Emeritusprofessori Markku Helin kääntäisi pyörää taaksepäin

Mielipidekirjoitus HS:ssa muistuttaa taas siitä, että joukossamme on edelleen korkean statuksen omaavia oppineita joiden mielestä ennen oli paremmin. Heidän käsitys Suomen turvallisuudesta nojaa edelleen kyyristelyyn Venäjän karhun kainalossa Paasikivi-Kekkosen hengessä, huomioiden vain venäläisten kuvitellut turvallisuusuhat. Tämän ajan muistan yhtenä ankeimmista vuosikymmenistä jolloin politiikot ja yhä enenevässä määrin myös tavan kansalaiset kokivat että mikään ei saa osoittaa Neuvostoliitolle että kukaan, ei edes ajatuksissaan vastustaisi NL:n rauhantahtoista rinnakkaiseloa .

Jos jonkin on oltava rempallaan niin olkoot se sisäpolitiikka – näin totesi Kekkonenkin aikanaan ja toden totta, varsinkin 70-luku oli kotimaan politiikassa yhtä rähmällään oloa ja se mädätti kotimaan politiikan ja niiden tekijöiden moraalia aina kunnallispäättäjiä myöten. Suomi – Neuvostoliitto -seuran jäsenyys oli käytännössä pakollinen jos mieli olla jollain lailla varteen otettava päättäjä – ja siihen liityttiin sankoin joukoin, vaikka varsinkin sodan kokeneet veteraanit usein hammasta purren ja nyrkki taskussa.

Silti luulisi että oikeustieteen emeritusprofessori seuraisi mitä Venäjän naapureissa on tapahtunut ja tapahtuu parhaillaan – auttoiko näitä naapureita ystävällismielinen politiikka Venäjän aggressiolta? Kokiko Venäjä aidosti turvallisuusuhkaa hyökätessään Georgiaan ja nyttemmin Ukrainaan? Me kaikki tiedämme vastaukset, mutta Markku Helinin mielestä olisi parempi palata entiseen ja antaa Venäjän määrittää Suomelle mitä täällä saa tehdä oman maan turvallisuushuolien puolesta ja se ei todellakaan sisällä NATO-jäsenyyttä. Mikä sitten riittäisi Venäjälle niin ettei sen tarvitsisi olla huolissaan länsirajastaan? Pitäisikö Suomen rajaa siirtää lännemmäksi – Porvoo -Lappeenrantaa -linjalle?

Ihmisen perustaitoihin kuuluu muuttaa käsitystään silloin kuin maailma muuttuu ympärillä – osalle meistä näyttää jäävän vanhat ajatusmallit pyörimään cortexiin, siksi onkin hyvä, että nämä siirtyvät ajoissa eläkkeelle sotkemasta tolkkujen ihmisten elämää ja hämmentämästä varsinkaan turvallisuuspolitiikkaa. Tätä toivoisi laajemminkin tapahtuvan mutta jotkut ne jaksaa vaan kiertää tahkoa entiseen malliin.