Sauli Niinistön haastattelu New York Timesille oli täysi huti

Pari epäsovinnaista skenaariota pureskeltavaksi:

Tämä sota tulee päättymään monelle suureksi pettymykseksi niin, että ketään, mukaan lukien Putin, ei tulla koskaan asettamaan kansainvälisen tuomioistuimen eteen siitä, mitä hän Ukrainassa on tehnyt. Jo toisinajattelijoiden kohtalot olisivat riittävän peruste, mutta näin ei kuitenkaan tapahdu.

Tämä sota päättyy, ei ehkä ihan yhtä läpinäkyvästi kuin veitsellä leikaten, mutta nopeasti kuten maailman laajuinen koronapandemiakin, ilman varsinaisten perusteiden avautumista meille tavan kansalaisille. Näkymättömän tahon poliittisella päätöksellä, aivan kuin koronakin selätettiin.

Koska tämä tapahtuu? Melko lailla heti, kun presidentti vaihtuu USAssa. Ja se taas tapahtuu seuraavissa vaaleissa tai viimeistään vuoden kuluttua niistä. Jälkimmäinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että Biden voittaa vaalit. Luoja varjele meitä, että hän ei mene vaaleihin Kamala varapresidenttiehdokkaana.

Putinille tarjotaan mahdollisuus ”jäädä sivuun, eläkkeelle” ja vetäytyä Mustanmeren huvilalleen. Vihdoin lepoa kaiken ikävän stressin jälkeen. Hän on venäläisten mielissä sen ansainnut.

Nyt valtataistelu Moskovassa voi kunnolla alkaa, näennäisesti tyynen pinnan alla. Presidentti Putin kuolee sopivan ajan kuluessa ”sydänkohtaukseen” ja saa valtiolliset hautajaiset, mutta ei säästy kritiikiltäkään, mikä halutaan lännessä tulkita ”Venäjän askeliksi kohti länsimaista demokratiaa”.

Maa lähestyykin taas hölmöjä lännenmiehiä (ja -naisia), jotka syövät slaavilaiseen tapaan vieraanvaraisen uuden johtajan kädestä kaikki samat kauniit valheet. Hän on niin tyylikäskin.

Jos Venäjällä voitaisiin, siellä valittaisiin naisjohtaja:

Kuin ”uusi meidän Sanna tuo Isimbajeva, entinen huippu-urheilija ja eikös hän ollut sodan aikana kriittinenkin?”

Maan (KGP/FSB) tavoitteet saavutettaisiin ennätysajassa, mutta tähän ei Venäjä ole vielä valmis. Naiset ovat liian arvaamattomia, ajattelevat presidenttinä pian omilla aivoillaan. Sitä paitsi heidän paikkansa on kotona keittiössä.

Voi olla, että sodan jälkeen Venäjällä tarvitaan vielä yksi välikauden johtaja, joka hakkaa omaan kansaan ymmärrystä siitä, miksi Krimistä tehtiin ”Ahvenanmaan kaltainen demilitarisoitu” alue kaikkien patrioottisten puheiden jälkeen. Suomessa torvet kehuvat mediassa, kuinka Suomi taas kerran on mallina koko maailmalle. Täysin vietävissä oleva presidentti Stubb, pitää aiheesta oikein luennonomaisen puheen. ”Suomi vie rauhan ja demokratian mallia maailmalle”.

Mutta vain meillähän onkin tämä kokemus Venäjän kanssa elämisestä. Olemmehan me herranjestas olleet osakin Venäjää. Ei muut länsimaat ymmärrä.. Stubb on ’Time’ lehden kannessa.. herra isä.. Suomi mainittu, olemme tärkeitä. Tätä on olla vallankäytön ytimessä, kirjoittaa Helsingin Sanomat. YLE lainaa otsikon pääuutislähetykseen.

Kun byrokraatti on Venäjällä tehtävänsä tehnyt, uusi, todellinen valtias ottaa paikkansa. Hän on Trudeaun ja Marconin kaltainen uuden ajan johtaja, jossa halutaan nähdä kaikki ”Uuden Venäjän” edistyksen siemenet. Yhtä lailla vietävissä oleva presidentti Haavisto, (valinta osuikin häneen), näkee kollegassaan ilokseen pehmeämmän asenteen myös seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Olipa kumpi tahansa valittu, Suomen ulkopolitiikan johtaja on aktiivisesti edistämässä kaikkien pakotteiden purkamista Venäjältä, jotta se voi palata rauhan tielle, kansainvälisen yhteisön tasaveroiseksi jäseneksi.

”Muistakaa Versailles” ja sen seuraukset, huudetaan ne hiljaiseksi, jotka uskaltavat ihmetellä ääneen, että mitä vittua tässä nyt oikein tapahtui.

Kaiken taustalla kansainvälinen aseteollisuus on jo valmis rauhaan vatsa ja kassat vähäksi aikaa pullollaan. Euroopan johtajat ovat enemmän kuin valmiita lopettamaan Ukrainan ruokkimisen ja laittamaan sen rahareijän umpeen. Ukrainan johtajat palkitaan urheina johtajina, mutta osana rauhanehtoja heidät häivytetään pian kulissiiin.

Ukrainan”demokraattisessa” vaaleissa nykyjohdon korvaa uudet naamat, joilla ei ”ollut sodan painolastia” veloittamassa kannatusta. Tseleshny vetäytyy omalle datshalleen ison pussin kanssa, mutta ei enää osallistu kansainväliseen politiikkaan. Ukrainan uusi johtaja ymmärtää myös Venäjän tarpeita. ”Nyt ei ole aika eskaloida kysymyksiä, vaan rakentaa rauhaa. Ja maa uudelleen, mihin tarvitaan valtavasti tukea kansainväliseltä yhteisöltä”.

Suomikin ottaa lisää lainaa ja antaa. Ukrainan pääministerin pojan rakennusliikkeen pojat rakentavat, presidentti esittelee tyytyväisenä tuloksia maassa virtaaville poliittisille johtajille. Otetaan yhdessä kuvia. Media konttaa mukana.

Suomessa osa ihmettelee vielä pitkään ja asiaa tutkitaan Suomen Akatemian rahoituksella feministisestä näkökulmasta into pinkeänä. Mutta muualla maailmassa – etenkin kaikesta päättävässä USAssa – maan omat asiat kuten bensanhinnan lasku ja uusi kolmikerroshampurilainen, syrjäyttävät nopeasti tärkeimmän paikan kansan mielissä, jos siellä ikinä tilaa muulle olikaan.

Talouskasvu alkaa.. keskustelut Nordstream 2 uudelleenkäynnistämiseksi aloitetaan, koska se on ”kuitenkin erittäin hyvä siirtymäkauden ratkaisu” Venäjän energiaratkausujen vihreän siirtymän rahoittamiseen ja edistämiseen.

”Tätä Paavo Lipponen tarkoitti koko ajan” rakas Päivi-leski lausuu demokraatti.fi haastattelussa. Vanhan murahtelijan maine palautetaan. Pitäisikö patsaskin valtiomiehelle, vaikka Hakaniemen torille.. no se jää, uusi aika uudet johtajat. Päivi on seuraavan Apu-lehden kannessa, ”joulu ilman Paavoa ei ole joulu”.

Maailmalla ei Pavea muisteta. Sitä paitsi uusi presidentti Ivanov, on selvästi länsimaisesti ajatteleva demokraatti, vaikka ei vapaita vaaleja voi ymmärrettävästi heti järjestääkään. Kaiken kukkuraksi Saksa on ihan sininen ja tarvitsee halpaa energiaa, muuten maailman johtajat saavat Mersujen sijaan tyytyä kiinalaisiin sähköautoihin.

Apropos, eikö se Kiina ole muutenkin vähän epäilyttävä? Myös Ivanov on sitä mieltä. Pannaanpa se kv-tarkkailuluokalle Venäjän sijaan. On se Taiwanin kysymyskin. Onneksi se ei sentään ole Euroopassa. Tässä on nyt ollut ihan riittävästi parille sukupolvelle riesoja.

Viimein kaikki on hyvin… Suomikin on Natossa, emmekä enää ikinä pelkää, vaikka pelkäämmekin koko ajan. Mutta eipä ryssä enää vittuile, vaikka vittuileekin koko ajan ja alkaa ostella taas mökkejä Itä-Suomesta. Se tulkitaan rauhanomaiseksi rinnakkaineloksi ja onhan Lappeenrannan kaupunginjohdollakin vain iloista kerrottavaa talousluvuista.

Krimin tai aina tarvittaessa löydettävän ”uuden Krimin” ruuti kytee jo, mutta olympialaisissa venäläiset ovat taas loistavia. Vanha ”Suuri ja mahtava Neuvostoliitto” on vaivihkaa palautettu kansallislauluksi, mutta ei se mitään tarkoita länsimaille. ”Oman kansan lepyttelyä” huonosti menneen sodan ikävän muiston kadottamiseksi kansallisesta eetoksesta. Ei mitään muuta. Sitä paitsi siinä on aika tarttuvat sanat.

Finnair ja se mulkku Tuominenkin lentävät taas 7.5 tunnissa Pekingiin Venäjän arojen yli. Ihanan ympäristöyställistä verrattuna 12.5 tuntiin. Finnair on pörssikevään nousija, analyytikko arvioi.

Sen pituinen se.