Tasa-arvo valheen kourissa

Usean vuosikymmenen ajan naiset ovat kamppailleet saavuttaakseen tasapuolisen kohtelun miesten kanssa. Suomessa käsitettä tasa-arvo on pitkään totuttu käyttämään tuossa
merkityksessä. En puutu tässä kirjoituksessa tuohon jo tutuksi käyneeseen kädenvääntöön.

Ihmislajissa mies ja nainen ovat keskenään kumppanukset. Näin on totuttu ajattelemaan varsinkin Pohjoismaissa, joissa miehen ja naisen välinen kumppanuus elämänkulussa
perustuu yhteistyöhön joko työelämässä tai aviopuolisoina perheessä ja suvussa. Miehet ja naiset ovat tottuneet työskentelemään yhdessä ja siten arvostamaan toisiaan ihmisinä.

Joitakin reaalielämän tosiasioita on vallalla. Nykyään, kun ihmiselämään sopiva infrastruktuuri
monilla alueilla, erityisesti Euroopassa, on rakennettu täyteen mittaansa niin, että kaupungistuminen ei oikeastaan voi enää jatkua, miehen ja naisen välinen kumppanuus on tulossa uudenlaiseen vaiheeseen. Tähän saakka miehellä on ollut vahvempi asema, koska hän on vastannut enemmän siitä, että perheellä on koti asuttavanaan. Miehellä on edelleen vahvempi asema taloudessa kuin naisella. Miehet omistavat infrastruktuuria ja tuotantolaitoksia enemmän kuin naiset.

Naisten pyrkimyksellä tasa-arvoon on rehellinen pohja ja todellinen syy.

Nyt tasa-arvo-termiä ovat alkaneet miehet käyttää merkityksessä, että heidän pitäisi saavuttaa tasa-arvoa niin, että avioliitto virallistettaisiin myös miespareille (ja luultavasti myös naispareille). Tätä termiä on alettu käyttää tilanteessa, jossa naiset edelleen ovat heikommassa asemassa kuin miehet taloudellisesti. Tämä on mielestäni valheellista oman aseman pönkittämistä ja oman jo ennestään vahvemman aseman edistämistä.

Tätä kirjoittaessani miehen ja naisen välinen tilanne ei ole vielä saavuttanut tasa-arvoa, erityisesti taloudellisessa mielessä niin ei ole.

Väitän kirjoituksissani (Kristillisen filosofian kirjoitukset), että ihmiselämä jatkuu lajina sukupolvi sukupolvelta ja yksilönä elämästä toiseen.

Avioliitto on tarkoitettu tukemaan ja vahvistamaan perhettä, naisen asemaa äitiydessä. Ei ole oikein ihmislajissa, että nainen yksin synnyttäisi jälkikasvun ja myös yksin kasvattaisi heidät. Uhkakuva, joka nousee näköpiiriin, on, että mies hoitaisi jälkikasvun tuottamisen pelkällä yhdynnällä (mainittu miehen kirjoittamana eilisessä blogissa), ja naiselle jäisi lapsen odotus omassa kehossaan, synnytys ja lapsen kasvattaminen. Tuolloin henkisessä mielessä mies olisi kuin vapaamatkustaja elämässään raskautetun naisen siivellä.

Ei ole oikein, että miehet ratsastavat tasa-arvo-termillä markkinoidessaan miesparien keskinäistä liittoa. Jos naiset hyväksyisivät miesten manööverin, he osaltaan olisivat heikentämässä naisen asemaa yhteiskunnassa entisestään.

Mielestäni käsite avioliitto pitää edelleen pyhittää pelkästään miehen ja naisen keskinäisen
(rakkaudellisen) liiton nimitykseksi ja normaalin perheen perustaksi.