Kai Sadinmaan vastine pappisvirasta erottamiseen

Koska media, kuten Yle ja HS, ovat kertoneet Kai Sadinmaan erottamisesta referoiden pääasiassa Helsingin tuomiokapitulin päätöstä, niin laitan Kai Sadinmaan vastineen sellaisenaan luettavaksi. Se vastaa minun ja monen muun asiaa läheltä seuranneen kokemusta siitä, mikä on erottamisen tosiasiallinen syy.

Kai Sadimaa:

Jotkut ovat kysyneet, onko minun ja Laajasalon välillä tapahtunut jotain joka olisi johtanut keskinäiseen vihanpitoon. Toimittaja Emilia Karhu kysyi tätä samaa haastatellessaan minua Kotimaa-lehteen. Hän kysyi minulta miksi minulla ja Laajasalolla ovat sukset menneet niin pahasti ristiin. Kun vastasin suoraan, niin vastauksia ei voinutkaan julkaista. Se osoittaa kuinka koko kirkollinen koneisto, mediaa myöten, on valjastettu kirkon johtajien suojeluun. Samoin kävi Yle Horisontti-ohjelmassa, jossa kritiikkini Laajasaloa kohtaan leikattiin pois. Samoin Laajasalon vastaus leikattiin pois. Se varmasti sopi hänelle, sillä hän menetti pahanpäiväisesti malttinsa, syytti minua ja lateli minusta valheita. Emilia Karhun haastattelu ilmaisee tiivistetysti olennaisimman, joten laitan sen tähän kokonaisuudessaan, ilman sensurointia.

(Litteroin keskustelun puhelinhaastattelusta.)

KS: Haluaisin tähän alkuun sanoa, että aion puhua nyt suoraan.

EK: Sehän on hyvä ja ei itse asiassa yllätä minua yhtään.

KS: Uskallatko kirjoittaa mitä sinulle sanon, ettei käy niin kuin Horisontissa, kun ne leikkasivat pois mun Laajasaloa kohtaan esittämäni kritiikin?

EK: Ei, ei, kyllä sä saat puhua. Mua varoteltiin vaan, ettei verkkojutut saa olla liian pitkiä.

KS: Mulla on kohtuullisen tiiviit vastaukset.

EK: No hyvä sitten… Miksi Helsingin ja Oulun hiippakunnassa nämä prosessit päättyivät niin kovin eri tavalla?

(Oulussa Arpad Kovacs ja Juha Valppu pääsivät sopimukseen piispa Keskitalon kanssa meidän yhteisestä vetoomuksesta eikä heitä rangaistu. He olivat käyneet pitkiä keskusteluja Keskitalon kanssa.)

KS: Helsingin tuomiokapitulilla ja Laajasalolla ei ole ollut mitään halukkuutta keskustella kanssani. He eivät ole sitä halunneet, koska he halusivat antaa minulle kenkää. Tässä ei ole kyse teologiasta vaan siitä, että Laajasalo haluaa kostaa minulle, koska olen loukannut häntä.

EK: Olisitko sinä toivonut tuntien henkilökohtaisia keskusteluja Teemu Laajasalon kanssa?

KS: Oikeusturvani kannalta en ilman lakimiestä, työsuojeluvaltuutettua ja että paikalla olisi myös muita kapitulista. Kahdenkeskiselle keskustelulle ei ole edellytyksiä molemminpuolisen luottamuspulan vuoksi.

EK: Olisiko asiat voineet mennä toisin, jos aito keskusteluyhteys välillänne olisi löytynyt?

  1. No mutta sehän on jo toisin menemistä jos olisi yhteys. Irja Askolan kanssa meillä oli aito keskusteluyhteys. En olisi koskaan joutunut hänen kanssaan tällaiseen tilanteeseen. Hänenkin aikanaan minusta tehtiin kapituliin valituksia mutta toisin kuin Laajasalo, Irja ei lähtenyt prosessoimaan niitä eteenpäin vaan soitti minulle ja keskusteli lämpimästi ja toverillisesti. Sillä tavalla pääsimme eteenpäin. Irja Askolalle kaitsenta tarkoittaa vuorovaikutusta, keskustelua ja yhteyttä, Laajasalolle se tarkoittaa rankaisua ja kostoa. Minulla ei siis ole mitään ongelmia suostua Irjan tyyliseen kaitsentaan. Se on tasaveroista kumppanuutta. Laajasalolaiseen inkvisitio-kaitsentaan ei kenenkään pidä suostua.

EK: Mistä kaikesta se johtuu, että teillä on Teemun kanssa mennyt sukset niin totaalisesti ristiin?

KS: Kallion srk-neuvostossa pääsin näkemään läheltä Laajasalon kaksinaamaista toimintaa, niin tasa-arvoiseen avioliittoon kuin raha-asioihin ja muuhun toimintaan liittyen. Menetin luottamuksen ja kunnioituksen häntä kohtaan. Jos joku rivipappi olisi toiminut noin ja hänellä olisi mennyt omat ja kirkon rahat noin pahasti sekaisin, hän olisi aika päiviä sitten saanut potkut. Minulla on ehdotus ongelman ratkaisemiseksi. Minulle ja Laajasalolle annetaan kirkossa omat hiekkalaatikot, jossa me saadaan touhuta ja tehdä oman näköistä toimintaa. Minä voisin tehdä Kemijoen piispa-videoita, räyhätä piispoille, pitää Vapautuksen messuja ja Laajasalo saisi järjestää myötätuntoiltoja hyvinvoiville porvareille. Sitä ennen Laajasalo pitää erottaa piispuudesta. Jos Laajasalo oikeasti osaisi ajatella kirkon parasta, niin hän eroaisi itse tai jos ne joilla on valta, ajattelisivat kirkon parasta, niin ne erottaisivat Laajasalon.

EK: Mitä ajatuksia Arpadin ja Juhan kommentit sinussa herättävät: olisiko heidän mielestäsi pitänyt pysyä yhtä järkähtämättöminä kuin olet itse pysynyt liittyen tähän yhteiseen vetoomukseenne?

KS: Arpad ja Juha eivät olleet valmiita menemään niin pitkälle kuin minä ja seisomaan vetoomuksen takana loppuun saakka. Se on ikävää. Heillä on omat syynsä miksi eivät niin tehneet. Minun tulee se hyväksyä. Täytyy huomata, että vetoomuksessa ei ollut kyse vain avioliitosta vaan myös siitä mistä Arpad Kotimaan haastattelussa sanoo. Että kirkon koko rakenne ja hierarkia tarvitsevat uudistamista, että piispuudesta pitäisi tehdä seremoniallinen ja että kirkon ja piispojen pitäisi luopua kokonaan työntekijöidensä opillisesta valvomisesta ja varsinkin siihen liittyvästä rankaisemisesta. Vetoomuksen ydin on siinä, että halusimme haastaa ja kritisoida aikansa elänyttä piispuuden rakennetta. Vetoomus oli luonteeltaan performanssi. Ei sitä voi perua ja lähteä tinkimään, muuten koko idea vesittyy. Kuvittele, että Pussy Riot olisi mennyt Kristus Vapahtajan kirkossa tehdyn performanssin jälkeen Putinin ja kirkon johtajien luokse, tehnyt kompromissin niiden kanssa ja sanonut, ettei me tarkoitettu niin pahasti sanoa, ettei me haluttu kritisoida teidän epäpyhää liittoanne.

EK: Mitä ajattelet kompromisseista ylipäätään?

KS: En selviä päivääkään ilman kompromisseja esimerkiksi kotona lasten ja vaimon kanssa. Kapitulissa minulle ei ole tarjottu kompromissin mahdollisuutta, eikä jätetty kunniallista mahdollisuutta vetäytyä.

EK: Onko asia tuomiokapitulin ja piispan kanssa osaltasi siinä mielessä loppuun käsitelty, että et aio enää ennen puolen vuoden määräajan umpeutumista ”osoittaa tahtovasi pysyä kirkon tunnustuksessa” kuten he vaativat?

KS: Puhe kirkon tunnustuksesta tai teologiasta on tässä vain peliä. Kyse on Laajasalon herkistä liikavarpaista, joille olen astunut. Laajasalo ampuu nyt itseään jalkaan ja rapauttaa lisää jo pahasti rapautunutta omaa ja piispuuden arvovaltaa. Tässä toteutuu siis väistämättä se mitä olen vetoomuksessa halunnut edistää. Nykyisen sisäisesti kuolleen, autoritaarisen piispainstituution romuttamista. Eli minä olen tekemässä tässä kirkolle ja kollegoille suurta palvelusta. Niiden pitäisi antaa minulle palkinto, eikä erottaa. Erottamiseni näyttää ulospäin juuri niin typerältä kuin se onkin ja tulee tekemään suurta vahinkoa kirkolle. Pallo on nyt Laajasalolla ja kapitulilla, ei minulla. Haluavatko he jatkaa tätä Laajasalon henkilökohtaista kostamisoperaatiota ja erottaa minut väärin perustein vai tulla järkiinsä?

 

Kotimaa-lehden haastatteluun: Kai Sadinmaa ei tyydy oululais­kollegojensa tavoin kompromissiin – ”Vetoomus oli performanssi, josta ei voi tinkiä”

 

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu