Henri Karjalaisen blogiin

Henri kirjoitti mielestäni ansiokkaan blogin itänaapurin vakoilusta ja muusta vaikuttamisesta jo pitkässä juoksussa. Hänen profiilitekstistään sain sen vaikutelman, että hän haluaisi keskustella asiasta, mutta kommentointimahdollisuutta hän ei ole blogiinsa antanut. Lieneekö vahinko?

Itsellänikin on hataria muistikuvia tähän vakoilutoimintaan liittyen jo yli kolmen vuosikymmenen takaa. Merkittävin on se, kun minut kutsuttiin viestiupseeriyhdistyksen laivaseminaariin pitämään esitelmän informaation karkaamisesta digitaalilaitteiden vuotosäteilyn mukana jo tasoilla, mitkä ovat säteilynormien alapuolella.

Kyseisessä seminaarissa esiintyi myös SUPO:n komissario, joka hauskoin piirroksin havainnollisti esitelmäänsä itänaapurin vakoilutoimintaan liittyen. Muistelen hänen puhuneen muutamasta tuhannesta vakoilijasta meidän maaperällämme.

Kun toimeksianto oli tullut, kykyjenetsijä aloitti työnsä. Voimiaan säästämättä hän teki rajusti töitä oikean henkilön löytämiseen. No, sekään ei kuulemma ollut niin tärkeää, kuinka hyvä tyyppi löytyi, kun heistä ei todellisuudessa ollut paljonkaan hyötyä, mutta tärkeintä oli vakuuttaa juuri oikean löytäneensä oman asemansa pönkittämiseksi.

Sitten tuli värvärin vuoro. CD-autolla uhrin takakonttiin, niin takuuvarmasti sai ensikontaktin. Värväri tietenkin otti syyn niskoilleen ja ystävällisesti suostui kulut maksamaan. Niistä piti mennä hyvän aterian kera keskustelemaan läheiseen ravintolaan (KGB:n kustannuksella).

Kerralla asiat eivät selvinneet, joten piti sopia toinen tapaaminen samaan tyyliin. Värväri totesi, että he ovat samalla alalla, sepä mielenkiintoista. Voitiin ruveta keskustelemaan itse asiasta, mutta hyvin hienovaraisesti ja pienin askelin. Hyvin kärsivällistä porukkaa nämä värvärit.

Jos sitten sattui niin ikävästi, että värvätty huomasi tulleensa kusetetuksi, niin värväri otti listan esiin ja näytti, mitä tietoja kaveri oli jo antanut. ”Jos lopetat, annan tämän listan poliisille ja sinä istut vuosia vankilassa. Toinen vaihtoehto on, että jatkamme yhteistyötä ja minä maksan sinulle reilun korvauksen.”

Siinä on sitten puntaroitavaa, mitä tekee jatkossa. Eräs kaveri kuulemma pääsi pinteestä tuossa tilanteessa, kun nousi ravintolassa seisomaan ja huusi kovalla äänellä: ”Eläköön Puolan solidaarisuus!” Se oli KGB:n everstille liikaa ja hän lähti ravintolasta eikä enää ottanut yhteyttä.

 

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu