Rakennukset kalliit

Näin talvisaikaan asunnottomuus ja kodittomuus askarruttavat mieltä. Ihmisten asenteet vaikuttavat melko kovilta. Väliaikaisasuntotaloja pitäisi varustaa kaupunkialueille enemmän. Väliaikaisasunto antaa ihmiselle aikaa, jotta hän voi saada asiansa kuntoon. Niissä pitäisi olla elämisen tason kohentamismahdollisuuksia, mm. peseytymismahdollisuudet ja vaatteiden säilyttämismahdollisuudet. Ne ovat minimivaatimukset sille, että ihminen voi jälleen suuntautua työmarkkinoille tai muuten parantaa elämisentasoaan. Kaikkia tyhjäksi jääneitä rakennuksia pitää voida arvioida niiden uuden hyötykäytön kannalta. Erilaisiin tarpeisiin tarvitaan rakennuksia. Betoni- ja kivirakennukset ovat kestäviä, kun niistä pidetään huolta. Tärkeintä on pitää kuitenkin ihmisistä huolta!!!!

Näin kirjoitin Facebook-sivulleni The Writings of the Philosophy of Christianity. Pohjoinen sijaintimme antaa maallemme erityisaseman asumisen suhteen. Asuminen ja talonrakennus ovat erityishaaste sekä hyödyn että haitan kannalta. Väitän kuitenkin, että enemmän hyödyn kannalta, plussalla me suomalaiset olemme rakennuskantamme ja muutoinkin asumistason osalta. On hyödyllistä, että olemme jo menneisyydessä joutuneet näkemään vaivaa rakennusteollisuuden saralla, sekä suunnittelun että rakennustaidon osalta. Rakennuksemme ovat varustelultaan korkeatasoisia. Tämä seikka on melko välttämätön nimenomaan näillä leveysasteilla. Lämmitys- ja viemäröinti on pitänyt rakentaa hyvin ja kestäväksi. Rakennukset ovat tietenkin kalliita, mutta ne ovat meidän suomalaisten yhteistä omaisuutta, jota ei voi kukaan maastamme siirtää pois, kuten muulle omaisuudelle helpohkosti on tainnut viime vuosikymmenten aikaan käydä.

Seitsemänkymmentäluvulla Helsingissä oli jo hieno rakennuskanta ja kaupunki oli melkein täyteen rakennettu. Ihmiset asuivat miellyttävästi ja mukavasti. Samaan aikaan maaseudulla ja maaseutukaupungeissa muhi melkoinen väestökasvu: maalla ja maaseutukaupungeissa kasvoi aikuisuutta kohti paljon suurperheitä. Tulipa sitten äkkiä melkoinen kiire alkaa rakentaa
Vantaata ja Espoota kodeiksi maaltamuuttajille. Paljon puhutaan siitä, että tuo kiireinen rakentaminen olisi tehty hutiloiden ja että nuo rakennukset eivät olisi pitkäkestoisia. Eräs erittäin korkeatasoinen, seitsemänkymmentäluvun alussa rakennettu betonikerrostalo oli Espoossa luokiteltu kestävän noin kolmekymmentä vuotta, minkä jälkeen se siis kävisi kelvottomaksi. Kyseisessä kerrostalossa oli huolellinen taloyhtiön hallitus, joka piti rakennuksista hyvää huolta. Remontteja ja korjauksia oli tehty jatkuvasti ja niin taloyhtiön
rakennukset olivat hyvässä kunnossa. Myös piha-alueista pidettiin huolta ja ne olivat esimerkillisen hienot. Tämä piti tietenkin asukkaiden maksuvalppauden kohollaan kaiken aikaa: uusia lainoja entisten jatkoksi ja tilalle piti ottaa koko ajan. Asuminen on kallista, vaikka taloyhtiön rakennukset olisivatkin jo olleet jopa yli-ikäiset, kuten esimerkkitalomme yhteydessä väitettiin.

Nykyisessä kaupungin vuokratalossa asuessani porasin seinään ruuvin taulua varten. Poraaminen iskuteräporakoneella kesti noin puoli tuntia. Ei ole ihan heppoiset seinät tässäkään kahdeksankymmentäluvulla rakennetussa talossa. Väitän, että nämä mainitut espoolaiset talot tällaisenaan ja kunnossa pidettyinä tosiaankin ovat yhtä kestäviä kuin kivi-Helsingin hienot paksuseinäiset talot. Nämä rakennukset kestävät isoisältä pojanpojalle ja isoäidiltä tyttärentyttärelle.

Kokonaan toinen asia on, että miten asumisesta sovitaan. Raha ratkaisee, on tämän päivän iskulause. Miten inhimillisellä ja kristillisellä tavalla ja sovinnolla me suomalaiset keskenään voimme kohti tulevaisuutta suunnata näissä rakennuksissamme. Onko se omistaminen niin hirveän tärkeää, ja jos ei olisikaan, mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla. Moni suku asuu vuokrataloissa ja maksaa nyt näitä korkeita vuokria, uutta polvea pukkaa maailmaan: miten niitä asutetaan? Minulla ei ole valmiita ratkaisuja tai ehdotuksiakaan. Mutta kyllä meidän suomalaisten jo melkein satavuotiaana kansakuntana pitäisi omata sellaista sopua, että kaikki mahdumme kattojen alle ja seinien sisään. Ihan sovinnolla.

 

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu