Suomalaiset huippujohtajat Mikael Lilius ja Pekka Lundmark Venäjää ja Saksaa valloittamassa

Suomen Kuvalehti ennakoi vuonna 2009: ”Fortum pelaa idänbisneksillään venäläistä rulettia.” ”Valtion puoliksi omistama Fortum tekee hyvää tulosta, mutta se on ottanut Venäjältä valtavan riskin, joka saattaa vielä kaatua veronmaksajien syliin.”

Fortumin vei Venäjälle Mikael Lilius, joka ryvettyi optiokeinottelusta. Hyvin koplattu, kun kyseessä on monopoliyhtiö.

”Liliuksen perintöä voi arvioida pätevästi vasta myöhemmin, kun hän on viettänyt jo pitkään rauhallisia eläkepäiviä.”

Fortumissa on elänyt samanlainen illuusio Venäjästä kuin mihin Saksassa on puhallettu ilmaa. Venäjä on kiltti karhu, kun sille syötetään länsimaista hunajaa. Ei ole ymmärretty, että pedolla on aina pedon vaistot eikä sen toiminta ole ennakoitavissa.

Fortum lankesi supisuomaliseen ”me tunnemme naapureina Venäjän” -harhaan, jota rummutti poliittinen eliitti entisen pääministeri Paavo Lipposen johdolla. Lipponen on ollut koko ajan Venäjän agentti konsultoidessaan Nord Stream 2 hanketta. Raha on saanut Lipposen hymyilemään ja raha myös tunnetusti auttaa unohtamaan haaksirikon riskit Venäjän kivisillä vesillä.

Eduskunnan puhemiehenä toimiessaan Paavo Lipponen vakuutti: ”on turha pelätä, että Venäjä alkaa kiristää länttä energiansaannilla”.

Venäjän kaasuputken päätepisteestä Saksassa on tullut toinen Fortumin bisnesten kaataja.

Vuosikymmenet sitten huonekalujätti Asko lähti Saksaan torvet soiden ja perusti sinne myymälöitä. Resurssit eivät riittäneet ja piti palata Suomeen nokka veressä. Siitä alkoi alamäki, jota koetettiin korjata erilaisin vippaskonstein. Kaikki meni. Askoa ja Upoa ei ole ollut vuosikymmeniin. Upon tuotemerkki myytiin.

Samaa tietä on mennyt moni muukin firma. Sonera sentään selvisi hengissä, vaikka osti Saksasta ilmaa 4 miljardilla.

Huonojen esimerkkien valossa seurasin tyrmistyneenä Fortumin Sonera hypetyksen siivittämää rynnistystä Saksaan. Venäjälle oli kaadettu jo miljardeja eikä  Saksan valloitus näyttänyt sen paremmalta peliliikkeeltä.

Uniper piti saada omistukseen hinnalla ja keinolla millä hyvänsä. Kätilönä hääräsi Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark. Oli etukäteen selvää, että Uniperistä tulee veronmaksajille samanlainen fiasko kuin Fortumin sähköverkkojen myynnistä Carunalle. Fortum ei pärjää muualla kuin Suomessa, jossa sille ei ole varteen otettavaa kilpailijaa.

Kun Pekka Lundmark siirtyi aplodien saattelemana Fortumista Nokian nokkamieheksi kirjoitin: ”Jätitkö hukkuvan laivan?”

Entä miten käy Nokian Lundmarkin johdolla? Kun näin Lundmarkin visioivan television uutislähetyksessä Nokian hologrammi tulevaisuutta, mieleeni nousi illuusio, johon uskomalla Sonera osti Saksasta ilmaa 4 miljardilla.

Fortumille ja Nokialle tuskin käy, kuten Askolle ja Upolle. Toisaalta, samaa ajattelin Askosta, se on liian iso kaatumaan. Jos Fortum ja Nokia kuitenkin kaatuvat, niin aina voi tuotemerkkiä pitää hengissä myymällä se Saksaan. Ainakin nimi jää elämään.

Suomalaisten huippujohtajien ökypalkkoja perustellaan sillä, että pelkällä puolukkahillolla he lähtevät ulkomaille. Suomalainen huippujohtaja on kuitenkin niin kelpaamaton vientituote, että jos muutkin suomalaiset tuotteet olisivat samaa tasoa, Suomi myytäisiin konkurssihuutokaupassa Saksaan.

Suuruushullut johtajat ja poliitikot toimivat kuin faaraot, jotka orjia ruoskimalla rakennuttivat pyramideja – suuruutensa monumenteiksi.

Pyramidiensa äärellä liliukset, lipposet ja ala-huhdat nauttivat ökyeläkkeistä. Orjat eivät saa lepoa faaraoiden suureellisen elämän rahoittamisesta.

Mikael Lilius ”on viettänyt jo pitkään rauhallisia eläkepäiviä”, joten olisi syytä käydä lävitse hänen Venäjän valloitusohjelmansa toteutumista. Fortum on luopunut omistuksistaan itäisessä naapurissa.

Mikael Liliuksen eläke oli vuonna 2009 yli 40 000 euroa kuukaudessa. Mikä siinä on nauttiessa työn tuloksista. Ei haittaa, vaikka aavikon hiekkaa kasaantuu pyramidin peitoksi.

Kippis ja kulaus!

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu