Kirjaudu blogeihin

Tiedote

Uuden Suomen vaalikone julki – Etsi ehdokkaasi eurovaaleissa

”Lakkojournalismi toi mieleen Studio Julmahuvin”, pääosissa perussuomalaiset ja Eteläranta

Blogin otsikosta  ”Lakkojournalismi toi mieleen Studio Julmahuvin” on lainattu Oskari Onnisen kirjoituksesta Helsingin Sanomista.

Viimeinkin julkisuudessa osutaan asian ytimeen, kuten Onninen. Lakkouutissointia on vaivannut näköalattomuus, joka johtuu toisen osapuolen ”unohtamisesta”.  Toimittajilla ei ole kosketuspintaa työväestön elämään ja mielenmaisemaan.

Sama vieraantuneisuus arkitodellisuudesta näkyy selkeästi perussuomalaisessa liikkeessä. Tuntuu, ettei kukaan perussuomalainen miesoletettu ole tehnyt duunarihommia muutamaa vuotta pidempään. Perussuomalaisissa lähinnä TV-julkkis remontti reiska Jorma Piisinen esiintyy duunarina.

Oskari Onninen: ”Politiikan kevättä on hallinnut poikkeuksellinen työmarkkinapoliittinen yhteenotto: hallitus on käynyt ammattiyhdistysliikkeen kimppuun valtavalla voimalla, johon ammattiyhdistysliike on vastannut valtavalla voimalla, viimeksi neljän viikon poliittisin lakoin.”

”Mannerlaatat liikkuvat, ja niiden liikkeistä onkin raportoitu kiihkeästi, mutta lähinnä Hakaniemen ja Etelärannan väliseltä akselilta.”

Itketään miljarditappiota lehtien pääotsikoissa, vaikka Etelärannasta on ammuttu Mainilan laukaukset.

Propagandasodan voittaja on Eteläranta, jonka kumileimasimena Orpon hallitus toimii. Etelärannan narratiivia on hoettu vuosikymmenet ja siitä on tullut totta oikeistossa. Eikä media ole narratiivia kyseenalaistanut.

Onninen ymmärtää kysyä: ”Mikä Suomessa ja suomalaisten mielenmaisemassa on muuttunut niin, että yhä harvempi uskoo ammattiyhdistysliikkeen joukkovoiman voivan ajaa hänen yksilöllisiä etujaan? Ne ovat lakkokevään suuret uutiset ja kysymykset, joihin on kuitenkin tarjottu harmillisen vähän vastauksia.”

Johtopäätös osuu: ”Tämä kaikki liittynee perussuomalaisiin, joka on Suomen suurin työväenpuolue muttei juuri ay-myönteinen saati ay-aktiivinen. Myös nuorten miesten keskuudessa puolue on eurooppalaisittain jopa poikkeuksellisen vahva.”

Entä miksi perussuomalaisten kannatus on edelleen korkea, vaikka se on pettänyt kaikille yhteiskuntaluokille antamansa vaalilupaukset?

Kannatusliimana paras mahdollinen tapa toimia on muokata puolueesta uskonnollispoliittinen kultti. Halla-aholaisuus on puoleen kovaa ydintä, mutta samaan on yltämässä puolueen puheenjohtaja Riikka Purra. Kymmenen prosentin kannatuslisä halla-aholaisuuden päälle pysyy, mikäli Purra pelaa korttinsa oikein.

Vanhan sanonnan mukaan vakka valitsee kantensa. Jussi Halla-aho valitsi puolueensa puheenjohtajaksi sielunkumppaninsa Riikka Purran. Homma toimii yhtä loistavasti kuin Scripta Vieraskirjassa. Harjoitus tekee mestareita.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu

Kommentit (2)

Kommentoi

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kommentoida.
  1. juhamyllarinen

    Mielestäni hyvää tilanne-kerrontaa, jos sen värivoimaperusteiseen kanto-aaltoon ei tarvitse kiinnittää huomiota.

    Nämä eivät synny tyhjästä, vaan energiasta, tosin menee helposti rikkovaksi joiltain osin, ellei kokonaisemmin kartettavan otettavaa.

    Jokin ilmiö (XI), toteutuu blogin sisällössä ja (relevantin ennakoitavassa) vastaanottamisessa (UI), ja tässä blogissa kuvatuissa tapahtumissa myös (TI).

    (X: U,T,…)

    *

    Itketään miljarditappiota lehtien pääotsikoissa, vaikka Etelärannasta on ammuttu Mainilan laukaukset.

    Mistäs Etelärantaa sitten on moukaroitu?

    Sisä-moukaroinnit (SM), voi jättää tarkastelusta pois, tai ainakin sellaiset SM tapaukset, joilla ei maan ulkopuolisia yhteyksiä.

    Ilmoita asiaton viesti

  2. juhamyllarinen

    Ensivaikutelma, myös blogeista voi olla tärkeä (askeleena), vaikka voi jäädä mainitsematta, kuten tälläkin kertaa tapahtui.

    Mieleen tuli yksinkertaisesti ilmaisun paikka tilanteesta, ja viestintä tavalla, joka menee kokemusta vastaavasti. Kokemus-seuraileva vastaus (KSV).

    Kyse ei välttämättä ole vaikuttamisen yrityksestä, vaikka näinkin tämän voi tulkita, myös toimijana.

    Edellisen kappaleen väittettä en osaa arvioida, mutta voihan sen mainita kuitenkin. Millä tavalla on osa kokonaisuutta, en osa sijoittaa.

    Yhteistä tälle viestinnälle voi ajatella sitä, mitä terroristit hengityksenomaisesti ilmoille toimittavat, tai hetkellisemmän iskun saaneena tuottavat ulos.

    En tarkoita, että toimittajat olisi tässä yhteydessä terroristeja, tai että terroristeille ominainen viestitoimitus tavanomaisenakaan, tarkoittaisi terrorismikytkentää.

    Mitä on kokemus mahdottomuudesta, ja mitä on mahdollinen ilmaisu tästä?

    Mitä kautta mahdottomuutta ja sen kokemusta voi saavuttaa?

    Jos sattuisi hoksamaan sen, että on tällä asialla, osaisiko perustella itselle ja muille, mitä kautta kokemus on tullut, ts mitkä asiat on tähän kokemukseen liitettävissä?

    *

    Periaatteessa tosi monilla tavoilla voi toimia varmaan kaikki.

    Entä jos askelista ei käytännössä ole odottaa sitä, mitä toimijana ihan perusedellytyksellisesti on tapana vaatia, siis varmuuden puolesta, että jotain ylipäätään kannattaa yrittää.

    Energiaa ei ole kellään loputtomasti, ja vaikka monessa muodossa olisi pattereita,… ei näitten käyttely enää tolkukasta sillä pohjalla, mitä on toimiin saattaa.

    Mitä jää tuollaisen tilan jälkeen mahdolliseksi.

    Jos näitä vaiheita on, tai voi olla eri tason toiminnassa… tai voiko olla mahdollista.

    Ehkä maailman kuviot ovat helppoja, ja näissä pärjää vaivattomasti, vaikka kaikenalaista ristiriitaa ilmenee, ja mahdottomalta vaikuttavaa.

    Lupailulla on ylletty pitkälle, ja miksei voisi edelleen mennä.

    *

    Tarkoitin tosiaan sanoa, että tuo vähän x-tyyppinen err-onta(”) jos kuvaa todellisuutta joskus, voikohan tulla tajutuksi miten reaaliaikaisesti, jos jollain todennäköisyydellä mahdollinen.

    Tsemp-juttuja täälle heitelty, ja on näitä lääkkeitä ja huveja käyty, kun perinnekkin näissä helposti tätä.

    Itseä kiinnostaa suoremmin todellisuus, koska on myös kiehtova, ja toisaalta tietämys sen arvoista.

    Elämään kuuluvasti, pysähdykset eivät ole tosi tavattomia, vaikka pelottavia ehkä sitäkin enemmmän.

    Tuli mieleen se Sampo Terhon kerronta natsi-Saksasta, ja sen toimittamasta kujanjuoksusta, jota toiminta oikeastaan oli ihan alkuvaiheita myöten.

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ari-helo/sensitiivisen-lukijan-opas-intersektionaalisuuteen/#comment-4119049

    Ei tarkoita, että hankalia tilanteita kun ilmenee, ja ulospyrkimistä, lamaa, tms … oltaisiin natsien nimeen oikeutettuja, tai kävisimme juutalaisista.

    Voi toki ajatella jotain kautta niinkin, ettemme poikkea noista toimijoista tosi ratkaisevasti.

    Siinä kun etäisyyttä on noihin (tapetoituihin) toimijoihin otettu, kaikki se etäistys-toimitus, ei ole ollut niin positiivisen tuovaa, mitä toimista on ajateltu, olettaen että on arviointia ylipäätään jotenkin käyty, tai ollut mahdollista käydä.

    Ilmoita asiaton viesti