Esko Valtaoja antoi Marja Sannikan ohjelmassa kasvot valkoisen miehen taakalle

Marja Sannikka oli löytänyt oikeat keskustelijat ohjelmaansa, jonka teemana oli ”voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa?”. Toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja ottivat yhteen, kirjaimellisesti.

Keskustelussa asetelma tuli heti kättelyssä selväksi. Valtaoja jäi pahasti alakynteen Ebrahimin argumentoidessa. Nyrkkeilytermein ilmaistuna Valtaoja laski suojauksensa alas, mikäli hän edes koetti suojautua. Hän oli ylimielinen ja kaikkitietävä kosmologi, jonka ei tarvitse suojautua. Ebrahimin sanat upposivat suoraan sinne, mihin oli tarkoitus. Valtaoja ei tätä kuitenkaan huomannut. Eipä tarvitse enää ihmetellä hidasälyisen meikäläisenkään, mitä tarkoittaa valkoisen miehen taakka.

Amerikassa eskovaltaojat järjestävät hyväntekeväisyysbileitä, joihin silmäntekevät tulevat ison rahan kanssa todistamaan, miten he almuillaan auttavat köyhiä ja vähemmistöjä. Eskovaltaojat eivät pysty näkemään kuplastaan, miksi pitää järjestää hyväntekeväisyysbileitä. Kun antaa sanallisia ja rahallisia almuja, niin maailmassa on silloin kaikki oikein päin.

Valtaoja luettelikin hyvän tekemistään, kuten kävi Tampereella nenäpäivillä ja liittyi prosenttiliikkeeseen. Hän esiintyi kuin  fariseukset ja kirjanoppineet, joista Uusi testamentti kertoo. He antoivat mintut ja tillit ja lahjoittivat temppelille torvensoittajan kulkiessa heidän edellään.

Valtaoja itse todisti Ebrahimille, miten pihalla hän oli keskustelussa:

”Mun on pakko sanoa, etten ymmärrä tästä sanakaan.”

Ehkä sanat tulivat selkärangasta? Minä olen kosmologi ja emeritus professori, jolta tullaan kysymään, onko Jumala löydetty avaruudesta. Jos minä en ymmärrä keskustelussa, mistä on kysymys, niin ei kukaan mukaan järkevä valkoinen mies voi ymmärtää.

Twitterissä eräs kommentoitsija toi hyvin esiin, mikä oli Valtaojan sokea piste:

”Esko Valtaoja sekä kiihkomielinen ja minäkuvansa sokaisema Höpöhöpö.”

Niinpä, se on selkärangassa, alitajunnassa, perityssä valkoisen miehen taakassa. Me ja ne muut, höpöhöpöt, joiden puheita ei voi ottaa vakavasti.

Valtaoja antoi selkeän äänen valkoisen miehen taakalle. Hän ei voinut laskeutumaan korkeuksistaan samalle tasolle kuin Renaz Ebrahimi.

Ymmärsin hyvin, miksi ohjelman päättyä Renaz Ebrahimi näytti turhautuneelta. Olin itsekin nähnyt sellaista, mitä en ollut uskoa todeksi.

Sama ongelma on kristillisyydessä. Piispat ja paavit puhuvat valkoisen heteromiehen kieltä valkoisten heteromiesten keksimästä uskonnosta. jolla ei ole juuri mitään tekemistä Raamatun kielen ja sanoman kanssa. Luterilaisessa kirkossa tosin on positiivista avautumista, mikä johtuu pelkästään naisten mukaan tulosta ja äänestä. Edelleen naisten ääntä koetetaan kirkossa vaimentaa valkoisten heteromiesten toimesta.

Suomi tarvitsee Renaz Ebrahimin kaltaisia rohkeita naisia, kuten kirkkokin. Mutta koska isien synnit kostautuvat aina kolmanteen ja neljänteen polveen, niin tie on pitkä ja kivinen.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu