Miksi Hjallis Harkimo ei joutunut Yhdysvaltojen pakotelistalle?

Kun konkurssin vaanima Harry Harkimo kauppasi sekä Jokerit että areenan venäläisille liikemiehille, niin taloudellista ja poliittista sotkua perataan edelleen.

Kun Venäjältä tulleet rahat olivat pankissa, siirtyi Harkimo politiikkaan. Harkimo tuki Petteri Orpoa kokoomuksen puheenjohtajaksi. Harkimon noustessa kokoomuksen riveistä kansanedustajaksi, hänen toiveensa varmasti  olivat korkealla Orpon suhteen. Ministeriksi olisi hyvä päästä. Miksei se ei hänelle onnistuisi, kuten Sipilän siipien suojelemalle untuvikolle Anne Bernerille?

Mutta kun ura ei kokoomuksessa lähtenyt nousukiitoon, alkoi Harkimo itkeä julkisuuteen katkeruuttaan kokoomusta hallitsevasta pienestä piiristä. Harkimo ei selvästi päässyt pieneen piiriin vaikuttamaan, joten hän päätti perustaa oman  puolueen. Sellaiseksi tuli Liike Nyt. Harkimolla oli nyt ikioma pieni piiri, perhedynastia kuin amerikkalaisissa saippuasarjoissa. Parempi paistatella parrasvaloissa pienen puolueen keisarina kuin unohtua nurkkapöytään suuren puolueen rivikansanedustajana.

Kokoomukseen Harkimo jätti muitakin sotkuja, kuten auttaessaan Petteri Orpoa puheenjohtajaksi. Petteri Orpo perustelee Harkimolta saatua vetoapua kertomalla, ettei ”rahoittajillani ei ole mitään kytköksiä Venäjään”. Enemmän Orpo tässä tarinassa kuitenkin näyttäytyy uhrina, tikapuuna, jota Harkimo käytti hyväkseen kivutessaan vallan parrasvaloihin.

Kun käy lävitse Harkimon bisneskuvioita, mieleen nousee sama kysymys kuin lehdistössä: Kuka Krimin valtauksen jälkimainingeissa esitti toiveen, että Yhdysvallat ei aseta Hjallis Harkimoa pakotelistalleen?

Yhdysvaltojen ulkoministeriön pakotepolitiikasta vastuussa ollut Daniel Friedin kertoi Helsingin Sanomille: ”En muista häntä (Harkimoa) koskevia seikkoja spesifisti. Mutta yleisesti ottaen me jahtasimme Putinin kätyreitä sekä näiden kätyreiden edustajia ja liikekumppaneita.”

Harkimon pakotelistasta poistamista perusteltiin jääkiekkobisneksellä, mikä varmasti oli hyvä peliliike, etenkin kun Valloissa tuskin oltiin tietosia kaikista Jokereihin liittyvistä kiekkopirueteista.

Mutta tärkeämpää kuin Harkimon ulottuvuus pakotelistalle joutumisessa, on pohtia haluttiinko suojella, ikään kuin kiertotien kautta, Venäjän oligarkkien bisneksiä Suomen liike-elämässä?

Kansainvälisen median mielenkiinto olisi saattanut siirtyä Harkimosta myös muihin Venäjältä rahaa saaviin henkilöihin, kuten kaasuputki lobbariin Paavo Lipposeen. Daniel Friedin sanoja lainaten: ”yleisesti ottaen me jahtasimme Putinin kätyreitä sekä näiden kätyreiden edustajia ja liikekumppaneita”.

Yhdysvaltojen pakoteverkko ei saanut kiristyä. Torppaamalla Harkimon joutuminen pakolistalle, suojeltiin samalla muiden toimijoiden päätymistä häpeäpaaluun.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen lähti Gazpromin konsultiksi viikko sen jälkeen, kun Venäjä oli vuonna 2008 hyökännyt Georgiaan.

Suomen pitäisi  perustaa totuuskomissio avaamaan suomettumisen viimeiset kaapit, jotta niiden kätköihin piilotetut luurangot voidaan haudata. Hautakiveen kaiverrettaisiin nimet, jotka rahoittivat Venäjän sotakonetta sekä edistivät Putinin oligarkkien rikastumista kansalta kavalletun omaisuuden uusjaossa.

Hautakivessä ensimmäinen nimi olisi…?

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu