Rahaa ja rahapolitiikkaa

Parikymmentä vuotta sitten saimme tv-ruudun alareunaan päivittäiset pörssi-ilmoitukset. On meillä sijoituksia pörssissä tai ei, ymmärrämme pörssisijoituksista tai ei, pörssi-ilmoitukset ylös tai alaspäin sojottavine nuolineen olivat jokapäiväisinä huolenaiheinamme. Ne meistä tavallisista tv:n katsojista, joilla on rahaa sijoitettavaksi asti, seurasivat juoksevia numeroita varmaan jännityksellä kuin säätiedotuksia konsanaan.

Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen Liioittelua. Vaikuttaa siltä, että meillä ihmisillä selvästi on taipumusta liioitteluun. Kun keksitään jokin ohjelmaidea, sitä toistetaan ihan mauttomuuksiin saakka, kunnes siihen ehkä joskus väsytään. Nyt en ole nähnytkään televisiossa varsinaisia taloutta koskevia uutisohjelmia enää, siis ollenkaan.

Pörssin ja sijoitusten seuraamisen sijaan nyt katsomme televisiossa päivittäin kansainvälisen finanssipolitiikan kiemuroita päivittäin. Mistä tv-toimittajien ja juuri valittujen kansanedustajien asiantuntemus kansainvälisen kansoja ja kansojen hyvinvointia koskevien tapahtumien kommentointiin ja arviointiin pulppuaa?

Me suomalaiset selvästi odotamme muilta mailta maatamme kohtaan ymmärrystä ja hyväksyntää. Mistä johtuu, että meillä ei riitä sitä muille maille?

Suomi on saanut monta kertaa nostettua kansantaloudellisen tilanteen melko vaikeista luvuista kohoamaan maltillisella ja järkevällä politiikalla. Saman voisi tehdä myös Kreikka, kun vain suhtaudumme tuohon toiseen EU-maahan suvaitsevaisesti ymmärtäen maan leimallisia talouden kipupisteitä. Minkä tahansa kansakunnan talous saadaan kuntoon! Aloitetaan vain ne talouden tuki- ja elvytystoimet, mitä se vaatii. Aikajänteeksi talouden kohentamiseen pitää antaa niin pitkä aika kuin asia vain vaatiikaan.

Nykyään julkisuudessa kansainvälistä finanssipolitiikkaa kommentoivat toimittajat ja kansanedustajat yksityistalouden näkökulmasta. Kansakunnan rahatalous ei ole sama asia kuin yksityistalous. Kansainväliselle finanssipolitiikalle on olemassa tai täytyy olla olemassa omat asiantuntijansa.

Olen sanonut filosofisesti, että maan talous on kunnossa, kun maatalous on kunnossa.

Kun ihmisillä on heidän jokapäiväinen leipänsä, vaatetus ja asuminen kunnossa, ihmiset kestävät sen, että maan talous on vaiheessa, jossa se voi alkaa nousta aallonpohjasta. Ihmisten yksityiselämä on eri asia kuin kansakunnan talous. Olen itse suomalaisena elänyt jo monen laman ajan ja kun minulla on leipää ja voita leivän päällä, maan talous saa parantua omalla ajallaan. Näin on Kreikassakin asianlaita.

Laina-aikoja ja rahoitusta Kreikalle voi järjestyä, kun me ihmisinä suomme tälle toiselle Euroopan maalle hyvinvointinsa. Sen sijaan, että tavallisina ihmisinä huolehtisimme liikaa kansainvälisistä rahavirroista, kun asiantuntemuksemme ei siihen riitä, voisimme peukuttaa Kreikan puolesta ja toivoa tuolle urhealle kansalle kaikkea hyvää. Sitä mukaa Kreikan asiat voivat alkaa parantua ja kreikkalaisille nousee yrittämisen tahto ja maltti kohentaa oman maansa taloustilannetta. Kreikka tarvitsee nyt kannustustamme.

Suomalaiset ehkä liikaa tuijottavat näissä talouden ristiaallokoissa omaa pussiaan liian lyhyellä aikajänteellä. Kun annamme kansainväliselle taloudelle mahdollisuuden toimia maiden hyväksi, kaikki asia järjestyvät parhain päin. Rahaliikkeet voidaan nykyään sopimuksin ja tietokoneiden avulla hoitaa niin, että taloudet voivat nousta ja kukoistaa. Malttia ja sopimusmyönteisyyttä tarvitaan ja sitä voimme tavallisinakin kansalaisina suoda.