Erityistalousalueista ja startupeista

Erityistalousalueista ja startupeista

Hölynpölyä erityistalousalueista

Tuoreessa lehtihaastattelussa Björn Wahlroos ihmetteli Suomen talouden kurjuutta, jonka sanoi johtuvan korkeasta verotuksesta. Tilanteen korjaamiseksi hän esitti eritystalousalueita, joille tehtäville investoinneille annettaisi verohelpotuksia.

Verohelpotukset eivät ole uusi idea. Voi kysyä miten yritys ilman suuria käynnistysavustuksia investoisi Suomeen? Luotava erityistalousalue olisi Suomelle suuri kustannus ainakin 5 vuotta, todennäköisesti 10 vuotta eli se ei mitenkään voi olla nopea ratkaisu ongelmiin.

Erityisalueelle laskettavia kustannuksia ovat suorien kustannusten lisäksi käynnistysavustukset ja verotulojen menetys sekä mahdolliset henkilöstön verohelpotukset. Ilman merkittäviä avustuksia ja verosäästöjä tuskin kukaan investoisi Suomeen. Avoimeksi jää saisivatko suomalaiset yritykset samat edut kuin ulkomaiset yritykset. Jos saisivat, niin kävisikö niin, että kotimaisen yrityksen siirtyessä erityistalousalueelle tuloksena olisi vain verotulojen menetys.

Jos vaihtoehtoina on verovapaa investointi Suomeen tai vastaava investointi muualle EU-alueelle, niin ainoastaan Suomen markkinat tai suomalainen osaaminen kallistaisivat investoinnin sijoittumisen syrjäiseen Suomeen.

Menestyneet erityisalueet on perustettu vuosikymmeniä sitten, jolloin ei ollut verokilpailua. Miten syrjäiseen Suomeen perustettava erityisalue voisi menestyä Suomessa, jossa puu ei kasva kuten Uruguayssa ja muitakaan luonnonvaroja ei ole tarjolla.

Startupit eivät ole hölynpölyä

Wahlroos näkee startuppien rahoittamisen olevan hölynpölyä, Se sisältää ajatuksen luovuttamisesta. Wahlroosin näkemyksen mukaan kasvua saadaan vain erityisalueista, jos luoja eli ulkomainen pääoma suo.
On outoa kuulla merkittävän talousvaikuttajan sanovan, että startupien tukeminen on hölynpölyä. USA:n menestys perustuu ideoiden rahoitukseen. Ideat eivät synny johtokunnan huoneessa, vaan kaikkialla. USA:ssa innovaatioiden kaupallistamisen edellyttämiä potentiaalisia rahoittajia on kaikkialla ja niitä on helpompi löytää.
Suomessa on näkyvissä. mihin Wahlroosin ajattelu eli startupien vähättely käytännössä johtaa. Suuryritysten tuotekehittelyssä syntyy niiden olemassa olevaan tuotantoon liittyvien ideoiden jalostamista. Harvoin syntyy kokonaan uusia tuotteita, joilla on pitkä matka verstaalta johtokunnan kerrokseen. Nyt käytännössä nähdään, että suuryritysten tuotekehitys ei riitä talouskasvun rahoittamiseen.

Miten startupien rahoittamista pitäisi muuttaa

Nyt Business Finlandin rahoitusosuus on 50 % kehityskustannuksista. Jos pienyrityksellä on vähänkään mittava teollinen kehityshanke, on yrityksellä harvoin mahdollisuus omarahoitukseen. Hanke jää usein toteuttamatta, koska ainoa mahdollisuus on luopua enemmistöstä tai myydä koko yritys.

Kaikki helpot, halvat ja hyvät ideat on keksitty. Tekniikan kehittyminen luo aina uusia mahdollisuuksia, jotka useimmiten ovat vaikeampia ja kalliimpia toteuttaa. Jos BF:n rahoitusosuus olisi 80-100 %, olisi rahoituksen löytäminen helpompaa. Maatalouttakin tuetaan vuodessa yli 2 miljardilla ilman minkäänlaista takaisinmaksuvelvoitetta.

Jos innovaatioita todella halutaan tukea, pitäisi valtion kattaa puuttuva rahoitusosuus. Voitaisi säätää, että tätä valtion osuutta ei tarvitsisi maksaa takaisin, jos hanke epäonnistuu.
Innovaatioiden synnystä
Innovaatiot syntyvät milloin tahansa ja missä tahansa. Suurin osa jää toteuttamatta, koska vähänkään suurempaan hankkeeseen ei löydy rahoitusta.

Alla esimerkkejä omasta elämästäni innovaatioiden maailmassa.

Olen keksinyt karjalanpiirakan rypytyskoneen 80-luvulla lauantai aamupäivällä huoltoasemalla Kansan Uutisia lukiessani. Lehdessä oli juttu Elannon Leipätehtaasta, jossa oli kuva 8 työntekijän rypytyslinjasta maininnalla, että ”tähänkään ei ole konetta keksitty”.

Olen keksinyt myös isoissa ja keskikoisissa saunoissa keskimäärin 50 % (80-30 %) sähköä säästävän Älykiukaan. Se syntyi Rhodoksella aurinkotuolissa maatessani. Lehdessä oli juttu Joni-kiukaasta, jonka idea olisi valaa vastus pyöreän keraamisen elementin sisään. Kävin pohtimaan ideaa. Mielestäni vastukset kärähtäisivät, jos eivät saisi jäähdytystä. Lisäksi arvelin, että painovoimainen ilmanvaihto ei siirtäisi sileistä elementeistä riittävästi lämpöä saunailman lämmittämiseksi.

Keksin ratkaisuksi kannellisen kiukaan ja siinä olevan kaksitoimisen puhaltimen, joka kannen suljettuna ollessa kierrättää ilmaa kiukaan sisällä jäähdyttäen vastuksia. Kun kansi aukaistaan, kierrättää sama puhallin saunailmaa kivipesän läpi lämmittäen saunan halutun lämpöiseksi.
Kansantaloustieteen graduni tein vuonna 1970 otsikolla ”Optimaalisen arvopaperisalkun valinnan teoriasta” (49 sivua ja 5 lähdettä), jossa pikkaisen kehittelin teoriaa. Yhdistin Kenneth Arrowin ja James Tobin’in teorioita. Kumpikin herra sai myöhemmin taloustieteen Nobel palkinnon. Tämäkin todistaa, että innovaatioita voi tehdä missä tahansa, kuka tahansa ja millaisella koulupohjalla tahansa.

Innovaatioiden rahoitusosuus riippuvaiseksi myös liikevaihdosta
Näihin esimerkkeihin tukeutuen mielestäni pitää julkisen rahoituksen kohdistua kustannusarviosta riippumatta itse innovaation toteutukseen olkoonkin sen kustannusarvio kuinka suuri tahansa.

Pitää muistaa, että innovaatiorahoitus on ainoa rahoituksen muoto, jonka mahdollistama tuote voi palauttaa siihen uhratut rahat monikertaisesti takaisin. Nyt rahoitus on prosenttia kustannuksista.
Tämä pitää muuttaa niin, että pienellä yrityksellä rahoitusosuus voi olla 100 prosenttia kustannuksista.

Pitää muistaa, että yleensä idean saanut tuleva yrittäjä on vieraalla töissä. Idean tuotteistaminen vaatii päätoimista työtä eli yrittäjän toimeentulo on turvattava. Tämä tarkoittaa, että kehittämisavustuksen pitää kattaa yrittäjän palkka kehittämisaikana ilman takaisinmaksuvelvollisuutta. Tämä vastaa maatalousyrittäjän saamaa tukea.

PS.
Olen kritisoinut Suomen käytäntöä luopua pääomasiirtojen kuten ulkomaille maksettavien osinkojen verotuksesta, Yksi tällainen vanha munaus ovat verosopimukset, joissa osapuolet sopivat kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi osinkojen verottamista vain saajamaassa. Suomi on tytäryhtiötalous eli osinkovirta on Suomesta pois. Käytännössä Suomi maksaa verotta ulkomaille ainakin 10 kertaa enemmän osinkoja kuin Suomi saa verotettavaksi. On tietysti aikanaan ollut hienoa solmia tällainen sopimus, ollaan kuin isot pojat eikä ymmärretä mitä tehdään. Olin valmistautunut kirjoittamaan näkyviin kaikkien pääomasiirtojen epäsuhteet. En ole voinut sitä tehdä, koska mistään ei löydy tilastoja. Selvästi hölmöilyt on haluttu piilottaa. Tilastoissa on kaikenlaisia höpötietoja, mutta sieltä ei löydy ainakaan helposti edes ulkomaille maksettujen ja ulkomailta saatujen osinkojen määriä. Vaikuttaa siltä, että rahoitukseen liittyvät tilastot halutaan piilottaa, vai tehdäänkö niitä ollenkaan