Piispojen kaksi erilaista avioliittokäsitystä tarkoittaa luomisteologiasta luopumista

Helsingin yliopiston dogmatiikan professori emeritus Miikka Ruokanen Helsingin Sanomien mielipiteessään esittää hurjan väitteen: piispojen kaksi erilaista avioliittokäsitystä tarkoittaa luomisteologiasta luopumista.

Väitteen pohjana on miehen ja naisen luominen mieheksi ja naiseksi.

On mielivaltaista mutkien suoristelua laittaa yhtäläisyysmerkki luomisen ja avioliittoon vihkimisen väliin.

Mikäli Ruokanen toimisi loogisesti, niin avioliittoon ei kenenkään oikeauskoisen pitäisi ikinä mennä. Ei Aadamia ja Eevaa siunattu avioliittoon, vaan he elivät yhdessä vapaasta tahdostaan.

Toiseksi, avioliitosta ja sen muodoista ei löydy Raamatusta minkäänlaista mainintaa. Miksi edes löytyisi, koska avioliitto on yhteiskunnallinen sopimus eikä uskonnollinen.

Irtaantuminen luomisopista tapahtui, kun kirkko ryhtyi vihkimään.

Ruokanen pelottelee, mikä tarkoittaa kotijoukkojen mobilisointia uudistusta vastaan: ”Luopumalla kristinuskon luomisteologiasta kirkko ottaa suuren riskin, jonka arvaamattomat vaikutukset nähdään paitsi kirkon sisällä myös suomalaisessa yhteiskunnassa”.

Suomi on pelastettava. Miten tuttua retoriikkaa näinä päivinä.

Ruokanen jatkaa: ”Kahden vuosituhannen jälkeen uskontokriittinen humanismi on haastanut tämän (juutalais-kristillinen Raamatun kertomuksen). Sukupuolineutraali avioliittokäsitys perustuu länsimaisittain määriteltyyn tasa-arvon ideologiaan.”

Onneksemme länsimainen tasa-arvon ideologia on syrjäyttänyt kirkkojen teokratian. Ellei olisi syrjäyttänyt, eläisimmekö dystopiassa, jossa Putinin Venäjän valtiouskonto näyttäytyisi vapauden saarekkeena.

Henkilökohtaisesti näen kaksi erilaista avioliittokäsitystä jatkona kirkon apartheidille. Nyt  kirjataan sovun nimissä oikein lakiin, ettei poissuljettu ihmisryhmä ole kirkossa tasa-arvoinen muiden kanssa.

Yksi avioliittokäsitys, jossa kaikki lain mukaiset avioliitot ovat samanarvoisia, on ainoa ihmisarvoa ja länsimaista oikeuskäytäntöä kunnioittava tapa toimia.

Koska kirkot eivät ole pysyneet kirjoituksissa, joihin väittävät uskovansa, tapellaan vuonna 2024 edelleen tasa-arvon toteuttamisesta kirkossa.

Mitä kylvää, sitä niittää.

 

Piispa Jari Jolkkonen on Miikka Ruokasen mukaan niitä. joiden  päätösten ”arvaamattomat vaikutukset nähdään paitsi kirkon sisällä myös suomalaisessa yhteiskunnassa”.

Jolkkosen vastaus kanteluun, jossa epäilin häntä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten rikkomisesta.

”Piispa Jolkkonen on 23.3.2021 toimittanut selvityksensä tuomiokapitulille.

(1) Vastineessaan piispa Jolkkonen toteaa piispan tehtävänä olevan muun muassa vaalia kirkon ykseyttä sekä tukea ja ohjata hiippakunnan seurakuntia ja pappeja.

Lisäksi piispa Jolkkonen toteaa, että kirkolliskokous käsittelee kirkon oppia koskevia kysymyksiä ja hyväksyy kirkkokäsikirjan. Piispainkokous käsittelee kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita. Avioliittokäsityksestä ja vihkimiskäytännöstä päättäminen kuuluu kirkolliskokoukselle ja piispainkokouk[1]selle, ei yksittäiselle piispalle tai tuomiokapitulille.

Piispa Jolkkonen tuo esille, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaan säännöstöä ei ole avioliittolain muutoksen vuoksi muutettu (KHO:2020:97). Kirkolliskokouksen aiempien päätösten nojalla kirkollisessa vihkimisessä osapuolia ovat mies ja nainen. Kirkkokäsikir[1]jaan sisältyvät ja piispainkokouksen antamat määräykset vihkimisestä perustuvat tälle käsitykselle ja käytännölle.

Piispa Jolkkonen toteaa, että piispan tehtävänä on tukea, ohjata ja valvoa seurakuntia ja pappeja, että ne noudattavat kirkon tunnustusta, kirkon lakia ja järjestystä sekä niihin pohjautuvia kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksiä. Piispa Jolkkonen katsoo toimineensa edellä esitetyn mukaisesti.

Yhdenvertaisuus

Suomen perustuslain (731/1999, jatkossa perustuslaki) 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain 6 §:n 4 momentin mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Uskonnan vapaus

Perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Kirkollinen vihkiminen

Avioliittolain 16 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä vihkimisestä sääde[1]tään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.

Tuomiokapitulin toimivalta

Kirkkojärjestyksen 19 luvun 1 §:n mukaan kirkon tehtävän edistämiseksi hiippakunnassa tuomiokapitulin tulee, jollei kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä toisin säädetä …

3) hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää;

Pappislupaus

Kirkkojärjestyksen 5 luvun 6 §:n mukaan papiksi vihittävän on annettava vir[1]kaan vihittäessä seuraava lupaus: Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

Piispanlupaus

Kirkkojärjestyksen 18 luvun 3 §:n mukaan vihittävä piispa antaa näin kuuluvan lupauksen: Minä N.N. lupaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä, toimittaessani N:n hiippakunnassa piispan virkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon myös tehdä parhaani, että kaikki muutkin, sekä sananpalvelijat että sanankuulijat hiippakunnassani niissä pysyisivät ja niiden mukaan eläisivät. Niin tehdessäni tahdon asettaa itselleni ohjeeksi Pyhän Raamatun opetukset oikean seurakunnan kaitsijan virasta ja velvollisuuksista. Tahdon huolehtia siitä, että minulle uskotussa hiippakunnassa Jumalan sanaa puhtaasti julistetaan ja sakramentteja oikein Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan. Tahdon vihkiä ja asettaa virkaan pappeja, jotka havaitaan siihen kelvollisiksi. Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään. Kaiken tämän minä tahdon rehellisesti tehdä, niin että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän auttakoon minua Jumala.

Kirkolliskokouksen tehtävät

Kirkkolain 20 luvun 7 §:n mukaan Kirkolliskokouksen tehtävänä on:

1) hyväksyä ja määrätä käyttöön otettavaksi raamatunkäännös, kristinoppi, virsikirja ja kirkkokäsikirja;

Piispainkokouksen tehtävät

Kirkkolain 21 luvun 2 §:n mukaan piispainkokouksen tehtävänä on:

1) käsitellä kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita; …

5) antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä, jos asia koskee: …

  1. b) jumalanpalvelusta tai kirkollista toimitusta; …
  2. d) pappisvirkaa;

Piispan tehtävät

Kirkkolain 18 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan piispa johtaa hiippakuntansa hallintoa ja toimintaa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja.

Kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan piispan tehtävänä on

3) tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet.

  1. Asian arviointi

Piispan virkavelvollisuuksien noudattamista voidaan tarkastella piispanlupauksen pohjalta. Sen pohjalla on pappislupaus, jonka piispa on papiksi vihittäessään antanut. Viitatessaan piispanlupaukseen kantelun tekijä pyytää tuomiokapitulilta arviointia siitä, onko piispa pysynyt kirkon tunnustuksessa hoitaessaan virkaansa.

(1) Piispallinen kaitsenta avioliittoon vihittäessä

Kirkon toiminta yhteiskunnassa nojaa uskonnonvapauteen, joka turvataan ih[1]misoikeutena kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja perusoikeutena

Suomen perustuslaissa. Uskonnonvapaus ei ole rajaton oikeus, joka antaisi uskonnollisille yhdyskunnille mahdollisuuden irtautua toiminnassaan uskonnonvapauden perusteella valtion lainsäädännöstä. Toisaalta uskonnonvapauteen turvaten mahdollistuvat erityislaatuiset ratkaisut suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön, joilla turvataan esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien opillinen vapaus sekä uskonnollisten rituaalien toteutuminen joissakin tilanteissa, joissa uskonnonvapaus asettuu jännitteeseen muiden perusoikeuksien kanssa.

Avioliittoja koskeva lainsäädäntö on kussakin valtiossa hyväksyttyä kansallista oikeutta. Suomessa avioliittolain muutos tuli voimaan 1.3.2017. Muutetussa avioliittolaissa ei ole erikseen säännelty avioliiton solmivien sukupuolta.

Lainvalmistelun yhteydessä (KAA 3/2013 vp ja LaVM 14/2014 vp) on todettu, ettei avioliittolaissa mahdollisesti tehtävät muutokset aiheuta pakottavia muutoksia uskonnollisten yhdyskuntien vihkimiskäytäntöön tai vihkimisoikeuteen.

Lisäksi todetaan, että uskonnollisten yhdyskuntien avioliittoon vihkimiset perustuvat uskonnollisten yhdyskuntien omiin päätöksiin. Kyse on uskonnonvapaudesta perusoikeutena. Uskonnonvapauden perusteella eivät uskonnolliset yhdyskunnat voi laajentaa vihkimisoikeutta avioliittolain tulkintaa laajemmaksi, mutta tulkinnat voivat olla sitä suppeampia. Lainsäädäntö kuitenkin turvaa kaikille suomalaisille avioliittolain mukaisen oikeuden tulla vihityksi avioliittoon.

Yksilön oikeus ja mahdollisuus solmia avioliittoa ei siis riipu siitä, vihkiikö jokin uskonnollisen yhdyskunta hänet avioliittoon tai ei. Suomen evankelis-luterilaisen kirkossa kirkon vihkimiskäytännöstä päättää kirkolliskokous (Kirkkolaki 20:7). Se ei ole muuttanut kirkon vihkimiskäytäntöä avioliittolain muutoksen mukaiseksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vihitään avioliittoon vain eri sukupuolta olevia pareja, jotka täyttävät muut kir[1]kollisen avioliiton edellytykset.

Piispainkokous arvioi selonteossaan 31.8.2016, että avioliittolain muutos ei vaikuta papin oikeuteen vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Samassa selonteossa viitataan siihen, että papin vihkiessä kirkolliseen avioliittoon hänen velvollisuutenaan on toimittaa vihkiminen kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan määräysten mukaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä (KHO 2020:97) todetaan, että kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö he avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Korkein hallinto-oikeus on oikeudellisena arvionaan todennut, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaa säännöstöä, joiden perusteella avioliitto on miehen ja naisen välinen, ei ole 1.3.2017 voimaan tulleen avioliittolain muutoksen vuoksi muutettu.

Piispa Jolkkonen on pappis- ja piispanlupauksessaan sitoutunut noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä. Edellä lausutuin perustein ei ole osoitettavissa, että Jolkkonen olisi avioliittolain muutoksen mukaisissa linjauksissaan toiminut vastoin pappis- ja piispanlupaustaan kantelussa mainitulla tavalla.”

 

Jari Jolkkonen irtisanoo itsensä alkuteksteistä ja hyväksyy Uuden testamentin systemaattisen manipuloinnin.

”Piispa Jolkkonen tuo esille, ettei kantelussa yksilöidä, missä ja miten hän olisi poikennut kirkolliskokouksen päätöksistä, rikkonut lakia tai toiminut vastoin piispan antamaa lupausta.

Piispa Jolkkonen toteaa Yksin Raamatusta -periaatteen (sola scriptura) osalta, että kirkolliskokouksen tehtävänä on hyväksyä ja määrätä käyttöönotettavaksi raamatunkäännös. Kirkolliskokouksen vuonna 1993 hyväksymässä raamatunkäännöksessä käytetään vakiintuneita termejä ”kadotus” ja ”vanhurskauttaminen”. Jolkkonen toteaa, että piispalla ja papilla on oikeus käyttää kirkolliskokouksen hyväksymää raamatunkäännöstä.

Yhteenvetona piispa Jolkkonen toteaa, että hän on hoitanut kirkkolainsäädännössä piispalle antamat tehtävät asianmukaisesti ja noudattanut antamaansa lupausta. Kantelussa ei esitetä muuta. Piispan mukaan tuomiokapitulin tulee hylätä kantelu ja katsoa se aiheettomaksi kaikilta osin.

”Sola scriptura -periaatteen noudattaminen

Sola scriptura -periaatteella tarkoitetaan Raamatun keskeistä asemaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon elämässä. Tämä ns. raamattuperiaate korostaa Raamatun asemaa kirkon uskon ja opin muodostamisessa ja tulkinnassa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päättää kirkollisten kirjojen hyväksymisestä. Tämänhetkinen raamatunkäännös, siinä ilmenevät yksittäisten sanojen käännösmuodot sekä niihin sitoutuvat tulkinnat on hyväksytty kirkolliskokouksessa ja otettu käyttöön kirkossa vuonna 1992. Nämä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisia linjauksia. Yksilöt ja muut us[1]konnolliset yhteisöt voivat tulkita Raamatun tekstejä eri tavoin.

Piispa Jolkkonen on sitoutunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätökseen raamatunkäännöksestä ja sen mukaisesta tulkinnasta niin pappis- kuin piispanlupauksessaankin. Kantelussa esitetyt väitteet eivät osoita, että piispa Jolkkonen olisi toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätöksiä ja tul[1]kintoja vastaan, joihin hän on lupauksillaan sitoutunut.

  1. Johtopäätökset

Tapio Tuomaalan kantelussaan esittämät näkemykset ilmaisevat kirkossa olevia erilaisia näkökantoja eri kysymyksiin, niin avioliittokäsitykseen, raamatun[1]tulkintaan kuin opillisiin tulkintoihinkin. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli toteaa, että piispa Jari Jolkkonen ei ole toiminut kantelussa esitetyn tavoin vastoin piispanlupaustaan, Suomen perustuslakia tai YK:n ihmisoikeusjulistusta ja hän on hoitanut virkatehtävänsä asianmukaisesti voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä noudattaen. Tämän johdosta tuomiokapituli katsoo, ettei kantelu anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu