Piispa Teemu Laajasalo puolitotuuksineen antaa kasvonsa kirkolle

Helsingin sanomien artikkelissa 25.8 haastateltiin piispa Teemu Laajasaloa Kai Sadinmaan pappisvirasta erottamisesta:

Helsingin hiippakuntaa Laajasalo pitää nykyisin Suomen liberaaleimpana hiippakuntana. Sateenkaarivihkimisiä tapahtuu, ja on erikseen todettu, että niistä ei ole syytä pelätä rangaistusta.

Vielä vuonna 2017 tuomiokapituli antoi Sadinmaalle vakavan moitteen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä. Tuolloin ratkaisi syntyi äänestyspäätöksellä 4-2 ja Helsingin piispana toimi Irja Askola.

Teksti antaa ymmärtää, että Sadinmaan vakavan moitteen takana oli piispa Irja Askola ja että Teemu Laajasalo on sen sijaan aina puolustanut pappien oikeutta vihkiä tasa-arvoiseen avioliittoon. Näin asia ei kuitenkaan ole, joten on syytä puhdistaa emeritapiispa Irja Askolan tahrattua mainetta.

Piispa Irja Askola oli tuomiokapitulin istunnossa Sadinmaan rankaisemista vastaan. Rangaistusta halusivat pappisasessori Teemu Laajasalo sekä kapitulin lakimies Ritva Saario. Laajasalo ideoi, miten pääsee rankaisemaan Sadinmaata ilman että siitä jää tahraa hänen omaan julkisuuskuvaansa. Se tapahtui seuraavasti: Ritva Saarion valmistelema pohjaesitys, kirjallinen varoitus, sai kaksi vastaesitystä. Ensimmäisen vastaesityksen teki maallikkojäsen Jaakko Weuro. Rankaisemisesta luovutaan kokonaan. Piispa Irja Askola kannatti Jaakko Weuron esitystä. Mikäli myös Laajasalo olisi kannattanut ajatusta, niin Weuron esitys olisi mennyt äänestyksessä läpi äänin 4-3 (sitä tukivat Weuro, Askola ja Reijo Liimatainen).

Laajasalo halusi rangaista Sadinmaata ja teki oman esityksensä, ”vakava moite”. Ensimmäisessä äänestyksessä vastakkain olivat pohjaesitys ja Weuron esitys, joka Laajasalon ratkaisevalla äänellä hävisi. Siten vastakkain olivat enää Saarion pohjaesitys ja Laajasalon moite-esitys, jota piispa Askola sekä muut rankaisemattomuutta kannattavat olivat tässä tilanteessa ”pakotettuja” äänestämään. Kahdesta pahasta oli valittava pienin mahdollinen paha.

Sadinmaan rankaiseminen ”vakavalla moitteella” oli Laajasalon ideoima ja junailema rangaistus, koska Laajasalo itse olisi voinut äänestää myös toisin ja ratkaista asian silloisen piispan Irja Askolan toivomalla tavalla.

Piispa Irja Askolan esittäminen Sadinmaan rankaisemisen johtajana on irvokasta ja tosiasiallisen tilanteen tietoista vääristelyä. Piispa Irja Askola nimenomaan vastusti Sadinmaan rankaisemista.

Piispa Teemu Laajasalo esiintyi koomikon roolissa YleLeak’sissa. Kirkollisen roolin päälle limautuu kuitenkin hänen alter egonsa Teemu Tammisalo eikä aina saa selvää, kummassa roolissa hän esiintyy julkisuudessa. Liukasteleminen puolitotuuksien hämärillä kujilla ei istu piispuuteen, mutta koomikon roolissa se menee läpi. Kun vain tietää, että kyseessä on komedia.

Koomikko Teemu Tammisalo tekee Teemu Laajasalona KirkkoLeaks’ia.

Teemu Laajasalo antaa kirkolle kasvonsa, halusi kirkko sitä tai ei.

 

Kotimaan artikkelista: ”Esityksen jälkeen eturivissä piispa emerita Irja Askola nousi ja käveli lavalle halaamaan siellä ollutta Kai Sadinmaata. Askola sanoi teatteriyleisön kuullen, että valitettavasti hän ei voi pyytää koko kirkon puolesta anteeksi Sadinmaalta.”

Piispa Teemu Laajasalo käytti ylintä valtaansa tuomiokapitulissa antaen Kai Sadinmaalle potkut. Hän piiloutuu muiden selän taaksen ja vaihtaa väriä tilanteiden mukaan kuin kameleontti, kuten esimerkki vakavasta moitteesta osoittaa,

 

 

Näyte YleLeaksista ja Teemu Tammisalosta: ”Onko Marco Bjurström uskottava uutisen lukija”. Tai käänteisesti ”onko Teemu Laajasalo uskottava piispa”?

 

 

 

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu