Malttia kasvuennusteisiin!

Meille selvisi noin vuosi sitten, että rajut poikkeusolosuhteet aiheuttavat kovan iskun jo valmiiksi hauraaseen talouteemme. Tuolloin puhuttiin maailmanlaajuisesti niin sanotusta V-toipumisesta, missä mennään äkkiä syvälle, mutta vastaavasti yhtä nopeasti ylös. En pitänyt tätä kovinkaan mahdollisena nykyisessä globalisoituuneessa maailmassamme. Olisi hämmästyttävää, jos kaikki maailman johtajat sopisivat yhteisymmärryksessä kuukauden sulkutilasta, jolloin virukselta loppuisi uudet isäntäkehot. Talouskasvuennusteet ovat sittemmin tulleet alas, mutta uudeksi messiaaksi on nostettu rokote, minkä avulla tuo V-toipuminen tapahtuu. Ei tapahdu.

Virusmutaatioita tunnetaan nyt ainakin brittimuunnos, eteläafrikkalainen muunnos ja brasilialainen muunnos. Näistä brasilialainen (P.1) vaikuttaa viheliäisimmältä. Lisäksi Turun vaihto-opiskelijoiden seuraelämästä johtuvista tartunnoista on havaittu virustyyppi, joka muistuttaa tätä eteläafrikkalaista muunnosta. Se saattaa olla täysin uusi muunnos. Vastaavia muunnoksia tapahtuu ”jatkuvasti” uusien tartuntojen myötä.

On havaittu, että jotkut muunnokset eivät oikein tehoa nyt käytössä oleviin rokotteisiin. Tehoaste tosin vaihtelee.

Tämä merkitsee jatkuvaa kilpajuoksua rokotteiden ja muunnosten välillä. Satumaisella onnella voi toki käydä niin, ettei uusia ongelmallisia muunnoksia tule esimerkiksi 2-3 vuoteen, jolloin ehkä saamme rokotteet kaikille. Tähän nojaaminen taloutta suunnitellessa on kuitenkin karmea virhe.

Uusia sulkukausia voi tulla loputtomasti

Aloitan kaikista pessimistisimmällä näkymällä, koska siten saa loppuun lohdulliset sanat. Virusmuunnokset eivät yleensä tähtää siihen, että ne tappavat isäntäkehonsa, sillä samalla virus itsekin jää ilman kasvualustaa. Eniten kiinnostavimmat ominaisuudet ovat tämän letaaliuden lisäksi tartuttavuus ja oireiden näkyminen.

Mitä helpommin kehossa tuntuu oireita, sitä herkemmin sitä jää kotiin lepäämään tai hankkiutuu sairaalahoitoon. Korona kykenee tarttumaan ennen oireita, mikä tekee siitä hankalan. Uudet virusmuunnokset eivät näyttäisi olevan tappavampia, mutta ne ovat herkempiä tarttumaan. Se on huono asia, sillä kokonaisuuskuolleisuus noussee nimenomaan tartuntojen määrän kautta.

Toinen inha seikka on, että uusi muunnos on brasilialaisessa Manausin kaupungissa tartuttanut jo taudin sairastaneita ihmisiä. Tästä syystä rokotetta ei voida pitää aukottomana ratkaisuna. Lopuksi Ranskassa on havaittu virustyyppi, mikä ei paljastunut standarditestissä (PCR), vaan se vaati verikoetuloksen. Manausin esimerkki odottaa, että laumasuoja voidaan ruksia vaihtoehtolistalta kylmän rauhallisesti yli.

Uusia sulkutiloja voidaan joutua asettamaan toistuvasti. Suomen olosuhteissa kesät lienevät vähiten tartuttavia aikoja. Rajaturvallisuuden ongelmat ovat testaajien määrän riittämättömyys, testien määrä tuoma kuorma ja ennen kaikkea se, jos nopeahko PCR-testi käy riittämättömäksi, vaan rajan ylittävä joutuu odottamaan verikoetuloksia.

On melko selvää, ettei maamme talous kestä toistuvia sulkutiloja tästä ikuisuuteen. Sen vuoksi maahantuloreiteille pitäisi rakentaa uutta infrastruktuuria testauspaikkoja ja valvottuja karanteenimajoitustiloja myöden. Tämä vaatii myös lisää henkilökuntaa.

Vaikka mRNA-rokotteita voidaan kehittää melko nopeasti; niitä pitää pystyä myös valmistamaan, kuljettamaan ja käyttämään kautta planeetan uusien muunnosten vuoksi. Yhtäaikaisesti ja valtavia määriä. Siihen ei ole valmiuksia, eikä se ole realismia. Nähdäkseni ainoa pysyvämpi ratkaisu on siis kehittää maahantuloreittien infrastruktuuria ja kouluttaa henkilökuntaa. Tämä ei välttämättä synny edes yhdessä vaalikaudessa.

Muutaman vuoden ajan taloutemme ottaa osumaa. Mikäli rokotetahti reipastuu, rajaturvallisuuden parantamiseksi tehdään akuutteja hankalia ratkaisuja ennen kuin uusi rajajärjestelmä on valmis, voimme selvitä pienemmillä iskuilla näiden välivuosien aikana.

Lottorivimme voittaa

Toinen vaihtoehto on jo paljon valoisampi.

Virus ei halua tehdä itsemurhaa tappamalla isäntänsä. On siis melko luontevaa odottaa, että muutaman vuoden sisällä meissä kiertää vähäoireisempi virusmuunnos tai -muunnokset, mikä vastaisi enemmän kausiflunssaa.

On mahdotonta sanoa, millä aikajänteellä näin kävisi. Näin onnekkaasti voi käydä nopeastikin, tai se voi viedä vuosia.

Tätä odotellessa ei voida jäädä nojaamaan tuuleen. Sulkutiloja joudutaan asettamaan aina siihen asti, että lempeämmät muunnokset alkavat dominoida viruskantaa. Ja jos tällainen odottelu kestää esimerkiksi kymmenen vuotta niin talousennuste ei poikkea odotteluajalta aiemmasta esimerkistä.

Rohto on siis sama: rajainfrastruktuuri kuntoon, ettei sulkutiloja tarvitsisi määrätä ainakaan nykyistä tahtia.

Etätyöskentely tulee pysyväksi ilmiöksi, mikä vähentää liikenteen päästöjä. Henkisen terveyden haittapuolet eivät niinkään johdu etätöistä, vaan sulkutiloista. Kotona kökitään käytännössä 24 tuntia vuorokaudessa. Uuteen normaaliin voi olla joillain vaikeuksia sopeutua. Itse olen tehnyt pääosin etätöitä jo seitsemän vuoden ajan, enkä vaihtaisi tätä työtä pois. Suomen infrastruktuuri on melko hyvin valmistautunut tällaiseen työmalliin verrattuna esimerkiksi Saksaan, jossa maaseudulla saattaa pudota matkapuhelinverkosta pois.

Teollisuuden puolella voisimme kehittää teollisuusklustereita, missä alihankintaketjut sijaitsevat lähellä kokoonpanoa. Metsäteollisuus on ominaisuuksiltaan hankala, sillä metsät eivät suostu kasvamaan piilaaksojen kaltaisilla tiheillä maapalstoilla. Tämä teollisuuden haara tarvitsee edelleen logistiikkaa. Teollisuuden murros jatkuu, mikä tuo toivoa pitkän ajan ennusteisiin.

Ettei turhaan hosuttaisi?

Mikäli pandemia taittuu syystä tai toisesta, ei rajaturvallisuuden hankkeet valu siltikään hukkaan. Uusia pandemioita tulee ja mitä odotettavinta: yhä tiheämmin. Tämä johtuu maailman väestönkasvusta.

Koko tartuntatautien järjestelmä olisi tällöin paremmin varautunut. Meillä olisi testauskapasiteettia, vaikka uusien virusten vuoksi menetelmät joutunevat uusiutumaan. Tarvitsemme myös oman rokotekehitystyön, mistä luovuimme vajaa kaksikymmentä vuotta sitten. Mehän aina huomautamme, että Suomessa on osaamista. Mitä hyötyä osaamisesta on, jos sitä ei voida hyödyntää tarpeen vaatiessa?

Käy tässä kuinka tahansa niin ainoa melko varma asia on se, ettemme enää koskaan palaa siihen ”vanhaan normaaliin”. Tästä syystä suhtaudun erittäin epäileväisesti nykyisiin(kin) lähivuosien kasvuennusteisiin.

Uuden pelko

Vaikka pandemian vuoksi tehdyt sulkutilat moukaroivatkin talouttamme niin uuden pelko tuntuu olevan Euroopassa – mukaanlukien Suomi – vahvoilla. Olemme kuulleet esimerkiksi sellaisia lausahduksia, ettei yksikään yritys mene nurin koronan vuoksi. Tiedämme sen olevan savuverhoilua, sillä toisin tulee käymään. Mikään eurooppalainen valtio ei ole niin hyvässä taloudellisessa hapessa, että se voisi syytää velkarahaa kaikkiin yrityksiin vuosien ajan.

Olemme eurokriisin jäljiltä varsin hauraassa kunnossa erityisesti siksi, että pelkäämme uutta. Kannattamattomia ja heikosti tuottavia yrityksiä pidetään väkisin hengissä alhaisten korkojen myötä. Rytinä olisi melkoista, jos korkotaso nousisi maltillisesti 1-2 prosenttiyksikköä. Nollakorot merkitsevät sitä, että kasvuympäristö pysyy vaisuna. Uusille tuottavammille yrityksille ei ole markkinarakoja niin hyvin. Heikosti tuottavat yritykset ovat velkaantuneet huokean lainarahan turvin yli äyräiden, mikä heikentää edelleen niiden mahdollisuutta uudistua.

Rakenteiden uudistus käy hitaasti ja pääosin työvoimaleikkausten kautta yritysten pyrkiessä karsimaan kulujaan. Tämä on hidas reitti, mikä viivyttää ja vaimentaa elpymistä. Eläkevakuutusjärjestelmäämme ei olla rakennettu nollakorkopolitiikan varaan.

Sekä pandemian että rakenteiden jähmeyden vuoksi talouskasvumme ei tule yltämään lähivuosina esitettyihin optimistisiin lukemiin. Näiden kahden talouskasvujärjestelmän yhdistelmä ei paranna tilannekuvaa.

Holhousvaltiomme (joku voi sanoa tätä ”hyvinvointivaltioksi”?) nostaa velkaa kaksin käsin ja parhaimmillaankin laihoin tuloksin. Uuden pelko estää meitä uudistumasta ja menestymästä. Ero eurosta olisi ”hyppy tuntemattomaan”, työmarkkinoiden kolmikannan uudistus ”vaarantaa sopimuskulttuurin” (vaikka näin näyttää käyvän pakon sanelemana) ja asiakkuuskielloista huolimatta ”yksikään yritys ei ajaudu konkurssiin”.

Ihan loppuun vielä lohduttava lisäys: muistanette viime keväältä, miten tavallinenkin flunssa-aalto jäi vaimeaksi. Käsiä pestiin, pidettiin etäisyyksiä ja vältettiin tarpeetonta notkuilua. Ainakin minun tarvitsee myöntää, että käsien pesussa on ilmaantunut lievää höllentymistä – tulee pestyä vain noin 5-6 kertaa vuorokaudessa. Sen määrän voisin ainakin kaksinkertaistaa.

+1
susijumala
Perussuomalaiset Turku
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu