Tanssi on syntiä

Vanhoillislestadiolaiset nuoret elävät menneessä vuosisadassa.

Seuroissa valistettu nuori: ”Läheinen fyysinen kontakti toisen ihmisen kanssa intiimissä kosketuksessa voi viedä kohti esiaviollista seksiä. Todellinen fyysinen kontakti kuuluu vasta avioliittoon,”

Tanssimisesta: ”Ei usko varsinaisesti kiellä tanssia, mutta olen jutellut pappienkin kanssa siitä, että miten hyödyn siitä uskonnon näkökulmasta. Raamatussa tanssitaan Jumalan ylistämiselle, mutta vanhojentanssit ei mene siihen kategoriaan.”

Luterilainen kirkko on ahdasmielisyydessään kaikin tavoin koettanut menneinä vuosikymmeninä synkistää muutenkin melankolisuuteen taipuvaista suomalaisuutta. Kirkko käänsi Raamattuihinsa tanssimisen karkeloinniksi. Helppoa oli pappien perustella tanssin synnillisyyttä osoittamalla Raamatusta, ettei tanssi kuulu kristillisyyteen, vaan on perkeleestä.

Tuhlaajapojan paluu on tunnetuimpia Jeesuksen esittämiä vertauksia. Poika tuhlaa ennakkoperintönsä siveettömään elämään, porttoloihin ja juottoloihin eikä hän rahat tuhlattuaan saanut palkollisena syödä edes paimentamiensa sikojen ruokaa. Poika palaa isänsä kotiin.

”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja sääli häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.” Isä järjesti pojalleen juhlat.  ”Syökäämme ja pitäkäämme iloa.”

”Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän musiikkia ja tanssia.”

Työväki piti hauskaa, soitettiin haitaria ja kielisoittimia ja tanssittiin. Vanhempi poika ei pitänyt siitä. Ehkä vihassa oli kateutta ja katkeruutta. Hän oli viettänyt aikansa pellolla eikä ollut päässyt porttoloihin eikä juottoloihin iloa pitämään, kuten nuorempi veli.

Vanhemman veljen asenneongelma on häiritsevä rakkaudettomuudessaan nuorempaa veljeään kohtaan. Enkä siksi ymmärrä, miksi isä sovittelee hänen kanssaan. Heittäisin ulos talosta häpeämään sydämensä kovuutta.

Pointti on kuitenkin tanssimiseen liittyen siinä, että isän kodissa iloitaan ja soitetaan musiikkia, tanssitaan yhdessä muiden kanssa, syödään ja juodaan.

Isän koti on tiettyjen uskovaisten mielikuvissa perkeleen pesäpaikka. He kavahtavat musiikkia ja tanssia, kuten tuhlaajapojan vanhin veli. Eivätkä uskalla helvettipeloissaan mennä sisään iloa pitämään.

 

Rembrandtin Tuhlaajapojan paluu

Kävinpä kerran Pietarissa. Matkaan kuului käynti Eremitaasissa. Muistan edelleen tarkasti jokaisen hetken, kun olin tullut ovesta suureen saliin. Käännyin katsomaan taakseni ja henki salpautui. Katsoin Rembrandtin maalausta Tuhlaajapojan paluu. Tai katsoin isän kasvoja. Se oli unohtumaton kohtaaminen, lumoava, mykistävä. Olisin voinut jäädä paikoilleni tunniksi, toiseksi, päiväksi. Mutta ryhmä ei pysähtynyt. Piti pysyä muiden mukana, ettei eksy Eremitaasin saleihin.

Maalaus ei valokuvissa herätä mitään tunteita, mutta kun sen näki läheltä sellaisena kuin se on lähtenyt Rembrandtilta, jokin portti mielessä avautui.  Maalauksessa näkyy oivaltavasti lähinnä pojan selkä, tuhlaajapoika on sivuosassa. Vanhempi veli on poissa, pellolla.

Tadeusz Różewicz – Syn marnotrawny (z obrazu Hieronima Boscha) | AleKlasa

Kirkko ja kaupunki: ”Harvardin yliopiston professori, katolinen pappi Henri Nouwen vietti Pietarissa yhden kokonaisen päivän Eremitaasissa tämän taulun edessä. Hän mietti omaa rooliaan. Palattuaan kotiinsa kipuilu oman tehtävän kanssa jatkui. Hän tunnisti tuhlaajapojan itsessään, mutta vielä enemmän vanhemman veljen.”

En tiedä, miksi vierastan vanhempaa veljeä. En tulisi hänen kanssaan toimeen minuuttiakaan. Ehkä siksi kirjoitin tämän blogin.

Onneksi isän sydän on avarampi kuin hänen lapsiensa.

 

Teologinen jälkilause

Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Tähän viittasi apostoli Paavali puhuessaan Ateenassa epäjumalia palvoville kaupunkilaisille:

”Ateenan miehet, minä näen teidät kaikista uskonnollisimpina… hänessä elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua… ”

Kristillisyys on keksinyt oudon tarinan. Jumala heittää suuren osan suvustaan kadotushelvettiin, mikäli he eivät usko, kuten kirkot ja herätysliikkeet opettavat. Se on valhe, josta on tehty tosi tekstiväärennyksillä. Vanhoillislestadiolainen tarina on näistä kaikkein vastenmielisimpiä ja omahyväisimpiä. Mutta ei vika ole nuorissa, joita on peloteltu tanssin kauheudesta, Uskonto peritään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu