Koronalaman vaikutus CO2-pitoisuuteen Tasmanian mittausasemalla.

Mikä on tärkein vaikuttaja ilmakehän CO2-pitoisuuden kehitykseen?

Onko se ihmiskunnan päästöt?

Se on varmaa, että meren pintalämpötila vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kaasut kulkeutuvat pinnan läpi. Tätä kuvaa Henryn laki, mutta myös meren pintakerroksen biologiset prosessit vaikuttavat siihen.

Asiaa monimutkaistaa se, että merien pintalämpötila vaihtelee rajusti ajan ja paikan funktiona.

CO2-pitoisuuden vaihtelussa etenkin Mauna Loan mittausaemalla, näkyy ENSO:n syklisyys.

El Niño–Southern Oscillation (ENSO) is an irregularly periodic variation in winds and sea surface temperatures over the tropical eastern Pacific Ocean, affecting the climate of much of the tropics and subtropics. The warming phase of the sea temperature is known as El Niño and the cooling phase as La Niña. ”

Jostain syystä yhtä selvää ENSO:n vaikutusta ei näy etelämpänä, Cape Grimin mittauasemalla Tasmaniassa. Myöskin vuodenaikavaihtelu on siellä paljon pienempää, mikä johtuu läheisen kavillisuuden vähyydestä.

Nyt menossa oleva koronalama, jonka aikana ihmiskunnan CO2-päästöt ovat vähentyneet kuukaudesta riippuen 10-17%, ei Cape Grimillä pysty erottamaan mitään koronalaman vaikutusta.

Ao. kuvasta voidaan nähdä, että tämän vuoden alkupuolella CO2-pitoisuuden nousu on jatkunut vähintään samaa vauhtia kuin keskimäärin viimeisten viiden vuoden aikana.  Suurta muutosta toki ei ollut odotettavissakaan, mutta hiukan olisi pitänyt.

Merissä on n. 50 kertaa enemmän hiilidiokidia kuin ilmakehässä.Pienikin lämpötilanmuutos voi siis vaikuttaa tähän tasapainoon.

Kuvan jaksolla kevätkausilla vain 2018 pitoisuukehitys oli yhtä lähellä trendisuoraa kuin keväällä 2020. Mikä siihen voi olla syynä, kun ihmiskunnan päästöt vähenivät 10-17 %

Se on varmaa, että meren pintalämpötila vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kaasut kulkeutuvat pinnan läpi. Tätä kuvaa Henryn laki, mutta myös meren pintakerroksen biologiset prosessit vaikuttavat siihen.

Asiaa monimutkaistaa se, että merien pintalämpötila vaihtelee rajusti ajan ja paikan funktiona.

CO2-pitoisuuden vaihtelussa etenkin Mauna Loan mittausaemalla, näkyy ENSO:n syklisyys.

Jostain syystä yhtä selvää ENSO:n vaikutusta ei näy etelämpänä, Cape Grimin mittausaemalla

Ao. kuvasta voidaan nähdä, että tämän vuoden kevään CO2-pitoisuuden nousu on jatkunut vähintään samaa vauhtia kuin keskimäärin viimeisten viiden vuoden aikana.  Suurta muutosta toki ei ollut odotettavissakaan, mutta hiukan olisi pitänyt.

Merissä on n. 50 kertaa enemmän hiilidiokidia kuin ilmakehässä.Pienikin lämpötilanmuutos voi siis vaikuttaa tähän tasapainoon.

Kuvan jaksolla kevätkausilla vain 2018 pitoisuuskehitys oli yhtä lähellä trendisuoraa kuin keväällä 2020. Mikä siihen voi olla syynä, kun ihmiskunnan päästöt vähenivät 10-17%.

Kuvan mahdollinen sisältö: raidat, tekstissä sanotaan Chart Title B 123456789 31415 61718 2122 2425 2728 8435 373839 41424 4445 647484 515253

Kuvan lisäys, missä nähdään ENSO:n vaikutusalue. Jokainen voi itse päätellä, mikä on sen osuus koko merialueesta, mutta sen pieni lämpötilanmuutos näkyy CO2-pitoisuudessa:

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu