Mika Anttonen: realismia tarvitaan siirryttäessä fossiilisesta energiasta päästöttömiin energialähteisiin.

Juttu jota siteeraan on maksumuurin takana HS:ssa, jota kyllä ihmettelen – voisi HS joskus näyttää omaavansa yhteiskuntavastuuta näinkin tärkeässä asiassa.
Itse artikkeliin – STI: n Mika Anttonen on jo vuosia pyrkinyt löytämään järjellistä tapaa tässä energiatransitiossa kohti päästöttömiä energialähteitä. Tässä HS:n jutussa hän perustelee raudanlujan ammattilaisen näkökulmasta miksi tämä ei tule olemaan mahdollista lähivuosikymmeninä. Ensinnäkin väestön kasvu sekä talouskasvu ovat olleet nousevalla uralla jo vuosikaudet ja tämä tarkoittaa että tarvitaan yhä enemmän energiaa nykyisten lähteiden lisäksi. Maailman energian tarpeesta tyydytetään 80% fossiilisilla lähteillä , näin on ollut viimeiset 20 vuotta eikä tämä muutu lähivuosikymmeninäkään, sillä mitään niin suurta päästöttömien energian lähteiden investointibuumia ei ole näköpiirissäkään. Esimerkkinä hän ottaa tuulivoiman – tähän asti mm. Saksa on panostanut voimakkaasti tuulivoiman varaan , mutta tämä on tehty luottaen siihen että halpaa venäläistä maakaasua on saatavilla jotta voitaisiin taata säätövoimaa tuulettomille päiville. Nyt kun kaasun saanti on kovin epävarmaa niin tämä vaihtoehto on vastatuulessa. Lng-kaasu olisi vaihtoehto, mutta mikä energiayhtiö ottaisi miljardiluokan riskin uusien lng-terminaalien rakentamisessa jos vaikka käy niin että NS-putket avautuisivatkin? Tässä tarvitaan valtiollisia toimijoita ja ilmeisesti Saksa on tähän menossa.

Mika Anttonen on hyvä esimerkki miehestä joka tekee näitä tulevaisuusinvestointeja eikä pelkästään toista vihersiirtymäjargonia kuten politiikoilla on täällä Suomessa tapana. STI:lla ja Vattenfallilla on meneillään yhteishanke, jossa tähdätään 400 uuden 15 megawatin tuulivoimalan rakentamista merelle jossa niiden on tarkoitus valmistaa vetypolttoainetta lentokoneilla. Ensimmäiset litrat vetyä olisi saatavilla joskus 2030, teollisessa mittakaavassa hanke tuottaisi vetyä vasta 2045. Näitä laitoksia tarvittaisiin tuhansia jotta päästäisiin lähellekkään päästöttömyys tavoitetta, joten pitkä on matka.

Ilmastoalarmisteille ja -tieteilijöille Mika Anttolalla on selvä viesti – heitä ei tarvita ongelman ratkaisuun koska tietämys puuttuu alalta, pitäytyköön he vain tarkkailemaan CO2 – pitoisuuksien vaihtelua.