Ja jotain ihan muuta…
Tämä kuuluisi enemmänkin Vapaavuoron puolelle, mutta kun tuo Ukrainan sodasta kirjoittaminen alkaa viemään ajatuksia ja kokemusta muusta elämästä olikin suuri ilon pilkahdus lukea positiivinen kirjoitus Helsingin Sanomista joka käsittelee tyttöduoa nimeltään Maustetytöt.
Olen kuunnellut näiden tyttöjen musiikkia jo vuosia ja minua viehättää näiden tyttöjen vähäeleisyys, aivan kuin heissä asuisi kussakin clint eastwoodilainen tyyli niin esiintymisessä kuin laulujen sanoissa ja sävellyksissä. Tytöthän ovat kotoisin Vaalasta ja tämmöinen vaatimattomuus ja vähäeleisyys on siellä äidin maidosta imettyä, kainuulaisia luonteen piirteitä kun omaavat – Vaalahan ei Kainuun maakuntaan kuulu, mutta on siinä rajalla.
Päinvastoin kuin tuoikäisten tyttöjen esiintymisissä, ei heidän tyyliinsä kuulu blingi eikä muukaan glitter ja se näkyy myös lukuisissa julkisissa haastatteluissa, joista nyt linkkinä tämä HS haastattelu.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008714482.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008714482.html
Ilmoita asiaton viesti
https://youtu.be/AkZGSR8izHI
Ilmoita asiaton viesti
Hieno esitys! Laulaja tekee tarkkaa työtä niin melodian kuin artikulaationkin suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Maustetytöistä ei kukaan normaali ihminen tietäisi mitään, jollei media aika ajoin heistä kirjoittelisi.
Hittiputkea odotellessa voi aika käydä pitkäksi…
Ilmoita asiaton viesti
Kosonen ei ymmärrä tyylistä ja musiikista hevon kukkua.
Ilmoita asiaton viesti
Musiikkimaku on, kuten rektaali, jokaisella oma ja henkilökohtainen.
Jos Sakki kuuntelee jotain maustetyttöjä, se on hänen häpeänsä. En kuitenkaan huutelisi asiaa julkisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Musiikki ja musiikki.
Gretan tapainen kulku tässä tulee mieleen, kun yhteiskunnalliseen kontekstiin asetetaan.
Näitä on, käännöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Media kertoo ihmisistä, jotta me normaalitkin heistä tietäisimme. Putinista tai Hitleristäkään en tietäisi mitään – kumpaakaan heistä en ole tavannut ja toivottavasti en tapaakaan. Mediasta olen heistä saanut tietoa kuten näistä tytöistäkin, jotka linkissä esittävät kaukaisessa nuoruudessani kuulemaani Antin ja Veikon tekemää kappaletta. Voi olla, että ei tule hittiputkea, mutta hyvä esitys, koruton, kuten Rickenbacker-soolokin.
Monella normaali-ihmisellä on käsitys, että toisten säveltämien kappaleiden esittäminen on jotenkin alempiarvoista kuin omien tekeleiden. Lähes kaikki sinfoniaorkesteritkin vetävät covereita, Sibeliusta, Beethovenia, Shostakovitshia konserteissaan. Harvemmin ohjelmassa on orkesterin omia sävellyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sinfoniaorkesteri edustaa samaan aikaan sekä ns. korkeakulttuuria että esittävää taidetta.
Maustetytöt kuuluvat viihde-otsikon alle, josta löytyy klassisen musiikin alaan liittymättömiä käsitteitä, kuten ”artisti” tai ”laulaja-lauluntekijä”.
”Orkesterin omaa sävellystä” vastaa ehkä kapellimestari johtamassa säveltämäänsä teosta, mutta epäilemättä tuollainen konsertti on harvinaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän niinkuin Sibelius Tukholmassa johtamassa. Esitys oli saanut lisämaustetta säveltäjä-kapellimestarin väärinkäsityksestä. Kyseessä oli konsertti, eikä kenraaliharjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
”Maustetytöistä ei kukaan normaali ihminen tietäisi mitään, jollei media aika ajoin heistä kirjoittelisi.”
Ilmeisesti heidän musiikkiaan kuuntelevat ja keikoillaan käyvät sitten vain epänormaalit ihmiset. Maustetyttöjen keikkakalenterissä näkyy ajalla 26.2.-14.5. olevan 22 keikkaa.
”Hittiputkea odotellessa voi aika käydä pitkäksi…”
Ihan mukavastihan nuo ovat menestyneet…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maustetytt%C3%B6jen_diskografia
Ilmoita asiaton viesti
Sanoman voimaan luottaminen ja yksinkertaisuus ilahduttaa. Mukava on aina nättejä tyttöjä katsella. Vaikuttavat ihan tavallisilta, sanoisiko, normaaleilta suomalaisilta ihmisiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Never höörd.
Kiitos linkistä. Kuuntelin ja tuli muuten tuosta esityksestä mieleeni Ali Kaurismäen elokuvien Pellonpään ja Outisen eleettömät dialogit.
Ehdottomasti jatkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Kaurismäki-dialogi on aivan oma lukunsa. Näyttelijät tekemässä näyttelijäntyötä, mutta pysytellen mahdollisimman ilmeettöminä ja yksitotisina. Muistan 1980-luvulla oudoksuneeni sitä, mutta näköjään siihenkin tottuu.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, se oli ohjaajalle jonkinlainen tavaramerkki. Ilmeettömyys ja vähäeleisyys näyttävät toimivan myös musiikkiesityksissä.
Ilmoita asiaton viesti
Puskista ammuttua propandandaa. Eivät sentään ole synnytyssairaalassa esittämässä kappaletta.
Se vielä, että saisivat osuudestaan arvostelua, etenkin kun ovat hyvällä asialla.
Arvostella voi, tosin kääntäisin katseen muualle.
Ilmoita asiaton viesti
Tyttöesiintyjistä kun nyt on puhe, niin toinen suosikkini on ETTA, josta näyte alla.
https://youtu.be/GgRMfku8L0Q
Ilmoita asiaton viesti
Taiteellinen lokero lienee räp? Etta ei kiinnostanut, mutta seuraava sekoite on hyvä! Kohdassa 1:45 syntyy vaikutelma, että käännytään valtaväylältä paikallistielle, jolta puolen minuutin kuluttua palataan leveälle baanalle.
https://www.youtube.com/watch?v=rIlGi95-8mE
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Maustetyttöjen ja Agentsin yhteistyön hedelmät on erittäin onnistuneita.Esa Pulliaisen ammattitaitoinen persoonallinen soitto yhdistettynä tyttöjen omaan tyyliin todella toimii.Kuunnelkaa ihmeessä!Se harmittaa etteivät Ylen ja kaupallisten radioiden kapeisiin soittolistoihin mahdu kuin todella vähän monipuolista musiikkia.Samat Juha Tapiot,Haloo Helsingit,Kaija Koot,Ellinoorat,Pyhimykset ym.soivat kaikkialla.
Ilmoita asiaton viesti
👍🏻
Ilmoita asiaton viesti
Mukava kuunnella välillä suoraa ja rehellistä suomalaiskansallista musiikkia. 🙂 Tuli hyvä olo. Kuuntelen tätä toistekin.
Ilmoita asiaton viesti
Muistojen bulevardi, patinoitunutta runomusiikkia Ylen ykkösellä tunti kuutena päivänä viikossa, ilman Juha tai Kari Tapiota, Ellinooraa tai Helsingin haloota, vaan usein Olavi Vanhavirran kera. Oikeilla soittimilla soitetun ja oikeiden laulajien laulaman musiikin ystävinä varmaan tuttu teille. Tähän liittyen haastan kaikki kuuntelemaan sanotun ohjelman 10-vuotisjuhlakonsertin Areenasta. Siitä erityisesti Aili Ikosen ja Umo-bigbandin tulkinnan ”How high the moon”. Aili vetää scattia kuin Ella Fitzgerald ikään, ja bändi heittää sekaan Charlie Parkerin Ornithologya.Toisena solistina konsertissa on Kyösti Mäkimattila, jolta taittuu tarvittaessa niin Lontoon kuin Napolin murre.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä se lähtee: Kuuntele Muistojen bulevardi Yle Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-61698633
Ilmoita asiaton viesti