päästöoikeuksia tarvitsevat yritykset olisivat ehtineet kerätä investointikassaa, investoida puhtaampaan tuotantoon ennen kuin erityisesti EU:lle tyypillinen ”markkinatalous” romahtaa tai leviää käsiin.

Arvelisin, että päästökaupan alkuperäinen idea oli suunnata se yrityksille eikä kansalaisille. Olisitko oikeasti äänestänyt valtaan tämän järjestelmän puolestapuhujia, jos he olisivat vaalien alla luvanneet 5-20 -kertaistaa sähkölaskusi?

Korjaustoimenpiteet

Kun tarpeeksi tapahtuu niin pinttyneetkin ”vakauden elementit” saavat kyytiä. Ruotsalaiset varmasti tietävät tämän luopuessaan 200 vuoden liittoutumattomuudestaan?

Nostan tämän ajatuksen rohkaisemana kaksi vaihtoehtoa, joilla toiminta voidaan saada järkeväksi yhteiskunnan kannalta.

Ensimmäinen on, että päästökauppa hyllytetään sähköntuotannosta toistaiseksi piittaamatta EU-direktiiveistä. Toinen, lievempi toimi on huomioida Suomen lähes päästötön sähköntuotanto windfall-veron ja kompensoinnin myötä. 90 prosenttia sähköntuottajista kerää kassaa sen vuoksi, että vähäinen määrä Suomen sähköstä on pakko tuottaa päästöoikeuksien kautta kalliilla. Verolle nämä tuotot ja palautetaan kansalaisille.

Huonoa näissä vaihtoehdoissa on se, että jotkut yritykset eritoten tuulivoiman puolella tulevat erittäin kannattamattomiksi.

Lisäksi tarvitsemme sähköntuotantoa lisää, sillä emme voi tuudittautua Norjan tai Ruotsin tuontisähköön. Norjassa on jo nyt mietitty, josko he käyttävät sähkönsä ihan itse. Voimme olla ensi talvena tilanteessa, jolloin sähköä ei saa edes rahalla.

Huomauttaisin lisäksi, että toivokaamme kahta asiaa: OL3 saadaan käyntiin, ja että tulee sellainen talvi, mistä Ilmastopaneeli ei pidä. Jos nimittäin tulee kireä talvi niin silloin todennäköisesti myös tuulee hyvin vähän. Eduskuntavaaleja odotellessa.

+6
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen toiminut vuosia freelance-toimittajana Suomessa ja Kreikassa. Olen makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija 2/2022 -.

Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.

Sähköpostiosoitteeni nykyisin: kts. eduskunnan verkkosivuilta sähköpostiohjeet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu