Ukko ja akka rakensi talon

Ukko ja akka rakensi talon

Siitä kaikki varmaankin alkoi. Ennen sitä elämä on ollut vain hetkellistä, milloin ruokana milloin ruokailijana – siis pelkkää taistelua.

Kodinhoitoon liittyy, että koti pidetään siistinä, lapset terveinä, ruokaa pöydässä ja mieli virkeänä.

Sata vuotta sitten suomalaisessa kodissa isä kävi kaivoksella töissä, äiti yritti pitää maalattian roskattomana ja peitti sen oljilla, lapset olivat nokineniä kulotuksen jäljiltä ja lanttu lämpeni kulopellolla.

Nykyään kaikki on toisin. Budjetti on miljardeja ja muutaman vuoden säästötavoite on miljardiluokkaa sekin.

Tavallaan tämä Suomi on yhteinen kotimme, kaikkien suomalaisten koti. Blogikirjoituksen alussa kuvaillut asiat ovat nykyään niin, että maatalouspuolue Keskusta hoitaa ruuan hankinnan, Kokoomus tekee paperityöt – olemmehan nykyään luku- ja kirjoitustaitoisia, Demarit tekee kaikki muut työt, Perussuomalaiset laittaa luultavasti olkien sijaan lattialle räsymattoja, Kristilliset laulaa sunnuntaisin virsiä, pienempiä puolueita mainitsemattakaan.

Suomalaista taloudenhoitoa koskevat keskustelut televisiossa ovat mielenkiintoisia. Elämä on kuin kelluntaa kaikkien noiden puolueiden asialistoilla.

Äänestäjänä en tietenkään voisi luopua mistään puolueesta, kaikilla niillä on jokin välttämätön elämänalue hallussaan. Sääli, että voi äänestää vain yhtä puoluetta kerrallaan.

Seuraavat vaalit koskevat koko Eurooppaa. Omille puolueillemme ei sieltä taida löytyä ihan yks’yhteen puoluetta vaan äänestäjänä pitää maanrajojen yli, kielirajojen yli, erilaisten kulttuurien yli, kansojen ystävyyden yli, erilaisten lainsäädäntöjen yli, erilaisten uskonnollisten seremonioiden yli nähdä mikä olisi oikea ehdokasvalinta, jotta maanosamme tulevaisuus tulisi turvattua.

Elämme mielenkiintoista aikaa. Mikä on oikeastaan kiinnostavampaa ja mieltäkuohuttavampaa aikaa kuin oikean ehdokkaan valintaan käytetty aika äänestäjänä. Mitään asiaa ei yhteisessä taloudenpidossa voi unohtaa eikä väheksyä, eikä myöskään tasavertaisuuden vallitessa mitään asiaa eikä ihmistäkään sovi liikaa korostaakaan. Korostaako äänestäjä liikaa jotakin ehdokasta äänestäessään? Kärsiikö äänestettäessä jokin tärkeä osa-alue, niin että se politiikassa (yhteisten asioiden hoidossa) jäisikin liian vähälle huomiolla seuraavaan vaalikauteen saakka, jolloin tuo laiminlyöty osa-alue tarvitsisi sitten niin paljon huomiota, että sen vuoksi tulevaisuudessa budjetti ylittyisi?

Jos minulta tuota nyt äänestäjänä kysyttäisiin, pelonsekaisella mielellä ihmettelisin, että onko maatalous jäänyt viime vaalikaudella liian vähälle huomiolle kaupunkilaisäänestäjältä ja sen vuoksi maatalouden tuottaman ruuan kulku äänestäjän pöytään vaarantuisi?

Tämän vuoksi vaikuttaa nyt monipuoluediggaajan mielestä siltä, että ääni olisi menossa Keskustalle. No, joudun vielä ääntäni pohtimaan.