Kantelu Helsingin tuomiokapituliin piispa Teemu Laajasalon Uuden testamentin vastaisesta uskonopista

Kai Sadinmaa erotettiin 18.8.2021 Helsingin  tuomiokapitulin päätökselle pappisvirasta. Sadinmaata syytettiin 1) Lutherin vanhurskauttamisopista irtaantumisesta. 2) pappisviran kumoamisesta / papiksi vihkimisen tarpeettomuudesta. 3) irtaantumisesta piispa Laajasalon kaitsennasta. 4) kehotuksesta viettää ehtoollista ilman pappia.

Kanteluni ongelma on paljolti siinä, etteivät Uuden testamentin kirjoitukset ole Teemu Laajasaloa velvoittavia. Tämä johtuu siitä, että luterilainen uskonoppi on synonyymi sola scriptura’lle (yksin Raamatusta). Viisi piispaa on todistanut, ettei sola scriptura koske alkutekstejä, joista kirkko on kääntänyt Uuden testamentin, vaan se tarkoittaa kirkon tulkintaa. Mikä merkitsee sitä, että Jumalan sanan nimi on Luther, jonka oppien pilkuntarkkaa noudattamista tuomiokapituli valvoo. Tästä tulkinta perinteestä käsin kirkko on suomentanut, tai paremminkin väärentänyt, Uuden testamentin tehdäkseen Lutherin ja Augustinuksen opeista sekä uskottavia että papistoa velvoittavia. Kirkon sola scriptura suojelee teitä Uuden testamentin sola scriptura’lta.  On kuitenkin reilua antaa piispa Laajasalolle mahdollisuus irtaantua Jari Jolkkosen, Jukka keskitalon, Simo Peuran, Matti Revon sekä Seppo Häkkisen sola scriptura irtiotosta.

Syytän piispa Teemu Laajasaloa neljän kohdan rikkomisesta.

Kohta 1. Tuomiokapituli perusteli tuomiotaan: ”Hänen  (Sadinmaan) mukaansa Lutherin vanhurskauttamisopissa ei ole mitään tekemistä Paavalin ajatusten tai Jeesuksen julistuksen kanssa.” Sadinmaa on oikeassa. Lutherin vanhurskauttamisoppi ei perustu Paavalin teologiaan. Koska aihe on laajuutensa johdosta mahdoton selvittää kantelussa, niin esitän piispa Teemu Laajasalolle yksinkertaisen kysymyksen: ”Mikä on vanhurskauttamisoppi, kun vanhurskaus on käännös kreikan oikeamielisyydestä.” Mikäli piispa ei osaa tai halua vastata, niin hänelle lohdutuksena voin kertoa, ettei kysymykseen ole kukaan muukaan kirkossa vastannut. Jotta olisi opillista uskottavuutta, niin piispan pitäisi pystyä sanoittamaan vanhurskauttamisoppia, kun sen rikkomisesta kerran muita tuomitsee. Tosin inkvisition ei tarvitse todistaa, joten kyse on myös siitä, jatkaako tuomiokapituli inkvisitio perinteitään.

Kohta 2. Papin virkaa ei löydy Uudesta testamentista. Seurakunnat valitsivat jäsenistään kaitsijan. Toiseksi, papiksi vihkimisen rituaali kumoaa Jeesuksen asettaman yleisen pappeuden. Kirkon pappeus perustuu apostoliseen suksessioon, jossa ihmiset ovat alistaneet Jumalan valtansa alle toteuttamaan  pappeuskulttiaan. Epäilen, ettei vallankaappaus ole onnistunut. Jeesus varoitti väkivaltaisista, jotka riistävät taivasten valtakunnan itselleen. Kirkko kerskuukin avoimesti ryöstöretkestään, avainten vallasta. Koska asia on tiedetty tapahtuvaksi ennen vallankaappausta eikä Jumala ole sitä estänyt, niin ilmeisesti anastajat saavat elää illuusiossaan avainten vallasta. Piispaakaan ei pakoteta mielenmuutokseen, joten hän saa käyttää kirkolta saamaansa avainta Kai Sadinmaan ulos sulkemiseen.

Kohta 3. Piispan virkaa ei löydy Uudesta testamentista. Miksi papin pitäisi olla missään tilanteessa piispan vallankäytön alainen? Piispa on johdettu sanasta episkopos, joka tarkoittaa kaitsijaa,  paimenta. Lähimpänä kaitsijan virkaa on kirkkoherra, joka valitaan äänestämällä. Paavalin aikana seurakuntalaiset valitsivat kaitsijan ”kättä kohottamalla”. Voitte asian tarkistaa Apostolien teoista. Kirkon käännöksestä tätä ei tietenkään löydä, koska sen tarkoitus on tukea piispakulttia.

Kohta  4. Alkuseurakunta vietti ehtoollista kodeissaan tai yhteisessä tilassa, jota voidaan kutsua kirkoksi. Ehtoollinen oli yhteinen muistoateria, johon jokainen toi syötävänsä ja juotavansa. Keskusteltiin, mitä keskusteltiin, ja jotkut joivat itsensä juovuksiin. Ei ollut pappeja taikasanoineen. Pian kävi niin, että kirkkolaitos varasti myös ehtoollisen ja  otti siihen yksinoikeuden. Jumalan ja seurakuntalaisen väliin asetettiin pappi.  Seurakuntalaiset alistettiin kirkolle, kun ehtoollisesta tehtiin pelastusopillinen sakramentti. Tätä samaa alistamisen kaavaa Helsingin tuomiokapituli on soveltanut tuomitessaan Kai Sadinmaan sellaisesta, jonka kirkko on varastanut Jumalalta asettaessaan auktorisoimansa papin ehtoollisen välimieheksi. Epäraamatullisesta tavasta viettää ehtoollista pitäisi luopua.  Mallia olisi hyvä ottaa vapaista suunnista, kuten helluntailaisuudesta, jossa kirjoituksia ehtoollisesta tulkitaan ja toteutetaan, niin kuin ne on selkokielisesti jälkipolville kerrottu.

Kirkon pitäisi kaikissa niissä kohdissa, joissa se on tuominnut Kai Sadinmaan menettämään pappisvirkansa, tehdä paluu Uuden testamentin sola scriptura’aan.  Samalla teidän pitää pyytää anteeksi Kai Sadinmaalta. Olette tuominneet hänet väärämielisesti, aivan kuten juutalaiset kirjanoppineet ja piispat  tuomitsivat Jeesuksen. Ihmisen Poika pysyi tinkimättömästi Raamatun ilmoittamassa totuudessa eikä nöyrtynyt isien perinnäissäännöille ja traditioille ja tunnustuskirjoille, joita sen aikaiset lutherit ja augustinukset olivat rustanneet valtansa pönkittämiseksi. Jeesus murhattiin. Kai Sadinmaa joutui oikeusmurhan uhriksi.

Vastuullinen jokaisen esiin nostamani neljän kohdan rikkomuksesta on kapitulin päällikkö, piispa Teemu Laajasalo. En vaadi hänen piispan oikeuksiensa poistamista, mikä olisi epäkristillistä, vaan kehotan kapitulin jäseniä ottamaan piispa puhutteluun ja ohjaamaan häntä lähimmäisen rakkauden kaidalle polulle.

Toki on niin, ettei piispan tarvitse välittää kirkon julkisuuskuvasta eikä vähenevästä jäsenistöstä. Viimeisenä kirkon ikkunasta sammuttaa valot piispa, joten hänen taloutensa ja asemansa on kirkossa turvatuin ja hän pystyy pelaamaan panoksilla, joihin suurteollisuuden toimitusjohtajalla ei ole varaa.

Sola scriptura terveisin

Tapio Tuomaala

www.parakustannus.fi

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu