Pääministeri, Elina Lappalaisen blogi

Jocke älä nyt taas viitsi. Niinistö kannatti Suomen natojäsenyyttä ennen presidentiksi tuloaan, presidenttinä hän vastusti sitä. Tämä käy ilmi hänen lukuisista kannanotoistaan ja haastatteluistaan.

Kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan 24.2. Suomen natojäsenyyden gallupkannatus nousi huimasti ja enemmistö suomalaisista kannatti sitä. Kun Niinistö oli aikaisemmin vedonnut gallupeihin, niin nyt hän ryhtyi vähättelemään niitä. Niinistö vaikersi kuka ottaa vastuun natojäsenyyden hakemisesta, hänelle ei juolahtanut mieleen että hänet oli valittu ulkopolitiikasta vastaavaksi tasavallan presidentiksi. Marin toimi ja kutsui kaikkien eduskuntapuolueiden johdon neuvonpitoon selvittämään kansanedustajien kannan Suomen mahdolliseen natojäsenyyteen, saataisiinko sille riittävä kannatus eduskunnassa. Tästä Suomen natojuna lähti liikkeelle. Tämä olisi ollut presidentin tehtävä, mutta Niinistöstä ei ollut tekemään sitä. Kun puolueiden kanta oli saatu selville ja tiedettiin että eduskunta tulee äänestämään jäsenyyden puolesta, niin Niinistökin ymmärsi viimein tulla mukaan ja alkoi ajaa ulkomailla jäsenyysaiaamme. Siitä kiitos hänelle, mutta ratkaisevalla hetkellä hänestä ei ollut käyttämään momentumia hyväksi, Marinista oli.

Syynä lienee se, että Niinistö oli Moskovassa peloteltu. Marin sen sijaan edustaa uutta polvea, joka ei ole ravannut Moskovassa suomettumassa, vaan ajattelee länsimaisittain.

En kannata Marinin hallituksen talouspolitiikkaa ja minusta on hyvä, että vaalien jälkeen meille tulee kokoomusjohtoinen hallitus. Vaaleissa äänestän kokoomuksen ehdokasta, kuten olen aikaisemminkin tehnyt kokoomuksen Nato-myönteisyyden vuoksi. Mutta tulen olemaan ikuisesti kiitollinen Marinille siitä, että hänellä oli kanttia ottaa johtajuus kriittisellä hetkellä. Sen rinnalla minulle on yhdentekevää, kuinka villisti hän on tanssinut, onko pussannut jotakin ja kuinka monta sidukkaa juonut.