Helmikuun 24. päivä muutti kaiken

Ei huono teksti ollenkaan. Asiallista tekstiä miehen ajatusten muuttumisesta.
Kerronpa sitten minäkin murroshetkistä omissa yhteiskunnallisissa ajatuksissani.

(1) Ensimmäinen murroshetki oli yli neljäkymmentä vuotta sitten. Tein pakkopullana eräänlaista lehdistötutkimusta 1900 -luvun vaihteen suomalaisista lehdistä.
– Kirjoitukset pöyristyttivät viatonta mieltäni. Sivistyneet ja maineikkaat suomalaiset kirjoittivat kuin katujätkät: ”lapset on heti saatava pois susinarttujen pesistä, siellä he saastuvat välittömästi ja susinartut on lopetettava”. (tuon tyylistä tekstiä tuli tulevaisuuden tekijöiden suusta vaikka kuinka).

(2) Berliinin muurin sorruttua iloitsin vapauden ajasta. Ja sitä oli Suomessakin paljon. Suuri Lamamme suisti Suomen raiteiltaan. Ihmiset saivat tehdä ja innovoida todella vapaasti. – Suomen selviäminen tuosta ajasta oli hieno voitto. Mutta mutta… ihmettelin että miten voi olla niin, että ”historia olisi loppu” – kuten puolivillaiseksi osoittautunut Fukuyama kirjansa nimesi.
– todella oudolta ja ahdistavalta tuntui tuo ajatus. Ymmärsin, että sattuman ja määräytyneisyyden suhteen vaihtelu ihmisen elämänkaaressa om äärimmäisen mielenkiintoinen tutkimustehtävä (ja ylivoimainenkin… mutta paljon sain kun uskalsin yrittää pari vuosikymmentä).

(3) Vuosituhannen alussa aloin kiinnostumaan Suuresta Tuntemattomasta. Pelkkä Eurooppa pyöräilymaana ei enää houkutellus, Aasian ja Venäjän karttoihin silmä iski yhä useammin.
Venäjä: julma tuntematon. Tutustuin Venäjän, venäläisyyteen ja Venäjän historiaan. Sen enempää asioita avaamatta opin näkemään että monet minuun sosialisaatiossani iskostetut Suomen ja Venäjän historian ”faktat” eivät aivan niin yksiselitteisiä olleetkaan. Vähintään näin sen, että en lähtisi pitämään yksioikoisesti venäläistä historiankirjoitusta satuiluna: yhteiskunnallisiin asioihin on aina useampi näkökulmallinen katsanto olemassa.

Ehkäpä keskeisin eettis-psykologinen vakaumuksellisuus tuli kuitenkin pyörämatkoiltani: ilmeisesti kaikkina aikoina kaikissa tilanteissa ihmiset pyrkivät olemaan hyviä sekä elämään arvokasta elämää… muovaamaan arvon ja pyhän kokemuksia elämässään. (ja tuo pyhä ei tarkoita nyt uskonnollista pyhää).

Tuon vuoksi kirjoitin kaksi blogiani: toisettamisesta sekä stigmatisaation luonteesta. Kolmas samaan kokonaisuuteen liittyvä blogini käsitteli heimoutumista, joka liittyy kehystyksellisesti aiempiin.
– tuo tiedoksi jos joku nyt haluaisi niihin tutustua.