Volckerin hetki

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserven 12. pääjohtaja Paul Volcker kohtasi inflaatio-ongelmia 1970-luvun lopulla. Taustalla oli öljykriisi, mikä nosti energian hintaa. Tämä puolestaan teki osapuilleen kaiken tuotannon kalliimmaksi. Elämmekö nyt samoja aikoja?

Kallistunut tuotanto johti talouskasvun hyytymiseen ja samaan aikaan inflaatio kohosi. Tällaista yhdistelmää kutsutaan taloustieteissä stagflaatioksi. 1970-luvulla Yhdysvallat kävi yhä vain kalliimmaksi käynyttä Vietnamin sotaa ja öljykriisi katkaisi kamelin selän.

Maaliskuussa 1980 Yhdysvaltain inflaatio jylläsi lähes 15 prosentissa. Vajaan vuoden ajan keskuspankin johtajana toiminut Volcker oli visaisen pulman edessä. Pitäisikö rahapoliittiset hanat pitää löysällä, mikä ei ainakaan hillitsisi inflaatiota vai kiristää rahapolitiikkaa inflaation taltuttamiseksi johtaen samalla talouden romahduspisteeseen.

Volckerin hetki koitti. Hän valitsi mielummin inflaation hillitsemisen. Tämän jälkeen Yhdysvalloissa ei oikeastaan olla noudatettu tiukkaa rahapolitiikkaa, vaan jokaiseen kriisiin on vastattu entistä löyhemmällä rahapolitiikalla. Valittu tie on varmastikin madaltanut talouskuoppia, joskin samalla se on johtanut eriarvoisuuden kasvuun ja vaimeampaan talouskasvuun. Kriisit ovat kerta toisensa jälkeen paisuneet edellisistä. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, ettei talouskuplia olla päästetty tyhjenemään.

Finanssikriisin ennustanut taloustieteilijä Nouriel Roubini arvelee, että edessämme on 1970-luvun stagflaatio. Viheliäisemmäksi tilanteen tekee se, että samaan aikaan kohtaamme velkakriisin, mistä esimakua me eurokansalaiset saimme tuta eurokriisin muodossa.

Yhdysvalloissa inflaatio on vastoin odotuksia reipastunut jo useamman kuukauden ajan, vaikka keskuspankissa jaksetaan uskoa inflaation olevan tilapäistä. Tilapäisyys ei tietenkään ole mahdoton ajatus. Ongelma onkin se, että entä jos keskuspankkiirit ovatkin väärässä?

Euroopan keskuspankki EKP ei tietenkään voi tehdä muuta kuin rukoilla korkeampia voimia toivoen inflaation jäävän maltilliselle tasolle. Rahapolitiikan kiristäminen ”paljastaisi” taas eurokriisin. Jälleen kerran keskusteltaisiin siitä, mikä euromaa lähtee ensin eurosta, ja mitkä muut euromaat seuraavat perässä.

Me saatamme kohdata uusintana varsin mielenkiintoisia aikoja. Turkissa kaksinumeroisista inflaatioluvuista huolimatta rahapolitiikka ei kiristy. Seuraus on se, että Turkin väestö köyhtyy.

Mitä tässä tilanteessa euroalueella tehtäisiin? Volckeria vai Turkkia? EKP:n lähettämä signaali on, että keskuspankkia ei liiemmin haittaa, vaikka eurokansalaiset köyhtyisi. Eriarvoisuuden kasvattaminen (osakekurssien ja asuntohintojen keinotekoinen tukeminen) on tärkeämpää kuin satojen miljoonien hyvinvointi.

EKP piipittää sanomallaan, että pelkää markkinavoimien ottamaa niskalenkkiä. Joskus aikanaan kuuli sellaisiakin huvittavia juttuja, että markkinavoimista otetaan niskalenkit. Tällaisia uhopuheita usein kuulee vain pahoin päihtyneiltä. Mutta sellaiset me valitaan johtajiksemme.

+10
susijumala
Perussuomalaiset Turku
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu