Suomalainen metsäosaaminen
https://www.hs.fi/talous/art-2000008394932.html
Jokainen suomalainen on jonkin sortin asiantuntija koskien metsiä ja niiden käyttöä. Koska en ole varsinainen metsänomistaja, on näkökulmani puhtaasti luontoarvoihin liittyvää. Aikanaan ostin kesämökin Muurue-järven rannalta Viitasaarelta. Tontti oli Bonvestan markkinoima ja sijainniltaan hyvä, lounaaseen avautuva ranta erityisesti. Ostopäätöstä varjosti tietoisuus siitä, että ympäröivät metsät omisti paikallinen metsäkombinaatti Metsä Group. Pelkoni liittyi siihen tosiasiaan, että metsä oli pääosin tukkipuuta, parhaassa korjuu iässä.
Niinhän siinä sitten kävikin – Metsäliitto parturi lähimetsät jättäen vain pienen kaistaleen rannan suojaksi. Kaikki eläväinen katosi parturoinnin myötä, metsäkanalinnut, marjat , sienet – hyttyset sentään jäi. Reilun kymmenen vuoden kuluttua tilanne toki on hieman ennallistunut, mutta elinikäni aikana se ei kerkeä palautua entiselleen.
Ymmärrän toki, että keskisuomalaisten tärkein elinkeinon lähde on metsät, mutta olisi tuo puunkorjuu voitu tehdä toisinkin – kuten tuosta linkkaamastani jutusta ilmenee.
Asiallinen ja hyvin perusteltu kirjoitus!
Itse en juurikaan menisi kymmeneen vuoteen tuollaiseen hakkuuaukkoon.
No näkökulma muuttuu hieman, kun käy istuttamassa taimia, harventamassa taimikkoa, hoitaa tiet ja ojituksen kuntoon.
Puolukoitakin voi mättäältä saada jo muutaman vuoden kuluttua.
Ilmoita asiaton viesti
Ne ensimmäiset kymmenen vuotta on metsän mielenkiintoisimmat vuodet.
Ilmoita asiaton viesti
Sakki, kannattaa lukea tämän päivän Keskisuomalaisesta kirjoituksesi aiheeseen liittyvä ja hyvin kirjoitettu juttu. Tosin siinä kerrotaan 2010 rajumyrskyn aiheuttamasta tuhansien hehtaarien ”aukkohakkuista” ja sen aiheuttamista suurista taloudellisista vahingoista
Ilmoita asiaton viesti
Totuushan on katsojan silmissä. Tarkoitukseni ei ole lainkaan kiistää kokemaasi ”vääryyttä”
Polkjukassa Sloveniassa on vuosittain ampumahiihdon maailmancupin kisoja. Olen aina ihaillut noita kuusikoita,joiden alla latu polveilee. Onko motteja hehtaarilla paljonkin yli tuhannen? Metsä on kuin seinää. Samalla ymmärrän,ettei tuollaista voi uudistaa jatkuvalla kasvatuksella. Kuvakulmat joskus osoittavat senkin,ettei aukkohakkuu ole tuollakaan poissuljettu.
Hieman samaa kyseenalaistaisin saksalaisessa männikössä, missä suomalaiset hakkasivat maahan sellaista mettää,joka ei kelvannut kellekään.Millään hinnalla. Siitäkin löytyy tietoa sitä haluaville.
Ei kaikkea kannata uskoa. Koska vaikuttamisesta on tehty meilläkin kyseenalaista. Itse olen rekkalastini puolukoita poiminut,ja niistä suurimman osan nuorilta aukoilta. Niillä niin teeri kuin koppelokin pesii.
Ilmoita asiaton viesti
Jokamiehenoikeudet pois ja maksullinen lupa kulkea niille jotka haluavat toisten omistuksissa kulkea. Maksullisilla alueilla saisi sitten liikkua, metsästää ja marjastaa, kalastaa ja maanomistaja saisi maksun kävijöiden ja kulutuksen mukaan.
Loppuisi tämä ihmeellinen metsänomistajien tilanne jossa omistaja on nykyään.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityiset metsänomistajat harvoin kohtelevat metsiään kuten suuret metsänomistajat, tässä tapauksessa Metsäliitto tai vielä pahempi, Metsähallitus, tekevät, eli hakkaavat horisonttiin ulottuvia aukkoja.
Mitä tulee tähän maksullisuuteen, niin metsästysoikeudesta maksetaan kyllä täysi hinta joko seuran jäsenmaksuina tai kausilupina, käy tutustumassa Metsähallituksen Eräluvat sivustoon. Marjastus ja sienestys ovat minulle marginaalisia asioita, vaimolle kyllä tärkeitä.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran korjaan, että avohakkuun tekijä onkin UPM, ei Metsäliitto.
Ilmoita asiaton viesti
Itse metsänomistajana metsästysluvat on annettu ilmaiseksi hirvikannan takia muttei metsästysseurat kyllä luvista mitään maksaisikaan. Ehkä jossain kaupunkien ympäristöissä joissa voi maksua periäkkin.
Yksityisteiden ylläpito ja varsinkin perustaminen maksaa euroja ja väitänpä ettei yhtään yksityistä metsätietä ole perustettu luontoarvoihin perustuen. Jokaisen tien takana on puunmyyntulo, ei marjanpoiminta.
Ilmoita asiaton viesti
Näin tuossa kuvia niistä kuuluisista Osaran aukoista nykypäivänä.
Täyttä metsää joka kasvaa hurjaa vauhtia.
Lähinnä näillä kärjistyksilläni tuon sitä esille että nämä metsät on yrityksille ja yksityiselle metsänomistajalle omaisuutta jonka tarkoitus on tuottaa rahaa. Toki nautin metsässä vaeltelusta mutta mieluiten menen metsään vesurin tai raivaus-sahan kanssa kuin muutenvain kuljailemaan.
On jotenkin tullut nykyään vain sellainen syyllistetty olo että metsänomistajana en saisi tehdä metsilläni sitä mitä varten olen ne ostanut, eli huolehtia ne parhaaseen mahdolliseen kasvukuntoon, uudistaa ne ja saada uusi metsä mahdollisimman tehokkaaseen kasvuun.
On koomista joutua kokemaan syyllisyydentunnetta kun raivaat nuoren metsän hyvään kasvukuntoon ja joku syyttää että huomioithan luonnon monimuotoisuuden. Kerran sanoinkin eräälle kommentoijalle että suomessa on jokaista hoidettua metsähehtaaria kohden tuhat hehtaaria hoitamatonta, monimuotoista, läpikulkematonta ryteikköä jossa ainoa joka kasvaa on lahopuiden ja metsätuhojen määrä.
Hyvin suuri osa metsänomistajia on kaupunkilaisia, joissain tiedoissa yli 200 000 kaupunkiomistajaa joiden asenne ja ymmärrys metsänhoidosta on hoitamattomuus ja se ettei yhtään oksaa saa sieltä kaataa.
Vanha metsä on kuin hautausmaa tai vanhustentalo, kaikki hyvä on jo takanapäin.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän tuon näkökulman enkä kiistä hyvän metsänhoidon ansioita itse puuntuotannon kannalta eikä se edes ole luontoarvoja vähentävää. Kritiikkini oli suunnattu UPM:n omistaman Bonvestan markkinointiin kun se nimenomaan markkinoi tätäkin kohdetta luontoarvoiltaan huippukohteeksi. Sitähän se olikin kunnes metsäkoneet jyräsivät puuston suureksi hakkuuaukeaksi kuten edellä kuvasin. Yksityiset metsänomistajat tällä alueella jättivät kuitenkin reilusti metsäsaarekkeita sinne tänne eikä näky ole yhtä lohduton.
Ilmoita asiaton viesti