Terveen ihmisen sukupuoli ei ole tulkinnanvarainen asia

Tämänpäiväisen (11 vuotta sitten) blogin kirjoittamiseen innoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kolumni, joka on otsikoitu niin, että ihmisen sukupuoli olisi tulkinnanvarainen asia. Väitän siis blogini otsikossa päinvastaista.

Kun lapsi syntyy vanhemmilleen, hänet rekisteröidään sen mukaisesti, minkälaiset ulkoiset
sukupuolitunnukset hänellä on. Poikalapsella on pippeli ja tyttölapsella ei ole. Nykyään taidetaan rekisteröidä myös joskus niin, että sukupuoli tuntematon, mutta niin ei pitäisi tehdä. Ihmislajissa on vain kaksi sukupuolta, poika ja tyttö, aikuisiässä mies ja nainen.

Kolumnissa, johon viittasin ensimmäisessä kappaleessa, kaksi korkean koulutuksen saanutta ihmistä pyrkii perustelemaan, että avioliitto pitäisi laissa sallia sukupuolineutraaliksi sillä perusteella, että rekisteröity sukupuoli ei olekaan ihmisen identiteetin mukainen ja että ihminen saattaa elämänsä aikana rakastua samaa sukupuoltakin olevaan ihmiseen.

Meillä ihmisillä on valtaa ja vastuuta tässä yhteiskunnassa ja maailmassamme. Me voimme toimillamme pyrkiä joko säilyttämään tai muuttamaan maailmaa.

Väitän, että avioliittoinstituutiona on kehittyneen yhteiskunnan eräs tärkeimpiä tukipylväitä, jonka avulla pyritään säilyttämään yhteiskunta ja sen rakenteet terveinä. Kun kaksi aikuisikään ehtinyttä ihmistä, mies ja nainen, solmivat vapaasta tahdostaan avioliiton keskenään ja heille syntyy jälkeläisiä, siinä toteutuu osaltaan ihmiskunnassa elävä (luomakunnan) tarkoitus: elämä jatkuu terveille aikuisille ihmisille heidän terveinä lapsinaan.

Minkä vuoksi muuta tarvittaisikaan?

Minkä vuoksi ihmiset, ihmiskunta tahtoisi tieten tahtoen tuottaa muunlaisia jälkeläisiä kuin terveitä jälkeläisiä?

Monen ihmisen pyrkimyksenä nykyään näyttää olevan hyökkäykset avioliittoinstituutiota kohtaan. Tuo on jollakin lailla jopa humoristista ajattelevan ja yhteiskuntaa tarkkailevan
ihmisen mielestä, koska samanaikaisesti näyttää siltä, että normaalit aikuiset mies ja nais liitot päättyvät usein eroon ja ihmiset suosivat nykyään mielellään löysempiä sopimuksia yhteiselämässään kuin avioliitto.

Ihmiskuntaan ei mielestäni pidä tieten tahtoen synnyttää sellaista elämänmuotoa, joka on normaaliuden vastaista. On tietenkin niin, että kristittyjen maailmassa ketään ihmistä ei
syrjitä eikä pidä syrjiä poikkeavuuden takia ja on oikein, että ihmiset voivat yksilöinä elää koko elämänsä kunnioitettuna kansalaisena ja ihmisenä mahdollisista poikkeavuuksistaan huolimatta. Muut kuin kristittyjen ihmisten yhteiskunnat saattavat olla suvaitsemattomampia poikkeavuuksien suhteen, koska niissä lyhyenkin aikavälin selviäminen jopa hengissä on kriittisempää kuin länsimaisissa kehittyneissä yhteiskunnissa, jotka kannattelevat kristillistä
perintöä.

Olen havainnut, että ihmisten kouluttautuminen viime vuosikymmeninä erilaisiin ammatteihin, kuten esimerkiksi lääkärin ammattiin ja sitä lähellä oleviin tutkijanammatteihin tuottaa oman ammattialan mukaista fakkiajattelua erittäin korkeasti arvostetun ammattiaseman kera. Tämä on tuottamassa yhteiskuntaan lääkärivetoista ajattelua, joka on johtamassa sairaussektorin kasvuun. On inhimillistä puoltaa omaa ammattialaa, koska lääkärit saavat siitä oman leipänsä ja elantonsa. Lääkärien pyrkimyksenä ei näkemykseni mukaan ole supistaa sairaussektoria
yhteiskunnassa, vaan nimenomaan laajentaa sitä. Se näkyy edellä mainitun kolumninkin mielipiteissä.

Edellä sanotusta johtuen toivon hartaasti, että avioliitto edelleenkin pyhitetään vain miehen ja naisen vapaaehtoisesti solmiman liiton yhteiskunnallisena instituutiona. Olen kirjoittanut muitakin tätä aihetta sivuavia blogeja.

Verkkosivustollani http://www.tyhjapaperi.fi kirjoitan elämän jatkuvuudesta runoja ja pieniä tarinoita. Ihmiselämä uusiutuu sukupolvi sukupolvelta ja elämä jatkuu elämästä toiseen, joten meillä ihmisillä on vastuu nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuudesta. Ihmisen on hyvä ja parempi elää, jos hän voi uskoa ja luottaa parempaan ja terveempään tulevaisuuteen ja hyvinvointiin myös tulevaisuudessa.

29.3.2013 Tarja Kaltiomaa

Aiemmin Puheenvuoro-kirjoituksena: Tiede: Mitä on seksi, mitä on sukupuoli? | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu