Aika purkaa Ahvenanmaan demilisarointi

Tälläkin palstalla on kirjoitettu aiheesta useasti, viimeksi Ville Päivänsalon toimesta tammikuussa. Nyt aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan – reilu sata vuotta sopimuksen allekirjoittamisesta. Sopimushan hyväksyttiin ase ohimolla eikä sen olemassa ololle ole muuta syytä kuin Venäjän pelko. Jukka Tarkka ihmetteli jo taannoin miten Venäjän konsulaatti voi sijaita Ahvenanmaalla valvomassa etujaan varsinkin kun se sijaitsee keskeisellä paikalla Itämerta tulevien NATO-maiden meriturvallisuuden kannalta strategisella paikalla.

Toinen luku on ahvenanmaalaisten nuorten miesten vapautus asepalveluksesta, joka jo sinällään rikkoo yhdenvertaisuutta kansalaisten keskuudessa – uskoisin, että ko. nuoret miehet mielellään osallistuisivat oman maakuntansa puolustukseen ilman että sinne täytyisi kutsua raakalaisia, suomenkielisiä varusmiehiä jostain Savon prikaatista tai Kainuun korvista – saattaisivat heilauttaa kielivähemmistön valtasuhteita kertaheitolla. Ahvenanmaalaisia on tähän asti yhdistänyt ylpeys tietynlaisesta pasifismista jonka perustus lepää siinä, että kyllä ne suomipojat – vaikka kovin vulgaareja ovatkin – tulevat tekemään maihinnousun valloittajien karkoittamiseksi – mistähän kuvittelevat saavansa sipsejä ja perunalastuja jos vielä raakalaisemmat venäläiset valtaavat saaren?