Luther teki Jumalasta perkeleen ja perkeleestä jumalan

Edellisen blogin kommenteissa kirjoitin, että Lutherin opit ovat helvetistä. On syytä tarkentaa, mihin väite perustuu. Miten Luther teki Jumalasta perkeleen ja perkeleestä jumalan? Luterilainen kirkko noudattaa uskollisesti kirkkoisänsä teologiaa, joten katson kirkon opin olevan tinkimätön Lutherille.

Luterilainen teologia kiteytyy Markuksen evankeliumin ydinjakeen väärentämiseen, valheeseen: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Tarkoittaa ikuista helvetin tulessa kitumista.

Kirkko on lisännyt jakeeseen sanan kadotus, jolloin sanoma kääntyy päälaelleen. Sama meno jatkuu läpi Uuden testamentin. Kreikan ajallinen tuho on käännetty kadotukseksi. Eikä siinä kaikki, mutta siitä ei nyt enempää.

Lutherin uskonopissa Jumala on julma kosminen sadisti, jota suurempi on perkele. Näin siksi, ettei Jumala pysty pelastamaan luotujaan, vaan perkele vahvempana riistää heitä ikuiseen kadotukseen. Ainoastaan pieni  valittu joukko pääsee taivaaseen.

Asia on päinvastoin kuin Lutherin opetuslapset selittävät.

”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

Jae tarkoittaa, ettei paratiisin käärmeelle, perkeleellä, jää lopulta vatsaansa kuin maan tomu, se tomu, johon ihminen palaa kuoltuaan. Luomakunta uudistetaan paremmaksi kuin se oli annettaessa Aadamille ja hänen jälkeläisilleen.

Eikä Lutherin taivas olisi taivas, vaan helvetti. Kuka normijärkinen voisi nauttia taivaan iloista, kun ei-uskovaiset omaiset ja ystävät viettävät ikuisuuttaan helvetin tulessa? Osalle ainoa rikos olisi, ettei ole kastettu eikä ole uskonut Jeesukseen!

Salman Rushdie kirjoitti teoksen Saatanalliset säkeet, joka sai innoituksensa profeetan Muhammedin elämästä. Lutherin teologiaa on myös syytä kutsua saatanallisiksi säkeiksi.

 

Katolinen uskonoppi vs. Luther

Katolisuus on edelleen paremmin kartalla monissa keskeisissä opeissa kuin oli Luther. Katolisuudessa odottaa ei-uskovia kuoleman jälkeen kiirastuli, josta pääsee pois lusittuaan rangaistuksensa.

Katolinen vanhurskauttamisoppi seuraa huomattavan paljon tarkemmin Paavalin teologiaa kuin Luther, joka hukkasi kontekstin ja keskittyi muutamaan jakeeseen ymmärtämättä niiden taustoitusta. Katolisuudessa vanhurskauttaminen on prosessi. Näin on pakko ollakin, koska vanhurskaus pitää kääntää oikeamielisyydeksi. Ei kukaan voi oikeamielistyä kertalaakista, vaan oikeudenmukaisuuden tunto on prosessi, Hengen työn hedelmä.

En yhtään ihmettele, miksi monet johtavat luterilaiset teologit ovat liittyneet katoliseen kirkkoon.

Entä kumman blogisti valitsisi, katolisen vai luterilaisen?

Luterilaisen, koska, apostolin sanoin: ”Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi”.

Kaikki ihmiset ovat syntisiä eli ”harhaan menneitä, vaikka ovat tahtoneet osua maaliin”. Kristillisyys kuvaa osuvasti kreikan hamartian, synnin, tien kulkijoita. Eivätkä kristillisyyden ikkunasta katsoen juutalaiset valittuna kansana onnistuneet yhtään paremmin.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu