Saadaanko EU:ssa sähkösopu?

Keskustan ministerit huomauttivat budjettikeskustelussa yllättäen mainitun sähkön hintakaton merkitsevän ”miljardiluokan” menoerää. Kuten unionissa on valitettavaksi tavaksi on osoittautunut, se ilmeinen ja oikeudenmukainen ratkaisu jätetään viimeiseksi listalla jos sitä ei sitten unohdeta kokonaan. Ilman EU-tason sähkösopua vaihtoehdot ovat vähissä.

Ilman sopua tämä käy liian kalliiksi. Muita vaihtoehtoja on, että jäsenmaat alkavat irtautua yhteisestä sähkömarkkinasta vähän samalla tapaa kun korona-aikana vapaa liikkuminen hyllytettiin. Ja loppujen lopuksi vihoviimeisenä keinona on irtautua koko unionista, mikäli yksipuoliset sähkömarkkinaerot johtavat nuhtelua merkittävimpiin sanktioihin.

Se ilmeinen ratkaisu

Ilmeisin ratkaisu sähkön hintakriisiin olisi luonnollisesti laskea sähkön hintaa laaja-alaisesti. Nykyinen järjestelmä, jossa Suomessakin pienen määrän maakaasun käyttö sähköntuotannossa johtaa ylisuuriin laskuihin, on kestämätön. Sen vuoksi se tukitarvekin nousee mahdottomiin sfääreihin.

Yhteinen ratkaisu olisi se, että joko sähkömarkkinamalli muokataan kriisiajaksi siten, ettei korkein tuotantohinta määritä koko hintatasoa. Etenkään siksi, että joihinkin tuotantotapoihin on lisätty keinotekoista päästöoikeushintaa. Huomioitavaa on, että muutos on määräaikainen.

Tällöin maakaasun käyttöä sähköntuotannossa ei huomioida lähimainkaan nykymallin mukaan.

Ratkaisun seuraamukset

Saksassa tuotetaan paljon sähköä kalliilla maakaasulla. Se merkitsee sitä, että Saksassa olisi houkuttelevampaa jättää sähkö tuottamatta kalliilla maakaasulla ja turvautua pikemminkin tuontisähköön. Ruotsissa ja Norjassa ylijäämäsähköä myytäisiin todennäköisimmin sinne, mistä siitä saa parhaimman hinnan.

Jos Saksan pitäisi tuoda sähköä enemmän korvaamaan käyttämättä jäänyt maakaasu niin Saksa todennäköisesti ajautuu rajuun tarjouskilpaan. Heti, kun tuontisähkön hinta kohoaisi yli maakaasulla tuotetun sähkön hinnan, on järkevämpää tuottaa sähköä maakaasulla.

Tästä syystä Suomessakin on nostettava sähkön hinta maakaasun tuotantohintaan asti, koska muutoin lähes kaikki sähkö myytäisiin saksalaisten tarpeisiin. Poikkeuksen muodostaisivat mankala-yhtiöt, joissa omistajien ääni voisi vaikuttaa siten, että sähkö myydään omistajille suurin piirtein tuotantokustannushintaan.

Näistä syistä sähkömarkkinamallin muokkaus ei riitä. Mukaan on otettava joko maakaasun hintakatto (minkä pitää sitten koskea myös muita sähkön tuotantomuotoja) tai sitten sähkön yhteismarkkinoista alkaa tulla yksipuolisia eroamisia, mikä voi aiheuttaa vakavaa toimitushäiriötä tuontisähköriippuvaisille maille. Suomikin kuuluu näihin säästä riippuen. Toisin sanoen asiasta, mihin emme voi vaikuttaa. Tätä voidaan pitää aivan suorasukaisesti typeryytenä.

Saksalla aiheellinen pelko

Saksan kanta maakaasun hintakattoon on torjuva siitä syystä, että sille elintärkeät maakaasutoimitukset suuntautuisivat muualle kolmansiin maihin, missä hintakaton tarjoukset ylitetään. Huoli on aiheellinen.

Ilman maakaasun hintakattoa ja sähkömarkkinamekanismin muokkausta vaihtoehdot vaikuttavat olevan joko pysyvästi huippukorkeat hinnat sähkössä tai vientirajoituksia ja yhteisen sähkömarkkinan repeytyminen.

Pysyvästi korkeat hinnat eivät aidosti ole mahdollisia, sillä tuskin Suomellakaan on varaa maksaa miljardikaupalla sähkötukia. Niin sanottu windfall-vero alkaisi vaikuttaa aikaisintaan noin vuoden päästä. Windfall-veron myötä voi ilmetä yllättäviä sivuvaikutuksia. Emme tiedä varmuudella, millaisia investointimahdollisuuksia tai -halukkuuksia vero aiheuttaisi energiayhtiöille.

Radikaalikin skenaario mahdollinen

EU:n jäsenmaissa nämä tarvittavat toimet eivät ole saaneet sopua. On epävarmaa, syntyykö sopua lainkaan. Jos sopu syntyy ja mikäli Saksan huoli aktualisoituu niin sähköntuotanto putoaa maassa maakaasun vähyyden vuoksi ja sähköpulan vaara kasvaa eritoten niissä maissa, missä ei ole varaa tukea kansalaisiaan ja yrityksiään.

Jos sopua ei synny niin sähkö varmaankin riittää, mutta hintataso on sitten mitä lie. Kemianteollisuus ry varotti jo irtisanomisista tuotantokustannusten nousun vuoksi.

Kumpikin vaihtoehto sisältää sellaisia muuttujia, joista ei ole varmuutta ja jotka voivat johtaa tilanteeseen, mitä ei voida hyväksyä. Siitä syystä tulee pohtia myös hyvin radikaaleja vaihtoehtoja.

Suomessa yksi sellainen vaihtoehto on, että teemme vientikiellon ilman tuotannon ylijäämää. Samalla saisimme hinnoitella sähkömme tosiasialliset tuotantokustannukset huomioiden.

Olemme toki melkoisessa vaarassa jäädä ilman tuontisähköä, mikä eritoten on talvisin huono asia. Miten tämän kanssa menetellään?

Sähkökatkoihin on syytä varautua. Näitä voisi tulla eritoten huippukulutustunteina. Teollisuudessa voisi kesä ja talvi vaihtaa työmäärällisesti paikkoja keskenään. Viikonloppu nykykäsitteenä saattaisi muuttua siten, että jollain viikon pari lepopäivää olisi tiistaina ja keskiviikkona ja jollain toisella keskiviikkona ja torstaina.

Näiden muutoksien vaihtoehtona on vain yksi asia lähivuosina: sähkön käyttöä on vähennettävä. Ja siihen suomalaiset ovat ilahduttavasti ryhtyneetkin. Voitte olla siitä ylpeitä.