Moosekseen lakiin vetoavat eivät voi olla kristittyjä

Matteus 5: Jeesus tuli selittämään, että Jumalan sanan kirjaimellisten ohjeiden takana on korkeampi standardi
Näyttää siltä, että olemme usein kääntäneet asiat päinvastaisiksi. Siinä missä Jeesus lisäsi Jumalan sanan määrää, me saarnaamme, että Jeesus päinvastoin vähensi lain painoarvoa tai korvasi sen armolla. Se, että Jeesus Kristus on kohottanut lain tasoa, saattaa jopa tuottaa pettymyksen joillekin kristityille. Pyhää Henkeä tarvitaan enemmän kuin koskaan, ei siksi, että ohjekirjain olisi tärkein, mutta tarkoituksen ymmärtäminen ja sitten myös Hänen Sanansa pitäminen on. Säännön tarkoitus on aina kirjainta laajempi ja syvempi. Mutta kaikissa tapauksissa se johtaa siihen, että rakastamme Häntä ja lähimmäistämme vielä enemmän! Jumala ei pidä sitä riittävänä, kun uskovat pitävät Hänen Sanansa ”tietyssä määrin” tai vain sanoissa. Hän haluaa, että uskovat elävät Hänen Opetuksensa tarkoituksen mukaan ja että he oppivat soveltamaan tätä Ohjetta alati muuttuviin olosuhteisiin, siten myös nykyaikaan. Se on verrattavissa sotilaalliseen termiin ”komentajien tarkoitus”: sotilaiden on opittava, miten komentaja ajattelee, jotta he voivat tulkita hänen ohjeitaan jatku-vasti muuttuvissa olosuhteissa, vaikka komentaja ei olisikaan fyysisesti heidän kanssaan taistelukentällä.

Juutalaiset yrittivät pitää Jumalan ohjeen niin tarkasti kuin mahdollista ”täydentämällä” laajoja sääntöjä omilla yksityiskohtaisilla vaatimuksillaan. Se tapahtui alun perin vilpittömällä sydämellä, mutta se meni nopeasti liian pitkälle. Uuden liiton kuuliaisuus on mahdollista vain, kun Jumalan Sana on kirjoitettu sydämiimme ”Komentajan” toimesta – Kristuksen Hengen kautta ja tutkimalla näitä ohjeita yhä uudelleen – koska me rakastamme Herraamme, joka on myös Sana. Se tuli mahdolliseksi helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Hänen Henkensä avulla meidän täytyy ensin haluta ymmärtää ja käsittää tuo mittapuu sen alkuperäisessä kontekstissa ja sitten kuuliaisesti soveltaa sitä elämäämme 21. vuosisadalla.

Paavali ei käänny Jumalan antamia ohjeita vastaan yhdessäkään kirjeessään – juutalaisena rabbina – vaikka näyttää siltä, että näin on joskus Raamatun käännöksissämme. Ensinnäkin Paavali tekee selvän eron Jumalan ohjeiden (tai Sanan) ja täydentävien lakien ja velvollisuuksien välillä, jotka monet rabbit olivat laatineet. Hän kääntyi niitä yksityiskohtaisia velvoitteita vastaan, joita juutalaisille asetettiin saada heidät elämään hyvää tai parempaa uskonnollista elämää, koska ne olivat itse asiassa inhimillisiä tulkintoja jumalisuudesta. Hän halusi suojella galatalaisia väärältä opilta joka oli tullut Uuden liiton seurakuntaan. Tämä oppi ilmeisesti yritti suostutella uskovia uskomaan (jälleen) ympärileikkaukseen ja vanhurskauttamiseen lain teoilla. Paavali halusi poistaa tuon hapatuksen seurakunnasta, koska sillä ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan oikean jakamisen kanssa. Jos ymmärrämme tämän, ymmärrämme paremmin Paavalin kirjeen galatalaisille yhdessä hänen muiden kirjeidensä kanssa.

Kreikankielisissä teksteissä on käytetty sanaa ”nomos” lähes kaikkialla, kun taas heprealaisissa teksteissä erotetaan toisistaan toisaalta Toora, opetus tai opetus ja toisaalta ”lain teot”. Korvaamalla nämä eri käsitteet yhdellä ainoalla kreikan sanalla ”nomos” – ja suomeksi sanalla ”laki” – lukijat saavat usein väärän vaikutelman ja suuri osa alkuperäisen heprean rikkaudesta ja viisaudesta peittyy. Kun Paavali on kriittinen niitä kohtaan, jotka löytävät vanhurskautuksen ”lain teoista”, hän ei arvostele niitä, jotka koko sydämestään pitävät Juma-lan ohjeet, koska Jumalan opetus on hyvä.