Suomella on keskeinen peruste liittyä EU:n tulonsiirtounioniin – Hallitus ei käytä sitä

Suomen vaihtotase pitkältä ajalta. Lähde: Tradingeconomics.com

Suomella on hyvä syy liittyä EU:n kaavailemaan tulonsiirtounioniin. Syy ei ole kotimaan pandemiaelvytys, ei solidaarisuus eikä viennin vetoapu. Syy on raadollinen: olemme taas ajautuneet vaihtotasekriisiin tai ainakin sen kynnykselle liityttyämme eurooppalaisiin yhteisvaluuttakokeiluihin.

Oheisessa kuvassa on Suomen vaihtotase 50 viimeisen vuoden ajalta. Vaihtotase mittaa viennin ja tuonnin erotusta niin tavaroissa kuin palveluissa. Pystyakseli on mitoitettu Suomen bruttokansantuotteeseen.

Vaihtotaseen ollessa positiivinen, voimme kansankielisesti sanoa maahamme tulevan rahaa. Ja vastaavasti pakkasen puolella raha karkaa maastamme. Vaihtotaseen ”oikeasta määrästä” voidaan kiistellä, mutta mikään talouden koulukunta ei pidä kroonista vaihtotaseen alijäämää toivottuna tilana. Se on kriisitila.

Köyhtymistä paikataan velalla

Velkarahoituksen voi jakaa karkeasti kahteen osaan: on hyvää velkarahaa ja on huonoa velkarahaa. Hyvä velkaraha on investointi. Lainarahaa käytetään tulonlähteen muodostamiseen tai sen kartuttamiseen. Näin velkaraha on mahdollista maksaa takaisin.

Huono velkaraha menee ylläpitoon ilman mitään aikomusta parantaa tilannetta.

Vaihtotaseen vuoden tai kahden notkahduksesta ei tarvitse mennä paniikkitilaan. Sen sijaan pitkäaikainen alijäämä kertoo jonkin olevan pahasti vinossa.

Suomen – globaalin sosiaalitoimiston – rahat loppuvat ja toistaiseksi tätä voidaan paikata kiskomalla lisää velkaa.

Optimististen arvioiden mukaan meillä on vain pandemia riesanamme, että kun tästä sitten taas päästään kasvun tielle niin lyhennämme velkaa. Viime vuosikymmenenä muualla on kyllä saatu talous kasvamaan. Yhdysvalloissa vuosina 2011-2020 talous on kasvanut noin kaksi prosenttia vuodessa. Suomella vastaavalla ajalla kasvu on keskimäärin mitattu desimaaleissa.

Eurooppalaiset yhteisvaluuttakokeilut

Vuoden 1991 pakkodevalvaation ja 1992 lisädevalvoitumisen aiheuttama kellutus käänsi aiemman kroonisen vaihtotasekriisimme. Kuten kuvasta huomaamme, käännös oli merkittävä ja ennen kaikkea nopea lääke. Vuoden 1991 devalvaatio oli aiheuttaa närää silloisessa eurooppalaisessa ERM-valuuttaputkessa. Kellutus päätti tämän kokeilun ja aloimme taas vaurastua omalla, vapaasti vaihdettavalla ja kelluvalla markallamme.

Ei mennyt kauaakaan, kun vuoden 1999 euroliittymisen jälkeen koneemme alkoi taas yskiä. Finanssikriisi katkaisi – ainakin ”toistaiseksi” – kamelin selän. Yhtä lailla ERM-kytköksen aikana Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti samanlaisen katkeamisen.

On toki huomattava, etteivät tällaiset ulkoiset sokit ole sinällään ”euron vikoja”. Ongelma tulee siitä, ettemme osaa korjata tilannetta. Järjestelmämme ei anna myöden esimerkiksi 20 prosentin palkkaleikkauksille, joita tarvitaan yhteisvaluutan olosuhteissa.

Poliittisilla päättäjillämme ei ole kanttia kajota esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuuteen. Kriisitilanteissa olisi toki toivottavampaa, että valuuttakurssi joustaisi niin palkkojen ei tarvitsisi tehdä sitä. Esimerkiksi Ylen A-Studiossa (10.2.) mietittiin hoitajapulaa. Esille nousi pikemminkin parempi palkka, ei suinkaan 20 prosenttia nykyistä pienemmät palkat. Tämä viestittänee sen, että vaihtotasekriisimme ei tule paranemaan.

Saksan elätiksi

Olen havainnut, ettei poliittisilla päättäjillämme ole myöskään kanttia lopettaa eurokokeilua. Koska emme osaa tehdä valintaa euroeron ja tarvittavien palkkaleikkausten välillä, olemme käsittääkseni tehneet tietoisen elättivalinnan. Saksa elättää meidät. Maa on imuroinut euron hyödyt ja maalla on mittava vaihtotaseen ylijäämä. Saksalla on rahaa paikata meidän köyhyyttämme ja menoeriemme mustat aukot.

Valinta on looginen.

Suomen syy liittyä tulonsiirtounioniin

Hallituksemme voisi kertoa ottavansa (kenties jo ottaneensa) tämän elätin aseman tavoitteekseen niiden kuuluisten ”ei esitetä mitään vaihtoehtoja” -fraasien sijaan. Tällä perustelulla Suomella on hyvinkin looginen syy liittyä EU:n tulonsiirtounioniin. Se voisi saada eduskunnassa laajempaa kannatusta? Miksei hallitus siis käytä tätä ässää hihassaan?

Toki me samalla toivomme itsemäärämisoikeuden lopullisen luovutuksen jälkeen, ettei Brysselistä käsin aleta kajoamaan meidän globaalin sosiaalitoimiston tuhlailuun. Sekä tietysti toivomme, ettei julkisen sektorin palkkoihin kosketa, vaan työmarkkinoiden ”joustovara” on ainoastaan ylös päin, kuten tähänkin asti.

Kreikalta vaaditut eläkeleikkaukset – joita tehtiin muistini mukaan 12 kertaa – suututtivat kreikkalaiset. Ehkä me saamme pinota liittovaltiolle velkaa pilvin pimein. Mietimme sitten uuden strategian, kun luottamus euroon katoaa tai Saksa hermostuu ja potkii elättinsä pellolle.

Totean vielä tähän loppuun, että minä valitsisin itsekunnioitusta hivelevämmän tien ja toivoisin Suomen eroavan yhteisvaluutta eurosta.

susijumala
Perussuomalaiset Turku
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu