Autioituuko Suomi vai saammeko verkostomaisen ”pikku cityjen” Suomen?

dig

 

Poliittisessa päätöksen teossa olevat joutuvat katselemaan vähän väliä tilastoja missä väestöennusteet näyttävät huonoilta. Väestö keskittyy vauhdilla ja osa alueista on autioitunut kaikesta asutuksesta. Nyt korona-kriisi on antanut viitteitä muunkinlaisesta kehityksestä.

Voidaanko tai halutaanko otsikon kysymykseen vaikuttaa poliittisin päätöksin? Voidaan, sen historia on osoittanut jo monta kertaa. Mutta onko se viisasta, onkin jo toinen juttu. Isoja kehitystrendejä vastaan taisteleminen voi olla yhtä toivotonta kuin Don Quijoten sota tuulimyllyjä vastaan. Myötäsukainen isojen kehitystrendien ohjaaminen on mahdollista ja useassa tapauksessa viisasta.

Halu vaikuttaa poliittisin päätöksin on muuttuneissa olosuhteissa selkeästi vähentynyt. Silti koheesiopolitiikka on tarpeen, että voimme hyödyntää resurssimme mahdollisimman täysimääräisesti.

Autioituminen ja keskittyminen riippuvat ihmisen ja paikan korrelaatiosta. Se missä ihminen päättää asua voi riippua työstä, kaupan tai palvelujen saatavuudesta. Se voi riippua Ihmisten kyvystä liikkua tai olla vuorovaikutuksessa. Se voi riippua myös ihmisten sosiaalisista tarpeista, asuinympäristön turvallisuudesta tai viihtyisyydestä.

Työ ei enää välttämättä kytke työtä ja asuinpaikkaa toisiinsa. Etätyö oli varmaan ensimmäinen asia minkä ajateltiin vaikuttavan toiseen suuntaan, eli vaimentavan kaupungistumista.

Viimeisimpiä kaupungistumista hillitseviä ilmiöitä on kaupankäynnin muuttuminen. Verkkokauppa tulee muuttamaan sitä tulevaisuudessa rajusti. Verkkokaupassa paikkakytkentä katoaa. Kauppakeskus Redin ongelmat ovat minusta tästä jo hyvää esimakua.

Palvelujakin voidaan saada verkosta, mutta niissä on yleensä sosiaalinen elementti vahvasti mukana ja se määrää, että palveluiden kysynnän kasvu vahvistaa edelleen kaupungistumista.

Ihmisen kyky liikkua on ristiriitainen tekijä. Sitä pyritään jossain määrin yhteiskunnan toimesta rajoittamaan, kun taas teknologinen kehitys mahdollistaa nopeamman ja tehokkaamman liikkumisen. On siis molempiin suuntiin vaikuttavia tekijöitä.

Uusin tekijä tässä asiassa on pandemioiden vaikutus. Sillä on selkeästi keskittymistä rajoittava vaikutus.

Ihmisten sosiaaliset tarpeet, asuinympäristön turvallisuus ja viihtyisyys vaikuttavat myös kahteen suuntaan.

Sosiaaliset ongelmat ja turvattomuus estävät keskittymistä, kun taas sosiaaliset tarpeet sekä kulttuurin tarjonta edistävät sitä.

Summa summarum. Tulevaisuuden Suomessa on varmasti voimakkaita kaupunkikeskuksia ja periferiaa. Mutta moni tekijä puhuu ”pikku c

dig

ityjen” puolesta, koska niissä suurin osa ihmisten tarpeista tulee tyydytetyksi lähes optimaalisesti. Aluehierarkiassa näen näiden olevan tulevaisuudessa voittajia.

 

Pauli Talvitie

talvitie

Olen Hereford-lihakarjaa luomutilallani kasvattava kokoomusvaikuttaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu