Panssarivaunuja on noussut maihin Gotlannissa

Niin anna mun nauraa näitä sotahulluja idiootteja. Ei ne ymmärrä mistä vaahtoavat. Ei pienintäkään oppia siirtynyt heillä isiltään siitä mitä sota on.

Minulla kuului kotikasvatukseen oppia asia jo ennen inttiin ja varusmieskouluihin menoa. Siinä oli hyvät eväät naureskella kouluttajille ja ylemmille upseereille näiden kertoessa kuinka sotaa käydään. Tiesin paremmin kuin he. Isäni ansiota se, hän oli kaikki sotamme rintamat käynyt ja myös rintaman taustat Venäjän puolella.

Hän opetti miten juoksuhauta vyörytetään, miten jumittunut ase korjataan montussa, miten vastustaja tai sotakoira tapetaan paljain käsin, miten panssarivaunu tuhotaan, miten vesistö ylitetään varusteiden kanssa, miten paleltumia vältetään ja hoidetaan, mitä metsässä voi syödä muonan loputtua, missä tarkka-ampujat luuraavat ja miten väsyneitä lopussa olevia miehiä saa vielä liikkeelle itsensä mukaanlukien, mitä tehdään, kun miehiin iskee ihan oikea paniikkikohtaus, miten sokeri- ja voiannoksen saa riittämään pitkään, miksi hampaat pitää hoitaa eturintamallakin, kuinka jalkarätti sidotaan niin ettei se hankaa, mikä on kenkäheinä, miten sotavankeja kuulustellaan tai miten jaksaa hiihtää päivätolkulla umpihangessa ja lähes nukkumatta sekä miksi sissillä on oltava syanidikapseli ja se uskallettava tarvittaessa käyttää.

Lopuksi hän aina sanoi, että älä luule tietäväsi miltä tuntuu olla tapettavana ja tappamassa. Sitä ei pysty kuvittelemaan. Hän ei koskaan katsonut jenkkiläisiä sota- tai väkivaltaelokuvia.