Vanhoillis­lestadiolaisen liikkeen piiristä paljastui lasten seksuaalisia hyväksikäyttöä, mutta miksi ilmiötä ei ole tutkittu?

”Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila pitää erikoisena, että lasten joutumista rikosten uhreiksi uskonyhteisöissä ei ole Suomessa enempää selvitetty.”

Ei ole selvitetty osittain ehkä siksi, että etenkin Keskustassa on lestadiolaisia kansanedustajia, kuten entinen pääministeri, joilla on ollut valtaa estää valtiotason tutkimukset. Kun Keskusta ei ole hallituksessa, niin tätä tulppaa ei pitäisi olla. Toisaalta tuntuu, ettei haluta astua uskonnollisten sidosryhmien varpaille. Äänestäjät ovat tärkeämpiä kuin lapset.

Luterilaisessa kirkossa taas lestadiolaisten vaikutusvalta selittää osaltaan pohjoisten piispojen hiljaisuuden. Lestadiolaiset saavat vastapalvelukseksi kirkollisveron maksamisesta piispallisen statuksen, jolla he voivat puolustella Raamatun vastaisia uskonoppejaan.

Helsingin Sanomien ansiokkaassa artikkelissa Lapsia joutuu rikosten uhreiksi uskon­yhteisöissä, joita ei käytännössä valvo kukaan – Näin tekijät pääsevät kuin koira veräjästä, avataan, miten uskonyhteisöt suojelevat pedofiilejä ja insestiä.

”Yli kymmenen vuotta sitten Suomea järkyttivät lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset vanhoillis­lestadiolaisen liikkeen sisällä. Lapset joutuvat yhä rikosten uhreiksi eri uskon­yhteisöissä, joita ei käytännössä valvo kukaan.”

”2010-luvun alkuvuosina Suomea ravisutti vyyhti, jossa vanhoillis­lestadiolaisen liikkeen piiristä paljastui lukuisia lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä vuosikymmenten ajalta. Seksuaalirikokset olivat tapahtuneet useimmiten perheen tai suvun sisällä, ja niitä oli vaiettu ja peitelty uskon­yhteisössä. Uhrit olivat jääneet ilman tukea.”

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnan­johtaja Joni Valkila kertoo, että ongelmia esiintyy monissa eri uskonnollisissa yhteisöissä eikä vain vanhoillis­lestadiolaisessa liikkeessä.

Pitää paikkansa. Jehovan todistajat on käytännössä identtinen kultti lestadiolaisliikkeiden kanssa.

”Pedofilia pyörii pullakahvilla ja uskolla. Nuori nainen kertoi haastattelussa, kuinka perheen tuttavamies oli käyttänyt häntä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. Jehovan todistajien oikeuskomitean tuomio oli, että 11-vuotias lapsi oli vietellyt itse keski-ikäisen miehen eikä asiasta saa kertoa poliisille. Eikä siinä vielä kaikki. Pientä tyttöä käskettiin antamaan anteeksi ja anteeksiannon osoituksena hänen piti tarjota raiskaajalleen kotona pullakahvit, koska maailmanlopun jälkeen paratiisissa ei vanhoja muistella.”

Saman tarinan voisi kuulla vl-liikkeen toiminnasta tai katolisen kirkon.

Miten kultit  toimivat katseilta piilossa, pimeyden suojassa, siitä HS kertoo lisää.

”Oulun poliisille tulee vuosittain epäilyjä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, joihin liittyy jokin uskonnollinen yhteisö tai sellaisessa elävä perhe. ”Viime vuosien ajalta puhutaan muutamasta ilmoituksesta vuodessa Oulun poliisilaitoksen alueella. Yksi perheen sisäinen rikosepäily voi poikia useamman rikosasian”, summaa Oulun rikostorjunta­sektorin johtaja Markus Kiiskinen.”

”Poliisin tietoon tulevissa rikosepäilyissä on usein kyse jo hieman vanhemmista asioista, joista ilmoitetaan viiveellä. ”Näissä piilee aina se vaara, että tapauksia on yhteisöissä paljon pinnan alla.”

”Ongelman tunnistaa myös lasten ja nuorten turvallisuuden edistämiseen erikoistunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Ulla Korpilahti. Hän on ollut mukana tekemässä kansallista Väkivallaton lapsuus -toimenpide­suunnitelmaa, jonka tavoitteena on ehkäistä alaikäisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Korpilahden mukaan tiedossa on esimerkiksi tapauksia, joissa erilaisissa uskon­yhteisöissä vastuu­tehtävässä olevat henkilöt ovat käyttäneet asemaansa väärin suhteessa alaikäisiin.”

”Vaikkapa lasten ja nuorten kerhoissa tai leireillä on herkästi sellaisia tilanteita, että aikuisella on mahdollisuus olla alaikäisen kanssa kahdestaan.” Useimmiten kyse on jonkinlaisesta väkivallasta, erityisesti seksuaali­väkivallasta.”

”Ongelman laajuudesta ei ole kuitenkaan varmuutta, koska Suomen tilanteesta ei ole tehty kattavaa ja systemaattista selvitystä.”

Onko Suomi kuin katolinen kirkko? Peitellään poliittisuskonnollisten päättäjien tahdosta uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvää pedofiliaa, kuten tehtiin katolisessa kirkossa?

”Johtoasemassa oleva päätyy Korpilahden mukaan muita helpommin asemaan, jossa häntä ei valvo kukaan.”

Koskee niin poliittisia kuin uskonnollisten liikkeiden päättäjiä. Niin syntyy hiljaa hyväksytty konsensus.

”Tällainen henkilö voi herkästi myös vaihtaa yhteisöstä toiseen, kun tilanteet käyvät omalta kannalta tarkasteltuna hankaliksi.”

Saman kaavan mukaan toimittiin myös katolisessa kirkossa, jossa satoja lapsia hyväksikäyttänyt pappi siirrettiin uuteen seurakuntaan jatkamaan rikoksiaan. Uudessa seurakunnassa sai jatkaa puhtaalta pöydältä. Kirkko oli antanut vanhat synnit anteeksi.

”Tiiviissä ja kontrolloivissa uskonyhteisöissä on piirteitä, jotka mahdollistavat tällaiset ongelmat. Yhteisöissä on yleensä esimerkiksi hierarkia, johon luotetaan vahvasti. ”Johtajiin luotetaan ja heitä arvostetaan. Heitä voidaan myös pitää Jumalan edustajina maan päällä. Voi olla vaikeaa kritisoida tällaisten johtajien toimintaa”, Joni Valkila arvioi.”

”Väärinkäytösten riski kasvaa, jos yhteisön toiminta ei ole julkista ja jos valta keskittyy vain yhdelle tai harvoille. Tällöin ei ole paikkaa, johon voisi valittaa ongelmista.”

”Tapahtumat tulevat usein ilmi vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä – jos silloinkaan. Uhrit eivät tyypillisesti hae heti apua, ja todisteet jäävät usein vähäisiksi, Silver sanoo. Rikoksista ei useimmiten tehdä rikosilmoituksia muun muassa siksi, että vastassa saattaisi olla koko yhteisö. ”Uhri tietää, että asiasta kertoessaan hän joutuisi todennäköisesti lähipiirinsä kritiikin tai toimien kohteeksi”, Silver kuvailee.”

”Joissain uskonyhteisöissä lapsia saatetaan lisäksi eristää oman yhteisön sisään. Uhri ei välttämättä tunne ulkomaailman tapoja tai edes tiedosta olevansa uhri. Raiskauskeskus Tukinainen on huolissaan etenkin uhrin asemasta, kun seksuaalirikoksia käsitellään yhteisöjen sisällä. Yhteisöjen omissa käsittelyissä uhrin asema ja oikeusturva on todella heikko. Uhrin kuulemiset voivat olla erittäin traumatisoivia, Riitta Silver kuvailee.”

”Toimet uhrin suojelemiseksi puuttuvat. Tiukan kontrolloivissa uskon­yhteisöissä uhria voidaan myös syyllistää. Uhri joutuu monesti kohtaamaan tekijän kasvokkain.”

”Etenkin kristillisissä yhteisöissä korostetaan anteeksiantoa. Tekijää voidaan kehottaa pyytämään anteeksi ja uhria antamaan anteeksi. Pahimmillaan anteeksipyyntöä saatetaan vaatia myös uhrilta. ”Voidaan esittää näkemyksiä, joiden mukaan uhrit olisivat osasyyllisiä tapahtuneeseen houkuttelijoina. Uhrit voivat hyvästä syystä vaieta, koska eivät halua joutua yhteisön puhutteluun, josta voi seurata ikäviä asioita heille itselleen”, Valkila summaa. Erityisen vaikeaa avun hakeminen ja viranomaiselle ilmoittaminen voi olla sellaisilla pienillä paikkakunnilla, joilla lähes kaikki ihmiset kuuluvat samaan yhteisöön. ”On mahdollista, että joskus tulee tilanteita, että esimerkiksi kouluterveyden­hoitajalle ei uskalleta puhua tapahtumista, jos hän kuuluu samaan yhteisöön”, Silver sanoo.”

”Vaikka on tiedossa, että tällaista lapsiin kohdistuvaa ja hyvin vakavaa piilorikollisuutta tapahtuu, Suomessa ei ole ollut mitään tahoa, joka olisi ajanut asian selvittämistä.”

”Jos mitään ei tehdä, saamme tietää nyt jossakin uskon­yhteisössä tapahtuvasta lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta kenties joskus 2040-luvulla.”

Jälkihuomio

Kirkkojen pahimpana teologisena syntinä pidän sitä, että kreikan oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus, käännettiin vanhurskaudeksi. Ei kukaan oikeamielinen voi kuulua uskonyhteisöön, jossa peitellään lapsiin kohdistuvaa julmaa väkivaltaa. Vanhurskaat voivat hyvällä omatunnolla kuulua vl-liikkeeseen tai Jehovan todistajiin tai katoliseen kirkkoon. Vanhurskaudella ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Ei sen enempää kuin näillä liikkeilläkään.