Kirkon Uuden testamentin suomennokset ovat väärennöksiä

Luterilaisen kirkon fokus Uuden testamentin käännöksissä on ollut tukea luterilaista uskonoppia, tulkintaa, joka on peritty Lutherin kautta katoliselta kirkolta. Kaikki tiet vievät Roomaan. Myös helluntailaisten ja muiden vastaavien suuntien perusopit on kopioitu katoliselta kirkolta, mutta mutkan kautta, jolloin ei pysty suoraan näkemään paavin kirkkoa.

Uuden testamentin väärennökset, vuoden -38 ja -92, käännökset, ovat pirullisen taitavaa työtä, jolla on hiottu yksityiskohdat tukemaan toinen tosiaan, alkaen Markus 16:16:sta, johon kirkko on lisännyt sanan kadotus, tukeakseen keksimäänsä kadotusoppia. Systeemi on nerokas, kun kaikki kreikan ajallista tuhoa tarkoittavat sanat on käännetty kadotukseksi, merkityksessä ikuinen kadotus. Kun Ut kertoo ajallisesta tuhosta, mikä voi seurata alkoholismista tai hevosen alle jäämisestä, siihen kirkko on puusilmäisesti väärentänyt kadotuksensa.

Vanhurskauttamisoppi ei myöskään vastaa alkutekstejä. Vanhurskaus on käännös oikeamielisyydestä, jolloin pitää kysyä: ”Mitä tarkoittaa vanhurskauttamisoppi, kun vanhurskaus on käännös oikeamielisyydestä”. Kukaan ei vastaa.

Helvetti on käännös Gehennasta, joka oli kaatopaikka Jeesuksen aikana ja jossa paloi sammumaton tuli. Ei pala enää, joten kaatopaikalle ei voi heittää viettelevää silmää tai kättä.

Augustinuksen ja katolisen kirkon perisyntiopista on tehty luterilaisittain uskottava väärentämällä Raamatusta kohdat, joihin perisynti perustuu (kuten Psalmi 51). Jopa helluntailaiset ottavat perisynnin tosissaan, vaikka ovat olevinaan kuin heidän opeillaan ei olisi mitään tekemistä katolisuuden kanssa. Länsimainen kristillisyys on myrkyttänyt ihmiskuvaa perisynneillään.

Synti on sanana erkaantunut kristilliseen pseudotodellisuuteen eikä sillä ole enää yhtymäkohtia Raamatun sanomaan kuin heikosti. Heprean chata ja kreikan hamartia, synti, tarkoittaa ”mennä harhaan, vaikka tahtoo osua maaliin, osumattomuutta”.

Ovatko kirkon kirjanoppineet tehneet syntiä tahallaan kääntäessään Uuden testamentin? En jaksa kuitenkaan uskoa, että he ovat menneet harhaan tahtomattaan, koska poikkeamat alkuteksteistä ovat merkittäviä. Sen virsiä veisaa, jonka kädestä syö. Silloin kamelikin karvoineen uppoaa nikottelematta kurkusta alas.

Lista luterilaisen kirkon Uuden testamentin tekstimanipulaatiosta on pitkä eikä sitä voi avata perusteellisemmin kuin käymällä jae jakeelta lävitse kriittisiä kohtia. Sitä voi avata kommenteissa.

Olisiko viimein aika oikaista vääryys, jonka avulla katolinen uskonoppi lapsineen ja lastenlapsineen on tehnyt Jumalasta paholaisen ja paholaisesta Jumalan. Lapset tekevät syntiä isiensä tekoja matkiessaan ja luottaessaan siihen, että perusta on oikea ja kestävä. Heihin sopii synnin, heprean chatan ja kreikan hamartian, alkuperäinen merkitys ”mennä harhaan, vaikka tahtoo osua maaliin”.  Kaikki me olemme syntisiä, kun emme ole kuulleet Jumalan ilosanomaa sellaisena kuin apostolit sitä julistivat. Kaikkein vaikeinta harhaan menon sisäistäminen on niille, jotka ovat vahvimmin oikeaoppisia ja oikeauskoisia ja ovat tietävinään, mikä on pelastuksen tie.

Rauhan julistus, sanatarkin Uuden testamentin suomennos, piikki väärentäjien lihassa.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu