Sirujen sota
Krimin valtauksen jälkeen pitkälle kehittyneiden mikrosirujen vienti Venäjälle tuli sanktioiden piiriin eikä Venäjän oma tuotanto pysty korvaamaan tätä puutetta. Niinpä Venäjä on joutunut korvaamaan tämän puutteen tuomalla siruja Aasian villeiltä markkinoilta. Tämä taas on johtanut ongelmaan joka johtuu paljolti siitä että näiden sirujen laatu on heikko – joukossa on myös paljon toimimattomia siruja minkä seurauksena valmistettu tuote ei tietenkään toimi. Tämä taas tarkoittaa sitä että venäläiset eivät pysty tuottamaan edes omia droonejaan vaikka itse avioniikkaa pystytään kyllä tekemään – ongelma on niiden ohjausjärjestelmä joka vaatii mikrosiruja toimiakseen.
Venäläiset kykenevät kyllä tekemään alkeellisia siruja jotka ylittävät 100 nm koon mutta tämän alle menevien sirujen valmistukseen heillä ei ole osaajia, eikä näiden osaajien joukkopako länsimaihin paranna tilannetta.
Venäjä on siis kyvytön valmistamaan uusia ohjuksia ja vanhojen ohjusten huollossa puuttuvaa siruteknologiaa on jouduttu irrottamaan mm. pyykinpesukoneista.
Siruongelma tulee heijastumaan venäläisten sotilasteknologiaan vuosiksi eteenpäin eikä näköpiirissä tule aikakautta jolloin venäläisten aseteollisuus voisi palata takaisin samaan kukoistukseen kuin takavuosina ja se on hyvä asia.
https://thanegustafson.substack.com/p/intel-inside-in-russia-the-chips
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän puolijohdeteollisuuden ongelmat juontavat juurensa neukkuaikaan, jolloin puolijohteiden saanto tehtaista oli surkeaa. Toki niitä yritettiin tehdä, vaikka elektroniputki oli edelleen laajalti käytössä.
Loviisan ydinvoimaloissakin niitä oli ainakin säätösauvojen ohjauksessa. Transistorit olivat pienimmillään peukalonpään kokoisia ja ominaisuudet vaihtelivat rajusti saman tyypin sisällä. Syynä saannon heikkouteen ja laadun sekavuuteen oli niinkin yksinkertainen asia kuin Gosplanin normi, joka määritteli puolijohdetuotannon puhdastilojen vaatimukset ainakin dekadilla liian löysiksi.
Kun Gosplanin normi ei koskaan voinut olla väärässä, sitä ollut tarve korjata ja tyydyttiin tuottamaan komponentteja suuria määriä, joista vain pieni osa toimi edes jollakin tavalla. Puolijohdeteollisuus jäi siis junnaamaan paikoillaan eikä kehittynyt länsimaiseen tapaan.
Ilmoita asiaton viesti