Teemu Keskisarja kolumni kansakunnan selviämisestä

Maaseudun tulevaisuus -lehdessä on hyvä kuvaus sota-ajan Suomesta, siitä miten selvittiin vaikka olot olivat karut. Sato korjattiin vaikka työikäiset miehet olivat rintamalla – naiset , lapset ja rintamalle kelpaamattomat tekivät työn. Kotitalouksille oli sälyetty velvoite tehdä tietty määrä polttopuita ja tämäkin tehtiin justeereilla ja kirveellä. Näin tehtiin kun oli pakko , kukaan ei sitä toisen puolesta tehnyt. Huoltovarmuus säilyi uskomattomilla ponnisteluilla jota ei tämän päivän heti mulle kaikki -kansalaiset voisi kuvitella olevan mahdollista.

Tätä lukiessa tulee mieleen että miten kävisi tänä päivänä, noissa oloissa, jos sama toistuisi nyt – pelkäänpä että meillä olisi nälänhätä ja puute, kodit kylmenisivät ja rajan ylityspaikat ruuhkautuisivat pitkin Tornionjoen vartta. Ruotsin vastaanttokeskukset olisivat täpöten täynnä suomalaisia kaupunkilaispakolaisia jotka sitten kitisisivät kuinka puuro on huonoa ja päiväraha liian pieni.

Onneksi ei tämmöistä ole näköpiirissä – on meillä sentään hyvä hallitus joka huolehtii että kaikkea riittää – taidanpa tästä mennä tekemään klapeja – prrk…le kun käynnistyisi edes tuo moottorisaha.