Ukrainan tulee tehdä sodan käynnissään suuri muutos jos se haluaa voittaa sodan
Niin raskaalta kun se tuntuukin niin pakko on todeta että nykymenolla Ukraina tulee häviämään tämän sodan. Tämä tunne on hiipinyt mieleen viime viikkoina ja syy on se että viime päivinä rintamat ovat jämähtäneet paikoilleen, Ukrainan armeija on kaivautunut poteroihinsa ja aloite on Venäjällä. Onnea on mukana Ukrainan kannalta siinä mielessä että Venäjä ei ole saanut vielä isoa vaihdetta päälle – se on yhtä kyvytön etenemään isossa mittakaavassa vaikka aloitteen omaakin. Meille on annettu mielikuva että Ukrainan ylivoima sotakentillä on ainoa totuus , kiitos Ukrainan taitavasti luoman media todellisuuden, mutta sotatantereilta tulevat hiljaiset viestit kertovat toista (kommenttiosiossa linkki Ylen uutiseen) – Ukraina ei osaa hyökätä.
Syynä tähän on se, että aivan kuten Venäjän armeijallakin, Ukrainan armeijaa rasittaa sama neuvostoaikojen perisynti – kyvyttömyys joustavien hyökkäysmanoveereiden tekoon koukkaamalla, saarrostamalla ja selustaan solutettujen sissien tuhotöitä hyödyntäen. Se että hiljattain kesällä Ukraina onnistui Harkovaan suunnatussa salamahyökkäyksessään ja saavutti nopean voiton oli pelkistetysti onnenkantamoinen ja johtui venäläisten joukkojen sen hetkisestä alennustilasta, ts. liian vähän joukkoja suojaamaan laajoja alueita. Tämän kirjoituksen lähteenä on Ylen raportti rintamalta jossa nimettömänä pysyttelevä suomalainen vapaaehtoisupseeri kertoo kokemuksistaan paikan päältä kouluettaessaan ukrainalaisia sotilaita. Hänen mukaansa Ukrainan armeija, päinvastoin kuin meille on annettu ymmärtää, on toimintamenetelmiltään kehno – sitä vaivaa täsmälleen samat ongelmat kuin venäläisilläkin – hierarkia, aloitekyvyn puute ja jäykkyys suorittaa nopeita hyökkäysmanoveereja. Hänen mukaansa suomalaiset upseerit joilla on satavuotinen perinne ja koulutus taistella venäläisiä vastaan olisivat jo ratkaisseet tämän sodan nykyaikaisin menetelmin, jossa tuli ja liike synkronoituna eri aselajien kesken olisi johtanut venäläisten hyökkäysmuodostelmien tuhoon. Hänen mielestään Ukraina, jos se ei kykene muuttamaan sodankäynnin tapaansa tulee todellakin häviämään tämän sodan.
Tässä samaisessa raportissa kuullaan myös toisenkin suomalaisen vapaaehtoisen upseerin mielipide ja hän oli lopputuloksen suhteen toiveikkaampi ja oli sitä mieltä että lännen apu ennemmin tai myöhemmin vie Ukrainan voittoon – mene ja tiedä.
Hyvä raportti yleltä, eräänlainen reality check.
https://twitter.com/yleuutiset/status/1630408448797016066?s=20
Ilmoita asiaton viesti
Täällä Puheenvuorossa ja jopa poliitikkojen puheissa menevät toiveet ja tosiasiat sekaisin. Paasikivi kirjoitti aikanaan, että suomalaiset ovat siitä outoa väkeä, että he pitävät toiveitaan tosiasioina.
Jos täällä joku kirjoittaa tosiasiapohjaisesti tilanteesta kuten Sakki, niin heti heilahtaa leimakirves, että Venäjä-mielinen ja putinisti. Kumma kun ei vielä niin käynyt. Ei sotatilanteen mahdollisimman realistisella analyysillä ole mitään tekemistä toiveiden kanssa.
Lisäys: Lisään vielä, että toivon Ukrainan voittoa ja Putinin vallan päättymistä. Toivon myös lämmintä ja kaunista kevätsäätä ja kesää (sarkasmia).
Ilmoita asiaton viesti
Teemu Keskisarja kirjoitti hiljattain tästä samasta aiheesta ja totesi että kenenkään etua ei palvele faktoihin perustamaton hypetys.
Itse toivon että lännessä paraikaa koulutettavat Ukrainan armeijan upseerit voisivat vielä pelastaa tilanteen tuomalla moderneja sodankäynnin oppeja taistelukentille ja läntisen aseavun turvin muuttaisivat sodan kulkua Ukrainalle edulliseksi. Mutta pääsevätkö he asemiin jossa nykyisen tahmeasti etenevästä sodasta vastuussa olevat upseerit korvattaisiin heillä – puolustamalla ei sotia voiteta – on myös osattava hyökätä.
Ilmoita asiaton viesti
Twitter kohisee ja tuomitsee kommenteissa Ylen raportin. Toimittaja on Putinisti ja haastatellut upseerit feikkejä , kongitiivinen dissonanssi jyllää kyllä näillä kommentoijille.
Ilmoita asiaton viesti
Yksittäistasolla jutut puutteellisista koulutuksista ym. voivat jopa pitää paikkaansa, mutta mitenkäs esim. tällainen osio:
”Upseerin mielestä edes Suomen valtion johdolla ei ole todenmukaista näkemystä sodan voimasuhteista, koska sen tilannekuva perustuu pääosin julkisiin lähteisiin.”
Jotenkin uskoisin että Suomen sotilastiedustelu seuraa tilannetta Ukrainassa ja sillä on ammattimaisia analyysikapasiteetteja käytössään – sekä toki tietovaihto ulkomaisten kumppanien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Katsotaan nyt kun Ukraina katkaisee huoltotiet Mariepolin kohdata ennen juhannusta.
Venäjä lie valmis rahansopimukseen nyt valloittamiensa alueiden rajoille. Se olisi voitto Putinille johon ei Ukraina tai USA suostu.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on sama käsitys, että nykytilanne kelpaa Putinille, mutta ei Ukrainalle. Siksi sota jatkuu näännytyssotana, kunnes jompikumpi osapuoli sortuu. Arvelen, että se on Ukraina. Tästä on tullut proksisota lännen ja idän välille. Mahdollista on, että Kiina alkaa aseistamaan Venäjää, jos Venäjän kapasiteetti ei muuten riitä. Eikös Korean sodasta aikanaan tullut vastaavanlainen lännen ja idän proksisota? Se päättyi välirauhaan, joka on vieläkin voimassa. Näin voi käydä Ukrainan sodassakin.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu mikä on tavoitetaso. Ukrainan armeija ei kykene ainakaan tämän vuoden aikana kehittymään vaikkapa Yhdysvaltain maavoimien tasolle, mutta ei sen tarvitsekaan. Ukrainan vastustajana ei ole Yhdysvaltain tai Kiinan tapainen sotilaallinen supervalta vaan Venäjä. Venäjä 2023, ei Venäjä 2021.
Irak sai 1988 tasapelin aikaiseksi Irania vastaan taidoilla ja suorituskyvyillä jotka kalpenivat USA:a vastaan vain kolme vuotta myöhemmin.
Yksittäisen upseerin kokemus rajoittuu joukkoon jossa hän on taistellut, joka voi edustaa Ukrainan asevoimien kärkeä, peräpäätä tai jotain tuolta väliltä.
Sanoisin että tilannetta kannattaa tarkastella alkusyksystä. Kesään mennessä aseapua on saatu käyttöön paljon enemmän ja yhä enemmän Ukrainan joukkoja on käynyt läpi uuden koulutussyklin. Samaan aikaan tulee muistaa että Ukrainalla on miesylivoima nähtävissä olevaan tulevaisuuteen.
Toki on syytä varautua myös pitkään sotaan. Ukrainassa sota on kestänyt 9 vuotta, Egyptin ja Israelin mittelöt kestivät 25 vuotta.
Toimittajan uskottavuudelle tekee loven sen, että hän haastattelee Kenneth Gräggiä joka ei ehkä ole lähteenä uskottavimmasta päästä… mikä lie tilanne sitten haastatellun anonyymin upseerin osalta…
”Kenneth Gregginä tunnettu mies on esiintynyt Suomen mediassa väärällä nimellä ja sotilasarvolla – tuomittu useista petosrikoksista”
https://yle.fi/a/3-12388318
Ilmoita asiaton viesti
”Samaan aikaan tulee muistaa että Ukrainalla on miesylivoima nähtävissä olevaan tulevaisuuteen.”
Millä matematiikalla?
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainalaistietojen mukaan. Ukrainan tiedustelu arvioi Venäjällä olevan noin 320 000 sotilasta Ukrainassa.
”Ukraine’s military intelligence chief, Maj. Gen. Kyrylo Budanov, said there are now over 320,000 Russian soldiers in Ukraine — more than double Moscow’s estimated initial invasion force of 150,000. Ukraine, in turn, faces an acute need of more soldiers and weapons.”
https://www.washingtonpost.com/world/2023/02/04/vuhledar-ukraine-russia-attacks-war/”
Ukrainan asevoimissa arvioidaan (laskutavasta riippuen) olevan karkeasti 750 000 sotilasta (esim. Kyiv Independent 30.9.2022).
https://kyivindependent.com/national/russias-chaotic-mobilization-unlikely-to-change-ukraine-wars-course
Yksittäisellä rintamanosalla vahvuudet voivat olla toki joko Ukrainan tai Venäjän eduksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hiukan kyseenalaistaisin sitä, että toiselta lasket koko asevoimien koon, ja toiselta vain tällä hetkellä Ukrainassa olevat joukot. Oikeastihan Venäjän asevoimien nuppiluku on paljon suurempi, ja suurempana kansakuntana sillä on kyllä ”nähtävissä olevassa tulevaisuudessa” syöttää enemmän sieluja lihamyllyyn.
Ilmoita asiaton viesti
”Oikeastihan Venäjän asevoimien nuppiluku on paljon suurempi,”
Vuoden 2022 alussa Venäjän tavoitevahvuus oli 1 miljoona, toteuma noin 740-780 000. Vuoden 2023 tavoitevahvuus oli 1,15 miljoonaa, toteuma lienee venäläiseen tapaan paljon alhaisempi. On huomioitavaa ettei tällekään joukolle ole riittänyt kunnon varustusta, koulutuksesta ja huollosta puhumattakaan.
Merkittävä osuus Venäjän vahvuudesta sitoutuu myös Ukrainan ulkopuolelle, maa- ja ilmavoimien yksiköiden lisäksi mm. strategisiin ohjusjoukkoihin, Mustanmeren ulkopuolisiin laivastojoukkoihin ym. Päälle vielä massiiviset tappiot ja alkeellisen huolto-organisaation vaatima suuri henkilövahvuus.
https://cepa.org/article/russias-military-manpower-crunch-will-worsen/
Ilmoita asiaton viesti
Suomen armeijan henkilövahvuus kesällä 1941 oli luokkaa 450,000, yli 10% asukasluvusta, joka oli 3,7 miljoonaa. Näin laskien 45-miljoonainen Ukraina voisi henkensä hädässä mobilisoida yli 4 miljoonaa henkilöä.
Todellisuudessa tämä ei nykypäivänä liene mahdollista, mutta 750,000 on kommentin mukaan jo Ukrainankin ilmoittama reservi.
Ilmoita asiaton viesti
Aloitteen ottaminen hyökkäyssodassa on vaikeaa, jos kalustoa, erityisesti taistelupanssarivaunuja, ei ole tarpeeksi. Euroopan ja Naton olisi pitänyt pistää tuotantolinjat kuntoon jo viime kesänä, kun oli nähtävissä, ettei sota ole ihan heti ohi. Tätä sotaa ei olisi varaa hävitä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisimme nyt Viron kaltainen suhteellisen tuore valtio, jos Suomen armeija olisi taistellut kesällä 1944 samalla tavalla kuin Ukrainan armeija juuri nyt, eli tapattaen silmittömästi sotilaita pääasemassa. Suomen armeijan silloinen liike- ja tuli oli tosin vahvaa takalinjoja kohti peruuttamista. Se, että Suomi pelastui, ei ollut yksinomaan Suomen armeijan ansiota, vaan taisteluissa oli useita muuttujia ja sattumillakin oli osuutensa asioihin ja kenties merkittävimmässä roolissa oli Saksan aseapu. Ilman sitä ei puna-armeijan panssaridivisioonia olisi kyetty pysäyttämään.
Bakhmutin taistelut ovat pian ohitse. Venäjän armeija kykenee kontrolloimaan täydellisesti tykistöllä sekä ilmaiskuin Ukrainan joukkojen viimeistä huoltotietä, joten uusia joukkoja, aseita tai ammuksia ei linjoille enää saada kuin satunnaisesti. Mikään armeija ei kestä ilman huoltoa kovinkaan pitkään.
Ukrainan ongelma on, kuten jo aikaisemmin on todettu se, ettei sillä ole laittaa enää mitään vastaan ennen Dnjepr-jokea. Suomalainen media on ymmärtämättömyyttään vähätellyt Bakhmutin roolia taisteluissa. Sen strateginen merkitys on todella suuri, koska se on osa linnoitusketjua ja koko linnoitusketjun keskeinen osa, jossa sijaitsevat tärkeimmät varastot sekä kasarmit.
Ukraina on menettänyt ja joka päivä menettää näissä taisteluissa merkittäviä määriä kokeneimmista joukko-osastoistaan, joiden operatiivinen merkitys olisi korostunut, mikäli Ukrainan tarkoitus olisi ollut hyökätä jossain vaiheessa.
Nyt tulevat operaatiot jäävät tuoreen nostoväen ja takalinjojen hessujen vastuulle, mikä heikentää niiden onnistumismahdollisuutta. Vielä siviilissä olevien ukrainalaisnuorukaisten into lähteä sotimaan ei ole enää parasta A-luokkaa.
Länsi-panssareita ei enää saada Dnjepr-joen itäpuolelle muutoin kuin valtavia riskejä ottamalla. Siirto-operaatiot esim. rautateitse saattavat pahimmillaan tarkoittaa kokonaisten panssarikomppanioiden menettämistä ohjusiskuissa ennen kuin ne ehtivät lähellekään etulinjaa. Siirtomatka on muutoinkin valtava kuljetetaan panssarit sitten millä tahansa. Lvivistä Bakhmutiin on matkaa yli 1000km.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten hyvä kommentti, mutta pari tarkennusta:
Kesän 1944 taisteluissa kuluivat suomalaiset joukot nopeasti, erityisesti Valkeasaaressa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Nietjärvellä. Näissä taisteluissa oli kysymys silloisten ”pääasemien” pitämisestä. Samoja piirteitä kuin Bahmutissa; väkeä kuolee keskitetyssä tykistön tulessa.
Toiseksi: ”Länsi-panssareissa” suurin ongelma on, että niitä on näillä näkymin tulossa Ukrainaan vain näytteeksi. Ukrainassa on niin paljon rautateitä ja maanteitä, että kyllä ne pystyttäisiin rintamalle kuljettamaan, jos niitä vain olisi. Kuljetuksia pyritään aina häiritsemään, mutta ne voidaan hajauttaa niin, että suuria tuhoja ei synny. Hidastuvat, kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan sotaa ei voi kokonaisuudessaan leimata yksittäisten henkilöiden havainnoilla sammakkoperspektiivistä. Kuitenkin ne ovat varteenotettavia omassa luokassaan. Suomalaista sotataitoa ei liioin voi pitää lääkkeenä Ukrainan ongelmiin; vertailukohdaksi sopii paremminkin Saksan ja Neuvostoliiton väliset motorisoitujen armeijoiden taistelut samoilla Ukrainan aroilla 1941-1944.
Mikäli Ukraina tosissaan suunnittelee Venäjän valtaamien alueiden osittaistakin takaisin saantia, tarvitsee se todella paljon voimaa kaikissa aselajeissa, ammattihenkilöiden mukaan läpimurtokohtaan tarvitaan vähintään kolminkertainen ylivoima. Milloin Ukrainalla olisi tällaiseen mahdollisuudet, en tiedä. Aseistuksen saannissa on edelleen vaikeuksia, panssarivaunuja, telatykkejä, ammuksia, droneja, lentokoneita, ilmatorjuntaa, kaikenlaisia ohjuksia jne tippuu vain armopaloina tarpeeseen ja kulutukseen verrattuna.
Emme myöskään tiedä missä laajuudessa Ukraina on toteuttanut liikekannallepanoa, miten pitkälle sotilaiden koulutus on edennyt ja miten teollisuus on saatu tuottamaan sotatarvikkeita.
Olen jonkin verran pessimistinen takaisin valloitusten suhteen ainakin niin kauan kuin siihen tarvittava aseistus puuttuu. Ukrainaa murskaamassa on sotilaallisesti paljon vahvempi Venäjä ja Ukrainalle annetut aseet eivät riitä. Saksan Scholzin ja Ranskan Macronin ulostulot kylmäävät toistuvasti ja Yhdysvaltojen Biden ei liioin osoita tarvittavaa määrätietoisuutta. Iso-Britannia on sen sijaan antanut kuvan suuremmasta tahdonvoimasta, mutta sekään ei häikäise. ”Pakotteet” vuotavat.
Aloite on vielä vahvasti Venäjällä, vaikka Venäjän bruttokansantuote on vain murto-osa ”länsimaiden” yhteisestä eli tilastollisesti Venäjän pitäisi hävitä Ukrainassa käytävä materiaalisota.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti Ukrainan sodankäyntitavassa on paljon vanhaa neuvostotyyliä, ja minäkin uskon, että se hyötyisi paljon, jos se saisi otettua enemmän käyttöön suomalaistyylisen liikkuvan ja oma-alloitteisen sotimistyylin. Tässä suhteessa Suomen apu saadaan perille parhaiten ehkä juuri noiden Ukrainaan lähteneiden vapaaehtoisten kouluttajien kautta. Artikkelissa mainittu ajatus puolustusministeriöiden sopimuksista ei kyllä varmaankaan toteudu, sillä länsimaat eivät halua lähettää mitään ”virallisia joukkoja” Ukrainaan. Pitää siis tyytyä vapaaehtoisiin kouluttajiin. Eikä tuo mikään huono ratkaisu olekaan.
Haastateltava upseeri antoi tilanteesta varsin pessimistisen kuvan. Ongelmia varmasti on, mutta koska niitä on myös Venäjän puolella, tilanne voi vielä kääntyä moneen suuntaan. Ukrainan hyökkäyskyky on varmasti rajallinen, ja sen henkilöresurssit Venäjää vähäisemmät, mutta katsotaan nyt tämä kevät ja kesä ensin. Ehkä Ukraina löytää taas joitain heikkoja kohtia Venäjän rintamassa. Ehkä Venäjäkin väsyy.
Myös se oli aika pessimistinen näkemys, että Venäjä käyttäisi taktisia ydinaseita, jos Ukraina etenisi Krimille. Venäjälle on varmasti sanottu monesta suunnasta, että muut eivät hyväksy ydinaseiden käyttöä, ja sen itsenkin kannalta ydinaseiden käyttö kuulostaa kyllä aika kaukaiselta. Länsi ja Ukraina eivät voi suhtautua tilanteeseen niin, että ydinasepelotteen avulla Venäjä voisi sanella reunaehdot myös konventionaaliselle sodankäynnille.
Ilmoita asiaton viesti
Luulisi että uusilla pitkän kantaman himarseilla ja lännen tiedustelutiedoilla Ukraina pystyisi tuhoamaan Venäjän huollon niin että etulinjaan ei riittäisi a-tarvikkeita eikä muonaa. Kyllä siinä Venäjä joutuu ennenpitkää vetäytymään.
Ilmoita asiaton viesti
Niitäkin pitää ensin valmistaa, ennen kuin niitä riittää ammuttavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Himarseilla ym ei pystytä huoltoa pysäyttämään. Se jälkeen kun Himarseja alettiin käyttää, Venäjä vain siirsi varasto- ja täydennyspaikkansa vähän etäämmälle, himarsien kantomatkan ulkopuolelle. Vielä pitemmälle kantavat ovat vielä kalliimpia ja vastatoimena taas hajautetaan, siirretään ja maastoutetaan varastoja. 10,000 euron varastoa ei enää kannata tuhota 100,000 euron raketilla. Huolto tulee hitaammaksi, mutta sota pyörii sittenkin.
Huollon pehmittäminen auttaa, mutta ratkaisevaa etenemistä varten on tuhottava vastassa oleva vihollinen ja saatava aikaan läpimurto.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan vähän toisenvärinen maalaus Yleltä. Tiedä sitten, olisiko haastattelun antanut ex-upseeri jostain asiasta kyrsiintynyt, mutta olihan siinä paljon selliasta, minkä voi omin havainnoin vahvistaa. Eihän Ukraina esim. ole saanut aikaiseksi ensimmäistäkään mottia. Maaston erilaisuus metsä-Suomeen verrattuna voi olla vaikuttamassa, mutta miksei myös se koukkaustaidon puute.
Mottimetsään menevä suomalainen metsuri ei pelkää puiden lukumäärää, vaan on valmis jatkamaan urakan loppuun asti.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikeaa sanoa, mutta otaksun, että lähes jokaisella ukrainalaisella on sukua Venäjällä, lähempänä tai kauempana rajaa.
Hyökkäysintoon voi silloin vaikuttaa vain suora ja raju provokaatio.
Ilmoita asiaton viesti
https://twitter.com/iltaviesti/status/1630537215271944198?s=20
Kharon Fella -nimimerkin takaa tulee kieltämättä hyvää vasta-argumentointia siihen mitä yllä esitin. Kannattaa lukea – itselleni tuli tunne että olinkohan liian hätäinen johtopäätöksissäni mitä tulee Ukrainan armeijan suorituskykyyn. Metsäpeitteisellä sota-areenalla ovat sodankäynnin opit erilaisia kuin horisonttiin yltävillä aroilla.
Ilmoita asiaton viesti