Kenenkään ei pitäisi olla hämillään 14-vuotiaiden lisääntyvistä väkivaltarikoksista 

”Tuorimpien poliisi­tilastojen mukaan 14-vuotiaat tekivät vuosina 2021–2023 selkeästi enemmän poliisin tietoon tulleita väkivalta­tekoja kuin mikään toinen ikäluokka Suomessa.”

Helsingin Sanomien otsikko ”jopa paatuneet rikostutkijat ovat hämillään 14-vuotiaiden väki­vallasta” on harhaanjohtava.

Blogisti ei ole hämillään sen enempää kuin yllättynyt rikostilastoista. 14-vuotiaat on hyvin opetettu ymmärtämään, etteivät he ole rikosvastuussa, vaikka puukottaisivat sata ihmistä hengiltä. Media ja kaveripiirit informoivat rajattomasta vapaudesta lain yläpuolella.

Kaverit opastivat jo 60-luvulla blogistille, että kannattaa rötöstellä, alle 15-vuotiaana. Ei tule tuomiota. Muistan ajatelleeksi silloin, että jopas on hölmöä, sillä jos ymmärrän ryösteleväni rikosvastuusta vapaana, ymmärrän myös tekojeni seuraukset. Olen siten täysi-ikäisen vastuussa.

En ymmärtänyt 14-vuotiaana, mihin perustuu vapauteni rikosvastuusta. Enkä ymmärrä eläkeläisenä.

Kaiken takana näyttää olevan lähinnä vasemmistolainen oppi, jonka mukaan, karrikoiden, rikollinen on uhri ja rikoksen uhri syyllinen. Ymmärrän asian edelleen niin, että tämän ajatushimmelin taustalla on näkemys, jonka mukaan eriarvoistava yhteiskunta tuottaa rikollisuutta. Tässä opissa on vakavia puutteita, mutta se ei ole blogin aihe.

Tämän yhteiskuntaopin kliimaksia elettiin 70- ja 80-luvuilla. Muistan edelleen, miten SDP:n silloinen oikeusministeri Matti Louekoski vastasi televisiossa kysymykseen ”voiko mennä väliin, jos raiskaus on menossa”.

Louekoski kertoi, ettei suosittele väliin menoa. Jos raiskaajaa vahingoittaa liikaa, saa kovemman tuomion kuin raiskauksesta.

”Murhaaja on uhri” -opetus, jolla aivopestiin myös tulevat tuomarit oikeustieteellisessä tiedekunnassa, kiteytyy kahdeksaan surmanluotiin. Mikko Niskanen teki saman nimisen elokuvan, jossa valkopestiin neljä poliisia ampunutta tekijää.

Ampuja tuomittiin elinkautiseen. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kehua retosteli, miten hän on armahtanut murhaajia. Ymmärsin hänen viittaavan kahdeksan surmanluodin ampujaan.

Vuosia myöhemmin luin pienen uutisen, jossa kerrottiin kahdeksan surmanluodin ’sankarin” kuristaneen entisen vaimonsa hengiltä.

Uutinen ei yllättänyt. Olisin ollut yllättynyt, mikäli lisäuhreilta olisi vältytty.

Odotan mielenkiinnolla, koska oikeuslaitos jälleen vapauttaa sarjakuristaja Michael Penttilän. Hänen oikeutensa ovat olleet tähän asti tärkeämpiä kuin suojella tulevia uhreja.

Entä miten pelastaa 14-vuotiaat, joita kiehtoo vapaus rikosvastuusta? Ainakin sen pitäisi olla selvää, etteivät hullujen vuosien rikosopit tepsi oikeuksistaan tietoiseen nuorisoon.

Parhaiten pelko pitää kaidalla tiellä eikä vankilan pitäisi olla paikka, jonne passitus ystävien seuraan naurattaa.

Ja jos elinkautinen olisi elinkautinen, hautausmaat eivät täyttyisi nykyisellä nopeudella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu