Martti Ahtisaaren puhe joka tyrmistytti SDPn eliitin

Helsingin Sanomat julkaisee Kuukausi-liitteessään mainioita sarjaa Suomen presidenteistä ja tänään oli vuorossa presidentti Martti Ahtisaari. Artikkelin on kirjoittanut presidentti Martti Ahtisaaren silloinen lehdistöavustaja Jussi Lähde ja koska juttu on maksumuurin takana niin referoin puheen sanasta sanaan:

”Meidän valtiosääntömmehän ei tunne puoluelaitosta. Sen mukaan valta kuuluu kansalle, jota käyttää sen valitsema eduskunta. Käytäntö on kuitenkin muodostunut sellaiseksi, että kansan mielestä sen itsensä valitsema eduskunta on joukko valtaa vailla olevia epäitsenäisiä onnenonkijoita. Todellista valtaa käyttävät puolue-eliitit, jotka hämärissä kabinettineuvotteluissa keskenään ja muiden korporaatioiden napamiesten kanssa sopivat, mitä kansanedustuslaitos ja hallitus päättävät. Groteskiudestaan huolimatta tämä kuva paljastaa mielestäni paremmin kuin ’valtiollistuminen’, mikä on kansanvallan ongelma. Kysymys on vallan ja vastuiden oikeasta jaosta. Historiallisen kehityksen seurauksena puoluelaitokselle on luisunut vääränlaista valtaa ja enemmän kuin se kykenee kunnialla kantamaan.”

Puhe pidettiin Helsingissä työväen talolla ja taustalla oli SDPn eliitin pettymys siihen että Martti Ahtisaari oli kiertänyt ympäri Suomea vaalitilaisuuksissa mutta ei kuitenkaan siihen mennessä Helsingissä ja toive oli että ehdokas Ahtisaari tulisi myös Helsinkiin pitämään vaalipuheen.
Puhe pidettiin ja vastaanotto yleisön, joka koostui lähinnä puolue-eliitistä sekä ammattiliittojen satraapeista, oli tyrmistynyt – sen sijaan että Ahtisaari olisi ylistänyt SDPn siihen astisen politiikan saavutuksia hän tyrmääkin koko puoluejörjestelmän ja sen oikeutuksen vallankäytöstä – monesti parlamentarismin ohittaen. Monet kuulijat, toivuttuaan järkytyksestä, nousivat puheen päätyttyä ja marssivat mielenosoituksellisesti ulos.
Ahtisaari oli aikaisemminkin ärsyttänyt eliittiä puhumalla kansalaisyhteiskunnasta joka käsitteenä tarkoittaa kansalaisten suoraa vaikuttamista yhteiskunnan kehityksen ja vallan käyttöön ja tämä jos mikä oli myrkkyä valtiohoitaja puolueeksi asemoituneelle SDPn eliitille. Lisäksi eliitin näkökulmasta SDPn presidenttiehdokkaiden esivaali ei mennyt läpi niin kuin eliitti toivoi – Ahtisaaren saama äänimäärä oli murskaavan suuri ja se torppasi puolueen pitkäaikaisen puheenjohtaja Sorsan presidenttitien.
SDPn eliitin muisti oli kuitenkin pitkä – seuraaviin presidentin vaaleihin SDP puoluejyrien myötävaikutuksella valittiinkin Tarja Halonen Ahtisaaren kieltäydyttyä ehdokkuudesta huomattuaan että SDPn puoluekoneisto ei tule häntä tukemaan – Kalevi Sorsa totesikin silloin että puolueen kunnia on palautettu. Tällöin Suomi palasi takaisin siihen poliittiseen ummehtuneisuuteen joka oli niin tuttua 70-luvulta alkaen.
Presidenttikautensa Ahtisaari maakunta matkoja lukuunottamatta käyttikin pääosin toimimalla kansainvälisen diplomatian piirissä jonka huipentuu Balkanin alueen rauhansopimuksen solmimiseen josta Martti Ahtisaari saikin sittemmin rauhan Nobel-palkinnon Tarja Halosen ja kumppaneiden harmiksi.