Uskonnonopetus vahvistaa vähemmistöjen identiteettiä ja takaa uskontorauhan

“Näin hyvä uskonnonopetusjärjestelmä tulisi ottaa käyttöön koko Euroopassa.” Jotenkin näin totesi Espanjan Sosialistipuolueen uskontoasioista vastannut Carlos Garcia de Andoin, kun kuvasin hänelle suomalaista järjestelyä. Miksi me Suomessa sitten hylkäisimme sen?

Tarkistin toistakymmentä vuotta ylioppilaskirjoitusten reaalikokeen uskonnon vastauksia. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että se opetus, jota esim. luterilaisen kirkon jäsenet saavat, on hyvin uskontotieteellistä. Usein vastaukset alkoivat vertailulla muihin uskontoihin jopa silloin, kun kysyttiin luterilaista käsitystä jostain asiasta. Enemmänkin jäin miettimään sitä, saako oppilaat riittävästi tietoa omasta uskonnollisesta kulttuuristaan. Tämä olisi tarpeen kansainvälisessä kanssakäymisessä niin kuin viimeksi Tarja Kantola korosti Alfatv:n haastattelussa. Näin on myös kansainvälisessä kaupassa.

Nykyinen uskonnonopetus onkin tärkeä vähemmistöjen sekä uskonnollisten että muiden katsomusten suomalaisille. Muistan miten vuosia sitten Lohjalla järjestetyssä keskustelussa silloinen ministeri Erkki Tuomiojan avustaja kuvasi kauniisti, miten ortodoksiseen uskonnonopetukseen osallistuminen oli antanut oikeutuksen hänen identiteetilleen. Hän oli tuntenut tulevansa siellä hyväksytyksi vaikka hänellä oli venäläinen nimi. Nykyinen uskonnonopetus tarjoaa tämän hyvän kokemuksen muillekin vähemmistöihin kuuluville lapsille. Uskonnottomat ovat myös tällainen vähemmistö. Taitaa olla jopa niin, että elämänkatsomustiedon opetus on heidän ainoa virallinen identiteetin vahvistus instituutionsa.

Olen hahmottanut, että kaikille yhteistä uskonnonopetusta ajetaan kolmesta syystä: Koulutoimenjohtajat tähtäävät sillä säästöihin. Opettajat odottavat, että vaikeus rakentaa lukujärjestyksiä poistuisi tai ainakin helpottuisi. Ne, jotka pelkäävät, että uskonnonopetus ilman tätä muutosta poistatetaan kokonaan julkisista kouluista, haluavat yhteistä opetusta säilyttääkseen uskonnonopetuksen.

Suomessa pidetään uskontorauhaa itsestään selvyytenä, mitä se ei ole. Se, että koululaiset saava tietoa omasta uskonnostaan tai vakaumuksestaan julkisessa koulussa akateemisesti koulutettujen opettajien johdolla on parempi, kuin jos tieto siitä saataisiin kunkin yhteisön omassa opetuksessa. Suomen Kuvalehdessä (2/2020) artikkelista “Terroria torjutaan imaamien koulutuksella” käy ilmi, että tämänsuuntaisiin ajatuksiin on herätty laajemminkin Euroopassa.

Tapio Lampinen

Professori, dosentti, pastori, logonomi, Uskontososilogi, eläkeläinen. Innokas mielipidekirjoittaja printtiin vuosikymmen ajan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu