Jauhottunut Petteri Ruisrockissa Riikan kyljessä kyyhkyläisenä kyhnyttäen

Taivaan linnut visersivät pilvestä.

Petteri: ”Pääsit sittenkin käymään?”

Riikka: ”Ei minua Ruisrockista pidä erossa edes rajalaki.”

Petteri: ”Meillä ei ole rajoja.”

Riikka yskäisi huvittuneesti.

”Vihjailetko jotain?”

Petteri: ”Ihan miten vain haluat ymmärtää.”

Riikka: ”No joo, ihan kiva olisi joskus saksia, hih hih, vapaa-ajalla.”

Petteri rallatti: ”Saksitaan, saksitaan, aina vain me saksitaan.”

Riikka: ”Sinun se pitäisi päästä lavalle laulamaan. Sinulla on rento lookki tänään. Miten ihmeessä pystyt siihen?”

Petteri veti ilmaa nenän kautta.

”Ei siinä mitään ihmettä. Heh, tämä atmosfääri, se.”

Riikka ja Petteri istuutuivat vierekkäin.

Riikka kujersi: ”En minä niin tyhmä ole, etten ymmärtäisi, hih, atmosfääriä.”

Riikka ojensi puhelimen avustajalleen.

”Ota meistä kuva.”

Riikka ja Petteri taivuttautuivat toisiaan kohti, kylki kylkeä vasten.

Petteri: ”Meitä ei saksita erilleen.”

Riikka vastasi ottaessaan puhelimensa takaisin.

”Meidät liimattiin yhteen.”

Petterin oikea silmä rävähti auki kuin hän olisi saanut sähköstartin persuksiin.

”Minä sen liiman sitten sekoitin.”

Petterin silmä sulkeutui itsetyytyväisen virnuilun levitessä kasvoille.

”Nautitaan auringosta. Aamulla ei pitäisi leipoa. Jauhoja pääsee silmään.”

Riikka kikatti: ”Tuu illalla kylään. Leivotaan yhdessä.”

Petteri: ”En… tuun.”

 

Sen pituinen se. Pikkulinnut eivät visertäneet enempää. Syy lienee Elon Muskin.

 

Ja illalla lauletaan:

”Jauhotetut silmät niin kuin syksyinen yö, koskaan rauhaa mulle ei suo…”

(Kuva kyyhkyläisistä nähtävissä Riikka Purran Facebook sivulla  sekä X:ssä.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu