Kolme kysymystä eduskunnalle ja äänestäjille

Kansanedustajien tulisi, nimensä mukaan edustaa Suomen kansaa.
Kansanedustajien tulisi vaalia kansalaisten etuja ja tehdä päätöksiä
jotka ovat kansalaisten etujen mukaisia. Luonnollisesti kansalaisia on
monenlaisia, vauraitakin – mutta suuri enemmistö on silti alempaa
keskiluokkaa ja toimeentulo- ja tulotasoltaan huomattavasti alle
keskiarvon. Valtaosa äänestäjistä eivät näin ollen millään saa mitään
etua esim pääomaverotuksen alhaisuudesta tai kotitalousvähennyksestä tai
muusta Kokoomukselle tyypillisestä politiikasta.

Kolme kysymystä
eduskunnalle ja äänestäjille:

1. Valtionvelka on ennätystasolla. Velka on
vuodessa kasvanut 15 mrd:lla eurolla. Onko Suomen velkaantuminen
kansanlaisten etujen mukaista?

2. Suomalaisille annettiin
kaikenlaisia lupauksia kun Suomi, pienenpienellä enemmistöllä saatiin
ängettyä mukaan Euroopan Unioniin. Nämä lupaukset eivät ole pitäneet.
Oliko tämä poliittisen vallan siirtäminen Suomesta Brysseliin
kansalaisten etujen mukaista?

3. Uutiset kertovat myös että
yritys- ja elinkeinoelämän lobbarit paraikaa, nyt tammikuussa 2011,
tapailevat suurten puolueiden johtoa ja ”kirjoittavat jo nyt
tulevan, vaalien jälkeisen uuden hallituksen hallitusohjelmaa”. Onko
tämä lobbareiden, kohtuuton ennen kuulumaton vaikutusvalta kansalaisten
etujen mukaista?

Velasta ja velkaantumisesta

Valtion ja muun julkisen vallan velkaantumisen hyväksyminen on poliittinen
päätös. On laskettu että Suomen julkisen vallan velka lähestyy tasoa 85
miljardia. Vuoden aikana velka on kasvanut 15 miljardilla.
Huomionarvoista on että tämä käytännössä tarkoittaa sitä että yhä
kiihtyvä velkaantumistahti lähestyy kahta miljoonaa euroa tunnissa. [2 x
24t x 365pv ]
Korostan että tämä kaikki velkaantuminen on
vapaaehtoista. Valtapuolueet ovat siis hyväksyneet velkaantumisen.
Oppositiopuolueet ovat yhtä lailla hyväksyneet sen. Vai onko joku
huomannut että jatkuvan velkaantumisen sijaan oltaisiin esitetty
vaihtoehtoja?
Joku saattaa tietysti kuvitella että velkaantumiseen ei
ole vaihtoehtoja. Valtiovarainministeri Katainen näyttää ainakin
kuuluvan näihin – vaikka luulisi että nimenomaan valtiovarainministeriön
tulisi selvittää kaikki rahoitusvaihtoehdot? Vaihtoehtoisia
rahoitusmalleja nimittäin on mutta niiden oivaltaminen vaatii
rahajärjestelmän todellista ymmärtämistä ja sopivaa annosta luovuutta.
Vaihtoehtoisten rahoitusmallien esittäminen taas vaatii poliittista
rohkeutta.
Talousdemokraattinen liike on esittänyt monenlaisia
vaihtoehtoisia rahoitusmalleja joita käytettäessä julkinen valta ei enää
velkaantuisi.

Euroopan Unionista

Kysyin toiseksi onko
tämä vapaaehtoinen poliittisen vallan siirtäminen Suomesta Brysseliin
ollut kansalaisten etujen mukaista? Väitän että ei ole ollut.
Poliittisen vallan siirto Brysseliin on tehnyt järkevän taloudenpidon
mahdottomaksi.
Talous- ja rahapoliittisen vallan siirtäminen
EU-komissiolle ja Euroopan Keskuspankille on ollut vielä suurempi petos
suomalaisia kohtaan. Tästä joutaisi aika moni poliittinen päättäjä
oikeuden eteen.
On hienoa todeta että Tanskassa on edetty niin
pitkälle että siellä ollaan, uutisten mukaan vaatimassa pääministeriä
oikeuteen koska runnoi läpi ja hyväksytti Lissabonin-sopimuksen
Tanskassa, ilman kansanäänestystä. Suomi voisi tässä asiassa hyvinkin
seurata Tanskan mallia.
Kysyn vielä: Mikäli EU-komissio ja EKP estää
Suomea toteuttamasta järkevää ja meille suomalaisille parasta
talouspolitiikkaa, niin miksi yleensä olla mukana koko touhussa?
Lopputulos
on se että tietystikään EU-komissio ja EKP eivät ”hyväksisi”
talousdemokraattisen liikkeen esittämät, Suomelle ja suomalaisille
parhaimmat ratkaisumallit. Samalla voisi kysyä miksi eivät näitä
hyväksyisi? Vastaus: siksi että kyseiset instituutiot näyttävät kulkevan
kansainvälisten rahoitusalan lobbareiden kuljetushihnassa ja
talousdemokratian ratkaisut eivät ole rahoitusalan etujen mukaista
politiikkaa.

Lobbaustoiminnasta

Kolmas kysymys
koski lobbareiden vaikutusvalta. Jotain mikä mielestäni on syvästi
ristiriidassa kansanedustuslaitoksen periaatteiden kanssa. Erityisesti
juuri rahoitusalan lobbaus. Valtiovarainministeri kertoi ylpeästi,
toista vuotta sitten A-studion haastattelussa, että on usein yhteydessä
Sampo Pankin Björn Wahlroosiin ja kuuntelee tämän neuvoja. Kysymys
seuraa: Eikö tässä ole valtaisa eturistiriita? Miten kansalaisten
edustajan ja maan suurimman rosvon edut voivat olla samansuuntaisia?
Kenen etuja Katainen oikeasti ajaa?

Muun elinkeinoelämän
lobbaustoiminnan kiihtyminen on myös varsin huolestuttava ilmiö. Vai
eikö kukaan muu todellakaan ihmettele sitä miten elinkeinoelämän
lobbaajat yleensä julkeavat julkisesti kerskailla sillä että ovat mukana
kirjoittamassa tulevan uuden hallituksen ohjelmaa? Tässä on selvä
osoitus siitä että joidenkin äänestäjien äänet ovat painavampia kuin
toisten. Selväkielisesti: yksityinen talousvalta rahoittaa ja sanelee
ehtoja poliittisille puolueille. Poliittiset puolueet ja näiden
kansanedustajat ovat näennäisesti kansanedustajia vaikka ensisijaisesti
edustavat puolueiden rahoittajia ja suurlobbareita.
Lobbaustoiminta
ei edusta kansalaisten etuja vaan pienen eliittipiirin etuja. Samasta
syystä rahoitus- ja elinkeinoelämän lobbaustoiminnan tavoitteet ovat
pahasti ristiriidassa talousdemokratian esittämien talousratkaisujen
kanssa.

Yhteenveto

Lopulta vastakkainasettelu on seuraava: kansalaisten etu vastaan pienen eliittipiirin etu.
Tämän
pienen eliitin vaikutusvalta poliitiikassa ei ole missään suhteessa
siihen suppeaan äänestäjämäärään jota tämä palvelee. Karkea olettamus on
se että alle 1% äänestäjistä sanelee suurimman osan maamme
valtapuolueiden politiikasta ja suuri enemmistö 99% ei tee asialle
mitään vaikka heillä olisi valta muuttaa asioita.

Muutos tehdään
tietysti äänestämällä vanhojen korruptoituneiden partojen tilalle uutta
korruptoimatonta verta. Perussuomalaisten mahdollinen nousu ei
välttämättä ole muutos oikeaan suuntaan. Oikea muutos sadaan
äänestämällä uusia pienpuolueita.

Talousdemokratia

KTM ja omien polkujen kulkija. Suomen Talousdemokratia ry puheenjohtaja. Perustamassa uutta puoluetta talousdemokratian yhteiskuntafilosofian mukaan. Ihmiskunnan on päästävä vapautumaan velkaperusteisen rahajärjestelmän kohtuuttomasta velka- ja korko-orjuudesta. Väitteet talouskavun pakosta on samaa oireyhtymää. Kaikki talousongelmat johtuvat yksityisten liikepankkien tilin- ja kirjanpitojärjestelmän pyramiidihuijauksesta jolla erilaisin välikäsin imuroidaan vaurautta maasta ulkomaiselle suurpääomalle. Todellisuudessa mitään talouskasvunpakkoa ei ole. Ratkaisu on palauttaa rahan luominen ja sen liikkeeseen laskeminen yhteisiin käsiin ja julkisen vallan valvontaan. Tämä ei ole vasemmisto- eikä oikeistopolitiikkaa vaan pitkälti uusi ulottovuus Suomen politiikan kentällä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu