Nainen työelämässä
Päivän otsikot syyttävät naisen syrjinnästä työelämässä. Kyseessä on tapaus, jossa naisen palkkaa on alennettu ja tehtäviä kevennetty, kun hänestä on tullut perheenäiti. Onko
kyseessä syrjintä vai onko kyseessä mediavyörytystä nykyaikaisilla sanoilla ja termeillä. Mielestäni mediassa käytetään joitakin opittuja sanoja ilman, että sanojen sisältöä juurikaan mietitään.
Nainen, joka on juuri tullut äidiksi, ei ole syrjitty ihminen vaan hän on miehensä rakkauden kohteena, hän on lapselleen (lapsilleen) kaikki kaikessa, hän on sukunsa ihailun kohteena ja
keskipisteenä omassa lähipiirissään.
Minkä vuoksi hän valittaa syrjinnästä?
Olemme jo pitkään yhteiskunnassamme tottuneet ajattelemaan kaikkea toimintaa melkein vain rahan kautta. Rahalla tunnutaan mittaavan työn arvo ja melkeinpä myös ihmisarvo.
Inhimilliseltä kannalta esille nousseessa mediatapauksessa näyttäisi kuitenkin olevan kyse enemmän inhimillisyyden osoittamisesta kuin syrjinnästä. Työtaakka kevenee samalla kuin
kotiasiat vaativat naisen huomiota enemmän.
Työpaikat eivät ole sama asia kuin sosiaalisektori vaan työpaikat ovat yrityksiä, josta siihen sijoittaneet ihmiset odottavat itselleen hyvää tuottoa ja kannattavuutta. Kaikki yrityksessä liikkuvat rahat tulee mitata, jotta yritys pysyy yrityskentässä ja menestyy kaikkien, sekä omistajien että työntekijöiden hyväksi.
Olemme pitkään yhteiskunnassa tottuneet vain nouseviin trendeihin ja nouseviin palkkoihin.
Mielestäni myös alenevaa palkkalinjausta pitää voida noudattaa, kun se on välttämätöntä
ja tarpeellista yritysten menestymisen ja pysyvyyden kannalta. Kirjoitan tästä blogijutussani Talouskäyrät.
Kyseisessä tapauksessa mielestäni syrjintä sanaa käytetään väärin. Ihminen, jonka osalla on paljon onnea elämässä, ei ole oikeutettu tuota sanaa käyttämään. Naiset, joille perhe-elämää ei ole siunaannut, voivat työelämässä toimia tehokkaammin, joten on oikeudenmukaista, että heillä työelämässä on hieman paremmat edutkin kuin naisilla, jotka onnekseen voivat käyttää resurssejaan myös perhe-elämän hyväksi. Perhe-elämä ihmisen elämässä on sitä suurinta onnea, olisi hyvä oppia siitä nauttimaan onnena sellaisenaan, eikä mitata onnea vain rahassa.
> Kyseessä on tapaus, jossa naisen palkkaa on
> alennettu ja tehtäviä kevennetty, kun hänestä
> on tullut perheenäiti.
Jos tuo on paheksuttavaa toimintaa, on luonnollisestikin suositeltavaa toimia päinvastoin: Uuden perheenäidin työtehtäviä lisätään ja palkkaa nostetaan.
Tällä tavoin autetaan äitiä unohtamaan tuo tasa-arvon kannalta paheksuttava tapahtuma, synnyttäminen, ja edistetään lapsen sopeutumista uuteen uljaaseen laitosyhteiskuntaan, jossa elämä kehdosta hautaan kulkee tahdottomana heittopussina eri instituutioiden ja laitosten kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä taisi olla kuitenkin vain eräs tapaus, aamu-teeveen mukaan lukuisia perhevapailta töihinsä pahaa aavistamatta palaavia on kohdannut työpaikalla ikävä yllätys – määräaikaista työsuhdetta ei olekaan enää jatkettu, työtehtävät ja ammattinimike ovat saattaneet muuttua alempaan palkanmaksuluokkaan, työntekijä on kohtikään irtisanottu kyseenalaisin syin yms. syrjintää.
Myös isyys- tai vanhempainvapailta palaavilla miehillä on ollut vastaavia kokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Perhe on arvokas asia, jota ei voi mitata vain rahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä tuo tasapuolisuuden vaatimus kumpuaa? Ihmiset ovat erilaisia joka tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Mahdollisuus valintaan ”kumpuaa” ihmisyydestä. Uusliberalismi ja snelmannilaisuus uskonnoista.
http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148435-jari…
Ilmoita asiaton viesti
Olipas uusliberalistista tulkintaa snellmannilaiseen henkeen, ihmisen asemasta yhteiskunnassa.
Kirjoittaja alleviivaa, että puolella maapallon väestöstä ei ole oikeutta valita vapaasti elinmahdollisuuksiaan yhteiskunnassa.
Yhteiskunnalla on velvollisuus luoda olosuhteet, joka mahdollistaa jokaisen kansalaisen omatoimisen ja tasapuolisen toimeentulomahdollisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Liisa Polameri: – ”Kirjoittaja alleviivaa, että puolella maapallon väestöstä ei ole oikeutta valita vapaasti elinmahdollisuuksiaan yhteiskunnassa.”
Miten päädyit tuollaiseen tulkintaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttiin 6: Yksilötasolla mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa on sekä miehellä että naisella valinnanvapautta järjestää elämänsä haluamallaan tavalla.
Yhteiskunnassa on valmiita rakenteita.
Oman elämän järjestäminen on tietenkin vaikeaa, jos samalla pyrkii muuttamaan rakenteita mieleisikseen.
Ehkäpä sitä vapaata paimentolaiselämää löytyy huomattavasti etelämmästä haluaville?
Ilmoita asiaton viesti
Valinta sinänsä jo sulkee pois tasapuolisuuden, tasapäisyyden.
Ilmoita asiaton viesti
Ja se joka laittaa tasapäisyyden vapauden edelle, ei saa kumpaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itsestä tossa on vain kyse elämän eteenpäinmenemisestä, sillä millän yrityksellä ei ole mahdolisuutta jäädä yhden työntekijän takia vuodeksi paikalleen. Sekä siihe että yrityksen strategia on voinnut muutua vuoden aikana, jolloin määräaiksuuskista on voitu tehdä koko yrityksessä kiltävä päätös, jolloin ollaan siirrytty vuokra firmojen käyttämiseen.
Eli yksilöllä on kumma naivi odotus, jos luulee palavansa samaa tehtävään josta on lähtennyt. sillä mahdolisesti koko tehtävää ei ole enään edes olemassa. Jolloin yritys tarjoaa jotain tehtävää, josta maksetaan sen tehtävän mukaista palkkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tasapäisyys on mahdotonta, siihen pyrkiminen luonnotonta.
Facebookissa julkaisemani filosofinen lauselma: Filosofinen lauseke: Ihmiset ovat erilaisia kukin erilainen kuin toinen ihminen. Tästä seuraa, että ihmisellä voi ominaisuutenaan olla jotakin enemmän kuin toisella ihmisellä.
Saattaa olla, että tämä on ennenkin sanottu, mutta unohtunut seikka.
Ilmoita asiaton viesti