Piispat Laajasalo ja Jolkkonen ketunhäntä kainalossa tekemässä pappeudesta sakramenttia

Kai Sadinmaan pappisvirasta erottamista Helsingin tuomiokapituli perusteli katolisen kirkon pappeussakramentalismilla:

”Suomessakin käytetyn luterilaisten tunnustuskirjojen kommentaarin mukaan pappisvirka on olemassa ainoastaan siksi, että kolmiyhteinen Jumala käyttää sitä välikappaleenaan pelastaessaan ihmiskuntaa.”

Lisäksi Sadinmaan tuomiossa viitattiin 15 kertaa Ausburgin tunnustukseen sekä muuhun vastaavaan, kuten saksan kielen sitaatteihin.

Kuinka sattuikaan, Teemu Laajasalo ei ole yksin hovinsa kanssa. Piispa Jari Jolkkonen sekä Tomi Karttunen kirjoittavat Frankfurter Allgemeine’ssa:

”Kaufmann ei mainitse, että luterilaisen uskontunnustuksen mukaan juuri pappeus on Jumalan perustama.”

Jolkkosen väitteelle ei löydy Uudesta testamentista minkäänlaista tukea, päinvastoin. Koska Jolkkonen edustaa katolista uskonoppia luterilaisen kirkon lipereissä, niin ei hänen tarvitsekaan välittää siitä, mitä Ut:ssa lukee.

Katolisen kirkon katekismuksessa kirkon sanasta on tehty Jumalan sanaa: Kirkon opetusviralle, paaville ja hänen kanssaan yhteydessä oleville piispoille, on uskottu yksinomainen valtuus tulkita sitovasti Jumalan sanaa.

Saman taikatempun, jossa mitätöidään Ut:n ilmoitus, on Jolkkonen tehnyt kertoessaan kirkkonsa kantana, että sola scriptura, yksin kirjoituksista, tarkoittaa kirkon tulkintaa kirjoituksista, hautakiveen kaiverrettuja dogmeja.

Kun piispat ja paavit saavat päättää, mitä Raamatussa sanotaan, niin siitä on luontevaa jatkaa traditioihin ja isien perinnäissääntöihin, aivan kuten luterilaisuudessakin toimitaan Lutherin nimessä.

Katolisen kirkon katekismus ”…Sen vuoksi molemmat, sekä pyhä Raamattu että traditio, on otettava vastaan ja niitä on pidettävä arvossa yhtä alttiisti ja kunnioittavasti.”

Miksi  piispat Teemu Laajasalo sekä Jari Jolkkonen ajavat luterilaisuutta täyttä katolisuuden helman alle? Oletettavasti siksi, että ilman pappeuden uudelleen määritystä luterilaisilla piispoilla ei ole mitään osallisuutta katolisesta ehtoollisesta, eukaristiasta. He ovat kadotukseen tuomittuja.

KKK: ”Reformaatiosta syntyneet, katolisesta kirkosta erossa olevat kirkolliset yhteisöt ”eivät, lähinnä pappeuden sakramentin puuttumisen vuoksi, ole säilyttäneet myöskään eukaristian salaisuuden alkuperäistä ja täydellistä olemusta”. Tästä syystä ehtoollisyhteys näiden yhteisöjen kanssa ei katoliselle kirkolle ole mahdollinen.””

Vatikaani II: Dekreetti Unitatis redintegratio ekumeniasta. 1964: ”Eronneilta kirkollisilta yhteisöiltä puuttuu tosin täysi yhteys meihin, vaikka sen pitäisi seurata kasteen mukana, eivätkä ne meidän uskomme mukaan, lähinnä pappeuden sakramentin puuttumisen vuoksi, ole säilyttäneet myöskään eukaristian salaisuuden alkuperäistä ja täydellistä olemusta.”

Piispat Jolkkonen ja Laajasalo ovat tehneet pappeudesta opetuksensa mukaisesti sakramentin.

Piispoilla on ketunhäntä kainalossa. He toimivat pappis- ja piispanvalansa vastaisesti koettaessaan salakavalasti muuttaa kirkkonsa perusluonnetta, jonka mukaan pappeus ei ole sakramentti. Pyhä tarkoitus pyhittää keinot, sillä katolisuudessa piispa ei voi erehtyä. On kuvaavaa, että juuri piispat Teemu Laajasalo sekä Jari Jolkkonen ajavat piispallista erehtymättömyyttä korostavaa katolisuutta. Lutherin haamu istuu vielä perätuhdolla, mutta ei enää paljon paina. Pari kovaa vetoa kirkkoveneeseen, niin sieltä tippuu aaltojen vietäväksi.

Kun sydämen halusta kaivaa katolisuuden multaa ja siirtää sitä luterilaisuuden hautaan, niin erossa olevat veljet Laajasalo ja Jolkkonen pääsevät suutelemaan Jumalan maanpäällisen sijaisen sormusta. Tähän on lisäksi kätketty superbonus luterilaisille konservatiiveille sekä vanhauskoisille. Naispappeja ei kutsuta katoliseen pappeuteen. Veljien vuoksi varmasti naisille avautuu sihteerien ja kahvinkeittäjien paikkoja.

Epäilen vahvasti, etteivät veljet Laajasalo ja Jolkkonen ymmärrä katolisen kirkon todellista olemusta ja merkitystä. He soutavat kirkkovenettä karikkoon. Eikä kukaan kirkossa uskalla suutaan avata. Koska piispat johtavat inkvisitiota. Mikä tapahtui Kai Sadinmaalle, tapahtuu minulle, jos astun piispan kenkien päälle. Teemu Laajasalo todisti, että kirkon vanhat opit pelolla johtamisesta toimivat edelleen.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu